Wikipedia

Sörnäisten satamarata

purettu rataosuus Helsingissä

Sörnäisten satamarata oli Helsingissä vuosina 1863–2010 sijainnut teollisuus- ja satamarata sekä Suomen ensimmäinen satamarata. Se kulki Pasilan rautatieaseman alaratapihalta Sörnäisten satamaan Sörnäistenniemelle ja myöhemmin myös Sompasaareen.

Sörnäisten satamarata
Perustiedot
Reitti Pasila–Sompasaari
Avattu 8. helmikuuta 1863
Lakkautettu 31. tammikuuta 2009[1]
Purettu 2009–2010
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Tekniset tiedot
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Helsingin satamaradat
Km   Lyh. Liikennepaikat
15,5 Herttoniemi
 metro
Metrovarikko
12,0
9,3 Valtatie 4
8,4 Vantaanjoki
7,3  Tikkurilaan
7,1
5,9
5,7 Käp Käpylä
6,1 Sö Sörnäinen
4,7 Pslt Pasila tavara
4,7 Vallila
Hakaniemen raide
3,9 Pasilan konepaja
 Turkuun
3,1 Psl Pasila asema
0,0 Helsinki päärautatieasema
0,0
0,0
0,2 Sokeritehtaan raide
0,1 Mannerheimintie (silta)
2,2 Ruoholahti
1,2
2,1 Län Helsinki Länsisatama
1,9 Hietalahti
2,8
3,2 Merisatama
3,3 Hernesaari
4,2
4,5 Eteläsatama
5,0 Kolera-allas
5,2 Katajanokan kanava
5,7 Katajanokka
Merkkien selitykset

Alun perin rata kulki Vallilan läpi nykyisen Teollisuus­kadun reunaa pitkin, mutta 1960-luvulla se siirrettiin uudelle reitille Vallilanlaaksoon. Uusi reitti alitti Itä-Pasilan Pasilan rautatietunnelissa ja kulki satamaan Vallilan siirtolapuutarhan pohjoispuolitse Hermannin rantatietä mukailevalle suoralle osuudelle Kyläsaaren ja Verkkosaaren läpi.[2] Rataan liittyi myös useita haara­ratoja, jotka laajimmillaan ulottuivat pohjoisessa aina Arabian tehtaille ja etelässä Hakaniementorille saakka.[3]

Historiaa

muokkaa

1850–1890-luvut

muokkaa
 
Ennen Pasilan tunnelin rakentamista raiteet kulkivat Teollisuuskadulla. Kuvassa kiskot alittavat Sturenkadun sillan.

Sörnäisissä ei ollut varsinaista satamaa ennen rautatietä.[4] Satamarataa varten oli tehty maastoviitoituksia jo vuonna 1858,[5] ja rata rakennettiin 1860-luvun alussa Pasilasta Sörnäisiin heti Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuttua. Ratalinjaus kulki Vallilan kautta, nykyisen Teollisuuskadun reunaa ja Junatien linjausta myöten aina Suvilahteen.[3] Laaksomaisesti Vallilan halki kulkenut reitti oli pääasiassa kuivatun Sörnäisten järven pohjaa.[6] Nykyisen Junatien kohdalla rata laskeutui jyrkästä rinteestä alas kohti satamaa. Jyrkkyyttä vähennettiin suurella ratapenkereellä.[6]

Rata vihittiin käyttöön 8. helmikuuta 1863.[4] Sen pituus oli tuolloin 3,37 kilometriä, ja siitä tuli Suomen ensimmäinen satamarata.[7] Kalliiseen satamarataan suhtauduttiin aluksi epäluuloisesti. Rautateiden ylitirehtööri Knut Stjernvall sanoi radan avajaisissa, että ”kustannuksiinsa nähden tämä haararata on vielä joitakin vuosikymmeniä tuottava sangen vähäistä hyötyä.”[8] Valmistuessaan rata muodostui kuitenkin oitis kannattavaksi[8][9] ja mahdollisti suuret tavarakuljetukset sisämaasta. Pasilaan rakennettiin kolmioraide,[10] jolloin Sörnäisiin pääsi suoraan sekä Helsingin että Hämeenlinnan suunnasta, ja niinpä Helsingin ja Hämeenlinnan välillä kulkevat sekajunat poikkesivat myös Sörnäisten satamassa. Kolmioraide kuitenkin purettiin Pasilan veturitallien tieltä vuonna 1897.[7] Satamaan valmistui jo ennen radan käyttöönottoa Sörnäisten asemarakennus, joka tarkoitettiin alun perin tullirakennukseksi. Sitä laajennettiin vuonna 1916.[7]

