Sörnäisten satamarata

purettu rataosuus Helsingissä

Sörnäisten satamarata oli Helsingissä vuosina 1863–2010 sijainnut teollisuus- ja satamarata sekä Suomen ensimmäinen satamarata. Se kulki Pasilan alaratapihalta Sörnäisten satamaan Sörnäistenniemelle ja myöhemmin myös Sompasaareen.

Sörnäisten satamarata
Perustiedot
Reitti PasilaSompasaari
Avattu 8. helmikuuta 1863
Lakkautettu 31. tammikuuta 2009[1]
Purettu 2009–2010
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Tekniset tiedot
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei

Alun perin rata kulki Vallilan läpi nykyisen Teollisuus­kadun reunaa pitkin, mutta 1960-luvulla se siirrettiin uudelle reitille Vallilanlaaksoon. Uusi reitti alitti Itä-Pasilan Pasilan rautatietunnelissa ja kulki satamaan Vallilan siirtolapuutarhan pohjoispuolitse Hermannin rantatietä mukailevalle suoralle osuudelle Kyläsaaren ja Verkkosaaren läpi.[2] Rataan liittyi myös useita haara­ratoja, jotka laajimmillaan ulottuivat pohjoisessa aina Arabian tehtaille ja etelässä Hakaniementorille saakka.[3]

Historiaa muokkaa

1850–1890-luvut muokkaa

 
Ennen Pasilan tunnelin rakentamista raiteet kulkivat Teollisuuskadulla. Kuvassa kiskot alittavat Sturenkadun sillan.

Sörnäisissä ei ollut varsinaista satamaa ennen rautatietä.[4] Satamarataa varten oli tehty maastoviitoituksia jo vuonna 1858,lähde? ja rata rakennettiin 1860-luvun alussa Pasilasta Sörnäisiin heti Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuttua. Ratalinjaus kulki Vallilan kautta, nykyisen Teollisuuskadun reunaa ja Junatien linjausta myöten aina Suvilahteen.[3] Laaksomaisesti Vallilan halki kulkenut reitti oli pääasiassa kuivatun Sörnäisten järven pohjaa.[5] Nykyisen Junatien kohdalla rata laskeutui jyrkästä rinteestä alas kohti satamaa. Jyrkkyyttä vähennettiin suurella ratapenkereellä.[5]

Rata vihittiin käyttöön 8. helmikuuta 1863.[4] Sen pituus oli tuolloin 3,37 kilometriä, ja siitä tuli Suomen ensimmäinen satamarata.[6] Rata mahdollisti suuret tavarakuljetukset sisämaasta. Pasilaan rakennettiin kolmioraide,[7] jolloin Sörnäisiin pääsi suoraan sekä Helsingin että Hämeenlinnan suunnasta, ja niinpä Helsingin ja Hämeenlinnan välillä kulkevat sekajunat poikkesivat myös Sörnäisten satamassa. Kalliiseen rataan suhtauduttiin aluksi epäluuloisesti. Rautateiden ylitirehtööri Knut Stjernvall sanoi radan avajaisissa, että ”kustannuksiinsa nähden tämä haararata on vielä joitakin vuosikymmeniä tuottava sangen vähäistä hyötyä.”[8] Valmistuessaan rata muodostui kuitenkin oitis kannattavaksi.[6][8]

Vuonna 1868 rataa jatkettiin Sörnäisten satamaan rakennetuille pistolaitureille, ja Valtionrautatiet hankki sinne myös suuren satamanosturin. Sörnäinen oli 1870-luvulta lähtien Suomen kolmanneksi tärkein tavara-asema, ja siitä tuli merkittävä puutavaran vientisatama. Tukit voitiin nyt kuljettaa Päijänteeltä suoraan Sörnäisiin.[8] Satamaa alettiin käyttää myös öljykuljetuksiin, kun sinne valmistui vuonna 1889 ensimmäinen öljysäiliö. Lopulta noin 80 prosenttia Suomeen tuodusta öljystä kulki Sörnäisten kautta. Pietarin radan avaaminen vuonna 1870 laajensi sataman vaikutusaluetta edelleen.[6] Rata oli tunnettu myös kivihiilen tuonnista.[9]

Vuonna 1898 satamararadan varrelle päätettiin sijoittaa Pasilan konepaja. Se korvasi suuren osan päärautatieaseman kupeessa sijainneen Helsingin konepajan toiminnoista. Tuotannollisen toimintansa Pasilan konepaja aloitti vuonna 1903. Satamaradan vaikutuspiiriin kasvoi konepajan lisäksi paljon muutakin teollisuus- ja varastotoimintaa.[4]

