Sävel on vapaa
Sävel on vapaa on Yle Radio 1:n konserttimusiikin puhelintoivekonsertti, jota on lähetetty suorina lähetyksinä noin kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin. Ensimmäinen Sävel on vapaa -lähetys kuultiin huhtikuussa 1970.[1]
Historiaa muokkaa
1970-luvun alussa Suomen kaukopuheluverkon kehittyminen antoi Yleisradiolle mahdollisuuden ryhtyä tekemään uudenlaisia ”phone in” -tyyppisiä suoria radio-ohjelmia, joissa kuuntelijoilla oli mahdollisuus keskustella studiojuontajien kanssa puhelimitse. Ylen musiikkitoimittaja Aino Pätiälä ideoi vuorovaikutteisen ohjelman klassisen musiikin ystäville Yleisradion kattavaan äänilevystöön tukeutuen. Huhtikuun 1970 koelähetyksen jälkeen Sävel on vapaa sai vakituisen paikan Yleisradion Yleisohjelman ja sitten Yle Radio 1:n ohjelmistossa.[1]
1970-luvulla Sävel on vapaa -ohjelmaan kuului myös musiikkiaiheinen tietokilpailu, jossa oikeasta vastauksesta sai palkinnoksi klassisen musiikin LP-levyn. Levypalkintoja jaettiin kaikkiaan pari tuhatta kappaletta. Joulukuussa 1980 Suomen itsenäisyyspäivänä aloitettiin yhteistyö ruotsalaisen Sveriges Radion suomenkielisen toimituksen kanssa, jossa kerran vuodessa myös ruotsinsuomalaisilla oli mahdollisuus toivoa musiikkia ja keskustella juontajien kanssa. Ohjelmaideasta tuli suosittu ja se siirrettiin itsenäisyyspäivästä uudenvuodenpäiväksi.[1]
1980-luvulla aloitetut teemaillat ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa, jossa muun muassa kansanmusiikille, hengellisille musiikille, jazzille ja lapsiyleisölle on omia puhelintoivekonserttejaan. Yle Radio Suomessa lähetetään kevyen musiikin Puhelinlangat laulaa -ohjelmaa viikoittain perjantai-iltaisin.[1]
Sävel on vapaa -ohjelman alkuvuosien pitkäaikainen ja pidetty juontaja oli pianotaiteilija Meri Louhos.[1] Myös Sauvo Puhtila ja Ilkka Kuusisto olivat suosittuja juontajaääniä.
Lokakuussa 2010 vietettiin ohjelman 40-vuotisjuhlaa ja runsaan nelituntisen juhlalähetyksen emäntänä oli musiikkitoimittaja Inari Tilli. Hänen vierainaan lähetyksessä oli neljä juontajakonkaria menneiltä vuosilta: pianisti Meri Louhos, kuoronjohtaja Seppo Murto, musiikkitoimittaja Helena Hannikainen ja kapellimestari Atso Almila.[1] Muita juontajia olivat eri aikoina Carl-Erik Creutz, Paavo Helistö, Raimo Lintuniemi ja Lassi Nummi[2]
Ajankäyttösyistä ohjelmassa ei voida soittaa laajoja teoksia kokonaan, vaan vain niiden yksittäisiä osia ja muita lyhyempikestoisia klassisen musiikin teoksia.
Ohjelman toteutus muokkaa
Helsingin Sanomat kuvaili vuonna 1973 Sävel on vapaa -lähetysten silloista kulkua. Tuolloin radionkuuntelijoiden toiveita otti vastaan viisi klassisen musiikin hyvin tuntevaa lankapuhelimiin vastaajaa, jotka saivat illan mittaan satoja toivomuspuheluja. Valtaosa soittajista oli tuolloin miehiä. Puhelun aikana kukin vastaaja täytti paperilomakkeen, jonka puhelun jälkeen vei juosten tarkkaamoon Aino Pätiälälle. Hän valikoi toiveista kiinnostavimmat ja otti puheluja korttelin toisessa päässä sijainneeseen Ylen levystöön, jossa työntekijät pystyivät hetkessä selvittämään löytyykö toivottua esitystä äänilevynä tai nauhoituksena. Vastauksesta riippuen tarkkaamossa nostettiin sitten pahvikyltin KYLLÄ- tai EI-puoli näkymään lasin takana työskenteleville studiojuontajille. He juttelivat lähetykseen päässeen soittajan kanssa sen aikaa, kun levystössä haettiin äänite hyllystä ja tuotiin se juosten tarkkaamoon. Juontajat hyvästelivät soittajan, kun VALMIS-kyltti kertoi että äänite oli saatu lähtövalmiiksi levylautaselle tai nauhuriin.[3][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Yleisradio, Yle Areena, Audio, Yle Radio 1: Sävel on vapaa 50 vuotta / 09–144800
- ↑ a b Tarpila, Laila: "Sävel on vapaa" tuotti ystävyyssuhteita eetterissä – pianisti Meri Louhos muistelee Yle. 3.12.2018. Viitattu 30.9.2023.
- ↑ Laine, Riitta-Liisa: Tänään tästä: Suomen kansalla hyvä musiikkimaku. Helsingin Sanomat, 30.9.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).