Vuonna 1868 rataa jatkettiin Sörnäisten satamaan rakennetuille pistolaitureille, ja Valtionrautatiet hankki sinne myös suuren satamanosturin. Sörnäinen oli 1870-luvulta lähtien Suomen kolmanneksi tärkein tavara-asema, ja siitä tuli merkittävä puutavaran vientisatama.[7] Tukit voitiin nyt kuljettaa Päijänteeltä suoraan Sörnäisiin.[8] Satama oli tunnettu myös kivihiilen tuonnista.[11] Satamaa alettiin käyttää öljykuljetuksiin, kun sinne valmistui vuonna 1889 ensimmäinen öljysäiliö. Lopulta noin 80 prosenttia Suomeen tuodusta öljystä kulki Sörnäisten kautta. Pietarin radan avaaminen vuonna 1870 laajensi sataman vaikutusaluetta edelleen.[9] Erityisesti öljyn tuonti aiheutti satamalle kasvupaineita, ja sitä suunniteltiin laajennettavaksi Mustikkamaalle. Sörnäistenniemen ja Mustikkamaan välille olisi rakennettu rautatiesilta.[12]

Vuonna 1898 satamararadan varrelle päätettiin sijoittaa Pasilan konepaja. Se korvasi suuren osan päärautatieaseman kupeessa sijainneen Helsingin konepajan toiminnoista. Tuotannollisen toimintansa Pasilan konepaja aloitti vuonna 1903. Satamaradan vaikutuspiiriin kasvoi konepajan lisäksi paljon muutakin teollisuus- ja varastotoimintaa.[4]

Kun yhteystarvetta Katajanokan satamaan alettiin suunnitella 1870-luvulla, yksi vaihtoehdoista oli Sörnäisten satamaradan jatkaminen Siltavuorensalmen yli ja Pohjoisrantaa pitkin Katajanokalle.[3] Kun Helsingin satamarata lopulta 1890-luvulla rakennettiin, se kulki kaupungin eteläosassa rantoja kiertäen ja palveli myös Länsisatamaa. Pohjoisranta-reittiä pidettiin kuitenkin varteenotettavana myöhemminkin: satamatoimikunta halusi varata sille tilaa 1920-luvulla,[13] ja vielä 1950-luvun alussa satamien kehittämiseen nimetty komitea piti yhteyden tutkimista kiireellisenä.[14] Katajanokkaa ja Sörnäisiä yhdistävää rataa ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Mikäli yhteys olisi rakennettu, hankalaksi koettu Kauppatorin ylitys olisi voitu purkaa lopullista aiemmin.[15]

1900–1920-luvut

muokkaa
 
Ruumisjuna lähdössä Harjun ruumishuoneelta Malmin hautausmaalle. Ruumisjunat saattoivat liikennöidä jopa kahdesti viikossa.[16]

Sörnäisten satamarataa jatkettiin etelään niin, että se vuonna 1900 ulottui Hakaniementorille saakka.[17] Tämä 1,7 kilometrin pituinen rataosuus kulki Sörnäisten rantatien reunaa pitkin, ja sitä pitkin kuljetettiin myyntitavaraa torikauppiaille ja Hakaniemen kauppahalliin sekä polttopuita torille myytäväksi. Roskienkuljetusvaunuilla kuljetettiin Hakaniemestä myös torin ja kauppahallin jätteitä.[18]