Kun yhteystarvetta Katajanokan satamaan alettiin suunnitella 1870-luvulla, yksi vaihtoehdoista oli Sörnäisten satamaradan jatkaminen Siltavuorensalmen yli ja Pohjoisrantaa pitkin Katajanokalle.[3] Kun Helsingin satamarata lopulta 1890-luvulla rakennettiin, se kulki kaupungin eteläosassa rantoja kiertäen ja palveli myös Länsisatamaa. Pohjoisranta-reittiä pidettiin kuitenkin varteenotettavana myöhemminkin: satamatoimikunta halusi varata sille tilaa 1920-luvulla,[10] ja vielä 1950-luvun alussa satamien kehittämiseen nimetty komitea piti yhteyden tutkimista kiireellisenä.[11] Katajanokkaa ja Sörnäisiä yhdistävää rataa ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

1900–1920-luvut muokkaa

 
Ruumisjuna lähdössä Harjun ruumishuoneelta Malmin hautausmaalle. Ruumisjunat saattoivat liikennöidä jopa kahdesti viikossa.[12]

Sörnäisten satamarataa jatkettiin etelään niin, että se vuonna 1900 ulottui Hakaniementorille saakka.[13] Tämä 1,7 kilometrin pituinen rataosuus kulki Sörnäisten rantatien reunaa pitkin, ja sitä pitkin kuljetettiin myyntitavaraa torikauppiaille ja Hakaniemen kauppahalliin sekä polttopuita torille myytäväksi. Roskienkuljetusvaunuilla kuljetettiin Hakaniemestä myös torin ja kauppahallin jätteitä.[14]

Radasta erosi sivuraiteet muun muassa Helsingin kaupungin sähkölaitokselle, Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalle ja Andsténin tehtaille.[15] Nykyisessä Arabianrannassa sivuraide palveli ensin Arabian tehtaita ja sen jälkeen jätepaperikeskusta.[3] Eteläinen satamaradan osuus ristesi myös Helsingin kaupungin sähkölaitoksen ja Andsténin tehtaiden kapearaiteisten teollisuus­ratojen kanssa. Sörnäisten satamaradalta johti lisäksi leveäraiteinen rillirata[notes 1] Sörnäisten vankilaan. Vankilan rata oli yhdistetty yhden tavaravaunun mittaisen kääntöpöydän avulla satamarataan ja vaunuja siirrettiin radalla kuorma-autosta rakennetun rata-auton avulla. Vuonna 1914 valmistuivat ensimmäiset sivuraiteet Vallilaan tulevan Vallilan tavara-aseman kohdalle.[16] Pistoraide rakennettiin myös tavara-aseman läheisyydessä sijainneen Suomen Osuuskaupan tehtaan pihalle.[17]

Vuonna 1923 tai 1924 rakennettiin Sörnäisten satamaradan varrelle, nykyisen Dallapénpuiston kohdalle Harjun ruumishuone ja sen kohdalle sivuraide. Malmin hautausmaan rautatie kuljetti vainajia junalla Malmille[18] vuoteen 1954 asti.[19]

1930–1940-luvut muokkaa

 
Sivuraiteita Kyläsaarenkadun varrella Hermannissa.

Pohjoiseen päin satamarataa jatkettiin 1930-luvulla niin, että se ulottui vuonna 1931 Kyläsaareen, vuonna 1932 Sörnäisten vankilan kohdalle, vuonna 1933 Arabian tehtaille ja vuonna 1934 Hermannissa sijainneelle teurastamolle.[15]

Sörnäisten kautta kulkeneet öljynkuljetukset loppuivat vuonna 1939, jolloin Herttoniemen öljysatama ja satamarata otettiin käyttöön. Sörnäisten ja Herttoniemen radat suunniteltiin yhdistettäväksi toisiinsa Vanhankaupunginlahden länsirannalla, mutta hanke ei kuitenkaan toteutunut.[3][10]

1950–1960-luvut muokkaa

 
Itä-Pasilan alittava rautatietunneli valmistui vuonna 1965.
 
Hämeentien betonisilta valmistui vuonna 1964, ja satamaradan uusi yhteys Vallilanlaakson ja Kyläsaaren kautta linjattiin kulkemaan sen alitse.

Sörnäisten ratapiha uusittiin kokonaan vuonna 1954, jotta rakenteilla olleen Kulosaaren sillan liittymille saatiin tilaa.[20] Samoihin aikoihin ilmeni tarve koko ratayhteyden muuttamiselle, sillä ajoneuvoliikenne idän suuntaan oli pahasti ruuhkautunut. Jyrkästi satamaan laskeutunutta rataa ei myöskään kyetty haaroittamaan uusille laiturialueille, eikä se siksi sopinut sataman laajentumissuunnitelmiin.[21] Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1959 suunnitelman niin kutsutusta Pasilan–Kumpulan–Sörnäisten radasta,[22] joka kulki satamaan Vallilanlaakson kautta ja 650 metriä Pasilan rautatietunnelissa nykyisen Itä-Pasilan kohdalla. Ensimmäiset suunnitelmat tästä ratayhteydestä, jonka nähtiin tuottavan asemakaavalle ja rakennustoiminnalle mahdollisimman vähän esteitä, oli tehty jo vuonna 1920.[23] Rata rakennettiin vuosien 1962 ja 1965 välillä.[23] Rakentamisen yhteydessä Hämeentie nostettiin sillalle ja rautatie rakennettiin sen alle.[24] Ensimmäisen kerran uudella radalla liikennöitiin 18. lokakuuta 1965.[25]

Uuden yhteyden valmistuttua vanha Vallilan kautta kulkenut ratalinja jäi pois käytöstä – tavara-asemalle johtanutta osuutta lukuun ottamatta[26][27] – ja purettiin vuonna 1965.[3] Vanha ratapohja käytettiin helpottamaan ruuhkautunutta ajoneuvoliikennettä.[28] Vuonna 1972 vanhalle ratapenkereelle rakennettiin Itäväylälle johtava ajotie, joka muistoksi vanhasta ratalinjauksesta sai nimen Junatie.[5]

Sompasaari yhdistettiin mantereeseen 1960-luvun alussa, ja satamarata valmistui sinne vuonna 1965.[29] Samana vuonna valmistui Sörnäisiin myös uusi asemarakennus, ja vanha asema purettiin. Vuosina 1965–1969 Sörnäisten ratapihaa laajennettiin edelleen.[25] Hakaniementorille johtaneet raiteet purettiin vuonna 1960.

1970–1990-luvut muokkaa

Puisen ja kaarevanmuotoisen Vallilan tavara-aseman käyttö oli 1970-lopulla romahtanut, ja sen ympärillä ollutta ratapihaa käytettiin tarpeettomien vaunujen varastona. Kappaletavaran kuljettaminen rautateitse oli kuitenkin käynyt kannattamattomaksi.[26] Tavara-asema lopetti toimintansa vuonna 1987, ja samana vuonna sen raiteet purettiin.[16] Rakennus purettiin kuitenkin vasta 2000-luvun alussa.[16] Kun samana vuonna purettiin Elannon korttelille johtaneet raiteet, satamarata ei enää ylittänyt Sörnäisten rantatietä.[3] Alkuperäisestä linjasta jäi tämän jälkeen jäljelle vielä Pasilan konepajan ratapihalle johtanut lyhyt osuus. Hermanniin ja Arabianrantaan ulottunut raiteisto purettiin 1990-luvun aikana asuntorakentamisen tieltä.

2000-luku muokkaa

 
Suurin osa radasta purettiin vuonna 2009.

Satamaradan vanhasta linjasta viimeisenä jäljelle jäänyt osuus eli Pasilan konepajan ratapihan vierellä kulkeneet hylätyt kiskot purettiin 2000-luvun alussa Teollisuuskadun levennyksen tieltä, ja itse ratapiha nykyisen Konepajan asuinalueen tieltä muutamaa vuotta myöhemmin.

Lopullisesti Sörnäisten satamarata poistui, kun satamaliikenne siirtyi uuden Vuosaaren sataman Kerava–Vuosaari-radalle marraskuussa 2008. Viimeinen kaupallinen juna kulki Sompasaaresta Pasilaan 28. marraskuuta 2008, ja viimeisen kerran veturi kävi Sörnäisissä 31. joulukuuta. Radan yksityisraidesopimus irtisanottiin päättymään 31. tammikuuta 2009, joka on radan virallinen liikenteen loppumispäivä.[1] Pääosa Sörnäisten radasta purettiin vuonna 2009, kuten myös Länsisataman rata. Viimeiset Pasilan puoleiset kiskot purettiin syksyllä 2010, jolloin myös koko Keski-Pasilan alaratapiha purettiin uuden autolastausterminaalin rakennustöiden takia.