Radasta erosi sivuraiteet muun muassa Helsingin kaupungin sähkölaitokselle, Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalle ja Andsténin tehtaille.[19] Nykyisessä Arabianrannassa sivuraide palveli ensin Arabian tehtaita ja sen jälkeen jätepaperikeskusta.[3] Eteläinen satamaradan osuus ristesi myös Helsingin kaupungin sähkölaitoksen ja Andsténin tehtaiden kapearaiteisten teollisuus­ratojen kanssa. Sörnäisten satamaradalta johti lisäksi leveäraiteinen rillirata[notes 1] Sörnäisten vankilaan. Vankilan rata oli yhdistetty yhden tavaravaunun mittaisen kääntöpöydän avulla satamarataan, ja vaunuja siirrettiin radalla Ford Model T:stä rakennetun rata-auton avulla.[20] Vuonna 1914 valmistuivat ensimmäiset sivuraiteet Vallilaan tulevan Vallilan tavara-aseman kohdalle.[21] Pistoraide rakennettiin myös tavara-aseman läheisyydessä sijainneen Suomen Osuuskaupan tehtaan pihalle.[22]

Vuosina 1910–1936 sekä 1939–1950 Sörnäisten satama-alueella liikennöi satamaradan junien lisäksi Kulosaaren raitiotie. Satama-alueella kutakuinkin Englantilaiskallion kohdalla sijaitsi lauttalaituri, jossa raitiovaunut lastattiin salmen yli kulkeneeseen höyrylauttaan. Vuonna 1919 lauttaliikenteestä kuitenkin luovuttiin, kun puurakenteinen Kulosaaren silta valmistui. Raitiotie ja satamaradan pistoraiteet muodostivat Helsingin raitioliikenteen historian ainoat kaksi raideristeystä.[23] Niillä sattui raitiovaunujen ja tavarajunien törmäyksiä, joista vakavimmassa kuusi matkustajaa sai lieviä vammoja vuonna 1945.[24]

Vuonna 1923 tai 1924 rakennettiin Sörnäisten satamaradan varrelle, nykyisen Dallapénpuiston kohdalle Harjun ruumishuone ja sen kohdalle sivuraide. Malmin hautausmaan rautatie kuljetti vainajia junalla Malmille[25] vuoteen 1954 asti.[26]

1930–1940-luvut

muokkaa
 
Sivuraiteita Kyläsaarenkadun varrella Hermannissa.

Pohjoiseen päin satamarataa jatkettiin 1930-luvulla niin, että se ulottui vuonna 1931 Kyläsaareen, vuonna 1932 Sörnäisten vankilan kohdalle, vuonna 1933 Arabian tehtaille ja vuonna 1934 Hermannissa sijainneelle teurastamolle.[19] Kyläsaaren, Arabian tehtaiden ja nykyisen Hermanninrannan alueen radat rakennettiin Vanhankaupunginlahdesta täytetyille maille.[12]

Sörnäisten kautta kulkeneet öljynkuljetukset loppuivat vuonna 1939, jolloin Herttoniemen öljysatama ja satamarata otettiin käyttöön. Sörnäisten ja Herttoniemen radat suunniteltiin yhdistettäväksi toisiinsa Vanhankaupunginlahden länsirannalla, mutta hanke ei kuitenkaan toteutunut.[3][13]

1950–1960-luvut

muokkaa
 
Itä-Pasilan alittava rautatietunneli valmistui vuonna 1965.
 
Hämeentien betonisilta valmistui vuonna 1964, ja satamaradan uusi yhteys Vallilanlaakson ja Kyläsaaren kautta linjattiin kulkemaan sen alitse.

Vuosina 1951–1957 satamaradalla oli jokapäiväistä henkilöliikennettä, kun Vallilasta kulki aamuisin työläisjuna Pitäjänmäelle.[7]

Sörnäisten ratapiha uusittiin kokonaan vuonna 1954, jotta rakenteilla olleen Kulosaaren sillan liittymille saatiin tilaa.[27] Samoihin aikoihin ilmeni tarve koko ratayhteyden muuttamiselle, sillä ajoneuvoliikenne idän suuntaan oli pahasti ruuhkautunut. Jyrkästi satamaan laskeutunutta rataa ei myöskään kyetty haaroittamaan uusille laiturialueille, eikä se siksi sopinut sataman laajentumissuunnitelmiin.[28] Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1959 suunnitelman niin kutsutusta Pasilan–Kumpulan–Sörnäisten radasta,[29] joka kulki satamaan Vallilanlaakson kautta ja 650 metriä Pasilan rautatietunnelissa nykyisen Itä-Pasilan kohdalla. Ensimmäiset suunnitelmat tästä ratayhteydestä, jonka nähtiin tuottavan asemakaavalle ja rakennustoiminnalle mahdollisimman vähän esteitä, oli tehty jo vuonna 1920.[30] Rata rakennettiin vuosien 1962 ja 1965 välillä.[30] Rakentamisen yhteydessä Hämeentie nostettiin sillalle ja rautatie rakennettiin sen alle.[31] Ensimmäisen kerran uudella radalla liikennöitiin 18. lokakuuta 1965.[32]

Uuden yhteyden valmistuttua vanha ratalinja purettiin sataman ja Vallilan tavara-aseman välillä vuonna 1968 lukuun ottamatta tavara-asemalle johtanutta osuutta.[33] Vanha ratapohja käytettiin helpottamaan ruuhkautunutta ajoneuvoliikennettä.[34] Vuonna 1972 vanhalle ratapenkereelle rakennettiin Itäväylälle johtava ajotie, joka muistoksi vanhasta ratalinjauksesta sai nimen Junatie.[6]

Sompasaari yhdistettiin mantereeseen 1960-luvun alussa, ja satamarata valmistui sinne vuonna 1965.[35] Samana vuonna valmistui Sörnäisiin myös uusi asemarakennus, ja vanha 1860-luvun asema purettiin. Vuosina 1965–1969 Sörnäisten ratapihaa laajennettiin edelleen.[32] Hakaniementorille johtaneet raiteet purettiin vuonna 1960, mutta yhteys Elannon korttelille ja betonitehtaalle säilyi vuoteen 1987 asti.[15]

1970–1990-luvut

muokkaa

Puisen ja kaarevanmuotoisen Vallilan tavara-aseman käyttö oli 1970-lopulla romahtanut, ja sen ympärillä ollutta ratapihaa käytettiin tarpeettomien vaunujen varastona. Kappaletavaran kuljettaminen rautateitse oli kuitenkin käynyt kannattamattomaksi.[36] Tavara-asema lopetti varsinaisen toimintansa vuonna 1987, ja samana vuonna sen raiteet purettiin.[21] Kun kaikki Sturenkadun sillan itäpuoliset raiteet purettiin vuonna 1992,[33] alkuperäisestä ratalinjasta jäi jäljelle vain Pasilan konepajan ratapihalle johtanut lyhyt osuus. Vallilan tavara-asema, jossa toimi sen viimeisinä vuosina muun muassa toimistokalustekauppa,[37] purettiin 2000-luvun alussa.[21]

Hermannin teollisuuskortteleiden raiteet purettiin 1970-luvulla.[33] Sörnäisten rantatielle johtaneen osuuden alkupää piti 1970-luvulla rakentaa uudelleen Hanasaaren B-voimalan tieltä. Kun vuonna 1987 purettiin Elannon korttelille johtaneet raiteet, satamarata ei enää ylittänyt Sörnäisten rantatietä.[3] Arabianrantaan ulottunut raiteisto purettiin 1990-luvun aikana asuntorakentamisen tieltä. Yhteys Hanasaaren voimalaitoksen laitureille katkaistiin vuonna 1992.[33]

2000-luku

muokkaa
 
Suurin osa radasta purettiin vuonna 2009.

Satamaradan vanhasta linjasta viimeisenä jäljelle jäänyt osuus eli Pasilan konepajan ratapihan vierellä kulkeneet hylätyt kiskot purettiin 2000-luvun alussa Teollisuuskadun levennyksen tieltä, ja itse ratapiha nykyisen Konepajan asuinalueen tieltä muutamaa vuotta myöhemmin.

Lopullisesti Sörnäisten satamarata poistui, kun satamaliikenne siirtyi uuden Vuosaaren sataman Kerava–Vuosaari-radalle marraskuussa 2008. Viimeinen kaupallinen juna kulki Sompasaaresta Pasilaan 28. marraskuuta 2008, ja viimeisen kerran veturi kävi Sörnäisissä 31. joulukuuta. Radan yksityisraidesopimus irtisanottiin päättymään 31. tammikuuta 2009, joka on radan virallinen liikenteen loppumispäivä.[1] Pääosa Sörnäisten radasta purettiin vuonna 2009, kuten myös Länsisataman rata. Viimeiset Pasilan puoleiset kiskot purettiin syksyllä 2010, jolloin myös koko Keski-Pasilan alaratapiha purettiin uuden autolastausterminaalin rakennustöiden takia.

Radalla ei ole muistomerkkiä, mutta sen linjausten vaikutus on nähtävissä kaupunkirakenteessa ja katujen väylämäisissä piirteissä, kuten Teollisuus­kadun ja Junatien ympäristössä, ja sen mukaan on nimetty Vallilassa sijaitseva Satamaradankatu. 2020-luvulla rakennettu Kalasatama–Pasila-raitiotie noudattaa Sörnäisten satamaradan reittiä vanhalta satama-alueelta Sompasaaren eteläkärjestä Hermannin rantatietä pitkin Vallilanlaaksoon asti, mutta tunneloinnin sijaan se ylittää Mäkelänkadun ja liikennöi Pasilan asemalle Itä-Pasilan kautta. Raitiotie rakennettiin parantamaan alueen poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä yhdistämällä Pasilan rautatieaseman, Kumpulan kampuksen ja Kalasataman metroaseman.[38] Vallilanlaakson väylää on suunniteltu myös Tiederatikka-nimiselle raitiotielinjalle, joka tulisi pääasiassa Kumpulan kampuksen käyttöön.[39][40][41]

Tehtaiden kapearaiteiset radat

muokkaa

Satamaradalta erkanevien sivuraiteiden lisäksi teollisuudella oli käytössä sisäiseen kuljetukseen tarkoitettuja kapearaiteisia ratoja.[19] Osalla niistä oli risteäviä raiteita Sörnäisten satamaradan kanssa sen eteläisellä osuudella.

Andsténin tehtaat rakensivat vuonna 1912 satamaradan varteen kapearaiteisen teollisuusradan, jonka raideleveys oli 500 mm.[19] Kapearaiteisella radalla oli risteävät raiteet satamaradan kanssa Hakaniementorille johtaneella osuudella. Helsingin kaupungin sähkölaitos rakennutti vuonna 1919 halkojen kuljetusta varten kapearaiteisen radan Hakaniementorin poikki.[15] 1920-luvun lopulla valmistui pistoraide hissinvalmistaja Kone Oy:n tontille. Kone Oy:n raidetta käyttivät myöhemmin myös OTK:n tuotantolaitokset, betonitehdas (nykyinen Partek) ja Helsingin Myllyn viljasiilorakennus.[19]

Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalla oli laaja kapearaideverkko, joka yhdisti konepajan eri osat toimivaksi kokonaisuudeksi.[19] Sen raiteita oli nykyisen Merihaan alueella.[15]

Huomiot

muokkaa
  1. ↑ Vankilaan johtanutta rataa kutsuttiin rilliradaksi, vaikka se oli leveäraiteinen (vertaa rillirata).

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Tasoristeys 1/2009 Resiina-lehti. Viitattu 12.1.2024.
  2. ↑ Kumpulan satamarata käyttöön (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 19.10.1965. Viitattu 15.4.2021.
  3. ↑ a b c d e f Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 2.4.2021.
  4. ↑ a b c Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 16
  5. ↑ Nummelin 1994, s. 4
  6. ↑ a b c Junatie – väyläympäristöstä kaupunkitilaksi. Ilmoittautumiskutsukilpailu (PDF) (Kappale 3.3 Alueen historia) 2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 6.7.2021.
  7. ↑ a b c d e Nummelin 1994, s. 5
  8. ↑ a b c Palminen, Seppo: Rakkaudella, Helsingin satama, s. 23–25. Helsinki: Helsingin Satama, 1996. ISBN 952-90-7898-6
  9. ↑ a b Kalasatama – Historia Uutta Helsinkiä. 8.9.2017. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 1.6.2021.
  10. ↑ Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 4
  11. ↑ Klinge, Matti: Eurooppalainen Helsinki, s. 199. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISSN 2323-7392 ISBN 978-951-858-185-0
  12. ↑ a b Nummelin 1994, s. 6
  13. ↑ a b Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1921 (PDF) (s. 59) Helsingin kaupunki. Viitattu 28.2.2023.
  14. ↑ Erävuori 1981, s. 149
  15. ↑ a b c d Nummelin 1994, s. 9
  16. ↑ Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 161
  17. ↑ Hakaniementori | Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys (PDF) (s. 37) hel.fi. 2021. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 6.9.2021.
  18. ↑ Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta, s. 25. Helsingin Satama, 2009. ISBN 978-952-223-187-1
  19. ↑ a b c d e f Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 23–24. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5
  20. ↑ Nummelin 1994, s. 21
  21. ↑ a b c Teollisuuskadun akseli, kaavarungon lähtötiedot hel.fi. 4.5.2021. Helsingin kaupunki. Viitattu 19.6.2021.
  22. ↑ Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 159
  23. ↑ Pertilä, Jaakko: Helsingin raitiotiet 1: 1890-1950, s. 121. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2023. ISBN 978-952-7260-33-3
  24. ↑ Väliaho, Tuomas: Huipputyylikäs ”jumbo” sukkuloi Helsingin liikenteessä sata vuotta sitten – Tällainen oli oman aikansa luksusratikka, jonne rahvaalla ei ollut mitään asiaa (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.8.2021. Viitattu 25.8.2024.
  25. ↑ Malmin hautausmaan rata MaTaPuPu (Paikallislehti Malmi, Tapanila, Puistola ja Pukinmäki.). Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 19.6.2012.
  26. ↑ Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 21
  27. ↑ Erävuori 1981, s. 159
  28. ↑ Pasilan konepajan rakennushistorian selvitys ja inventointi, s. 28
  29. ↑ Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1963 (PDF) (s. 102) Helsingin kaupunki. Viitattu 14.3.2023.
  30. ↑ a b Erävuori 1981, s. 171
  31. ↑ Kumpulan kartanon laakso – perinteikäs kulttuuriympäristö (PDF) miro.fi. 2011. Kumpula-seura ry. Viitattu 15.4.2021.
  32. ↑ a b Erävuori 1981, s. 172
  33. ↑ a b c d Nummelin 1994, s. 7
  34. ↑ Rantanen, Miska: Tunnistatko tämän terassikuvan paikan ja vuoden? Helsingin Sanomat. 7.7.2016. Viitattu 14.3.2023.
  35. ↑ Erävuori 1981, s. 170
  36. ↑ Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 158
  37. ↑ Nieminen, Tommi: Suuryritykset syrjäyttivät Vallilan nyrkkipajat Helsingin Sanomat. 23.7.2000. Viitattu 20.4.2025.
  38. ↑ Vallilanlaakson raitiotie Helsingin kaupungin karttapalvelu, asemakaavamuutokset. Viitattu 9.6.2019.
  39. ↑ Raideliikenteen verkostoselvitys 3 (PDF) (s. 5–6) 2021. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 14.8.2024.
  40. ↑ Uusi pikaraitiotie suunnitteilla Koillis-Helsinkiin 18.5.2020. Helsingin kaupunki. Viitattu 14.8.2024.
  41. ↑ Järvenpää, Eeva: Soininvaara nopeuttaisi Tiederatikan tuloa. Helsingin Sanomat, 17.12.2009. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sörnäisten_satamarata&oldid=23183377”