Vanhalle ratalinjalle rakennetaan 2020-luvulla Kalasatama–Pasila-raitiotie. Linja noudattaa satamaradan reittiä vanhalta satama-alueelta Hermannin rantatietä pitkin Vallilanlaaksoon asti, mutta tunneloinnin sijaan se ylittää Mäkelänkadun ja liikennöi Pasilan asemalle Itä-Pasilan kautta. Hankkeen on sanottu parantavan merkittävästi alueen poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä yhdistämällä Pasilan rautatieaseman, Kumpulan kampuksen ja Kalasataman metroaseman.[30] Vallilanlaakson väylää on suunniteltu myös Tiederatikka-nimiselle raitiotielinjalle, joka tulisi pääasiassa Kumpulan kampuksen käyttöön.[31]

Tehtaiden kapearaiteiset radat muokkaa

Satamaradalta erkanevien sivuraiteiden lisäksi teollisuudella oli käytössä sisäiseen kuljetukseen tarkoitettuja kapearaiteisia ratoja.[15] Osalla kapearaiteisista radoista oli risteäviä raiteita Sörnäisten satamaradan kanssa sen eteläisellä osuudella.

Andsténin tehtaat rakensivat vuonna 1912 satamaradan varteen kapearaiteisen teollisuusradan, jonka raideleveys oli 500 mm.[15] Kapearaiteisella radalla oli risteävät raiteet satamaradan kanssa Hakaniementorille johtaneella osuudella. Helsingin kaupungin sähkölaitos rakennutti vuonna 1919 halkojen kuljetusta varten kapearaiteisen radan Hakaniementorin poikki. 1920-luvun lopulla valmistui pistoraide hissinvalmistaja Kone Oy:n tontille. Kone Oy:n raidetta käyttivät myöhemmin myös OTK:n tuotantolaitokset, Partek ja Helsingin Myllyn viljasiilorakennus.[15]

Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalla oli laaja kapearaideverkko, joka yhdisti konepajan eri osat toimivaksi kokonaisuudeksi.[15] Konepajan sivuraiteita rakennettiin kuitenkin nykyisen Teollisuuskadun kohdalle satamaradan varteen vuonna 1925.lähde?

Huomiot muokkaa

  1. Vankilaan johtanutta rataa kutsuttiin rilliradaksi, vaikka se oli leveäraiteinen (vertaa rillirata).

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Tasoristeys 1/2009 Resiina-lehti. Viitattu 12.1.2024.
  2. Kumpulan satamarata käyttöön (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 19.10.1965. Viitattu 15.4.2021.
  3. a b c d e f g Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 2.4.2021.
  4. a b c Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 16
  5. a b c Junatie – väyläympäristöstä kaupunkitilaksi. Ilmoittautumiskutsukilpailu (PDF) (Kappale 3.3 Alueen historia) 2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 6.7.2021.
  6. a b c Kalasatama – Historia Uutta Helsinkiä. 8.9.2017. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 1.6.2021.
  7. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 4
  8. a b c Palminen, Seppo: Rakkaudella, Helsingin satama, s. 23–25. Jyväskylä: Gummerus, 1996. ISBN 952-90-7898-6.
  9. Klinge, Matti: Eurooppalainen Helsinki, s. 199. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISSN 2323-7392. ISBN 978-951-858-185-0.
  10. a b Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1921 (PDF) (s. 59) Helsingin kaupunki. Viitattu 28.2.2023.
  11. Erävuori 1981, s. 149
  12. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 161
  13. Hakaniementori | Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys (PDF) (s. 37) hel.fi. 2021. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 6.9.2021.
  14. Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta, s. 25. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-952-223-187-1.
  15. a b c d e f Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 23–24. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5.
  16. a b c Teollisuuskadun akseli, kaavarungon lähtötiedot hel.fi. 4.5.2021. Helsingin kaupunki. Viitattu 19.6.2021.
  17. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 159
  18. Malmin hautausmaan rata MaTaPuPu (Paikallislehti Malmi, Tapanila, Puistola ja Pukinmäki.). Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 19.6.2012.
  19. Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 21
  20. Erävuori 1981, s. 159
  21. Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 28
  22. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1963 (PDF) (s. 102) Helsingin kaupunki. Viitattu 14.3.2023.
  23. a b Erävuori 1981, s. 171
  24. Kumpulan kartanon laakso – perinteikäs kulttuuriympäristö (PDF) miro.fi. 2011. Kumpula-seura ry. Viitattu 15.4.2021.
  25. a b Erävuori 1981, s. 172
  26. a b Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 158
  27. Helsingin karttapalvelu (Ortoilmakuva vuodelta 1976, tavara-asema pistemerkattu) kartta.hel.fi. Viitattu 19.4.2021.
  28. Rantanen, Miska: Tunnistatko tämän terassikuvan paikan ja vuoden? Helsingin Sanomat. 7.7.2016. Viitattu 14.3.2023.
  29. Erävuori 1981, s. 170
  30. Vallilanlaakson raitiotie Helsingin kaupungin karttapalvelu, asemakaavamuutokset. Viitattu 9.6.2019.
  31. Järvenpää, Eeva: Soininvaara nopeuttaisi Tiederatikan tuloa. Helsingin Sanomat, 17.12.2009. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa