Wikipedia

Sähkön hinta

(Ohjattu sivulta Sähkönhinta)

Sähkön hinta perustuu kilpaillussa avoimessa sähköverkossa kysynnän ja tarjonnan tasapainoon.[1] Monesta muusta hyödykkeestä poiketen sähkön kysynnän ja tarjonnan jatkuva hetkittäinen tasapaino on välttämätön jo sähköverkon teknisen toimivuuden kannalta. Tämän vuoksi hinta voi painua ajoittain jopa negatiiviseksi. Usein loppukuluttajan sähkön hinta on vakioitu jollakin tavalla, ja sähkön todellinen nopeasti vaihtuva hinta koskettaa suoraan vain sähköpörssin toimijoita.

Professori: pörssisähkö on halvinta muokkaa

Energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuron mukaan pörssisähkösopimus tulee halvemmaksi kuin kiinteähintainen sähkösopimus, vaikka joinain yksittäisinä päivinä pörssisähkö on kalliimpaa.[2]

Pohjoismainen sähköverkko ja Nord pool muokkaa

Sähkön pörssihinnan määräytyminen Pohjoismaissa perustuu neljällä markkina-alueella (Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska) tapahtuvaan energianlähteiden (vesivoima, tuulivoima, ydinvoima sekä voimapolttoaineet kivihiili, öljy, maakaasu) tuotantoon ja niihin liittyvien päästöoikeuksien sääntelyyn (päästökauppa), sähkönkulutukseen sekä markkinapsykologiaan. Sähkön pörssihinta ei kuitenkaan ole sama kuin sähkön loppukuluttajan sähköstään maksama hinta.

 
Electricity price statistics Europe 2014[3]

Pohjoismaissa tukkuhinta, spot-hinta, muodostuu Nord Pool -sähköpörssissä. Sähkön markkinahinta määräytyy kunkin hetken kalleimman tarvittavan voimalaitoksen rajakustannuksen mukaan.[4]

Pitempiaikaisessa vaihtelussa vesivarantojen tila on merkittävä. Vuotuiset vesivarannot voivat heilahdella peräti ±60 TWh:a vuosittain. Kauppalehden mukaan jatkossamilloin? sähkön hinnan ja vesitilanteen välinen yhteys heikkenee. Kesällä 2009 pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool ja Saksan sähköpörssi EEX liittyivät yhdeksi markkina-alueeksi. Kalliimman eurooppalaisen sähkön pelätään nostavan hintoja Pohjolassa. Ainakin pidemmällä aikavälillä hintatason ennustetaan yhdentyvän Euroopan kanssa.[5]

Sähköntuotannon kilpailutilanne pohjoismaissa muokkaa

Sähköntuottajien markkina-osuudet Pohjoismaissa 2005-2006[6]
Yritys Osuus Tuotantomaat
Vattenfall 20 % Ruotsi
Fortum 13 % Suomi, Ruotsi, Venäjä
Statkraft 10 % Norja
E.ON 9 % Saksa, Ruotsi
Dong 6 %
Pohjolan Voima 5 % Suomi
Teollisuuden Voima 4 % Suomi
Muut 33 %
Pohjolan Voiman suurin omistaja on UPM

Markkinoiden toimivuus muokkaa

5.1.2024 sähkön pörssikeskihinta oli 1,1 euroa/kWh, historian ylivoimainen ennätys. Kello 19-20 se oli korkeimmillaan, 2,35 euroa/kWh. Energiaministeri Kai Mykkäsen mukaan siksi ihmisten tulisi siirtää kulutusta halvempiin hetkiin ja tarvittaisiin lisää ydinvoimaa, säätövoimaa ja sähkön varastointia.[7]

Professori Samuli Honkapuron mukaan sähkömarkkinat toimivat hyvin: tuo korkea hinta kannusti ihmisiä vähentämään kulutusta ja siksi sähkömarkkinoiden tasapaino säilyi. Kulutus putosi peräti gigawatin ennusteista. Juuri hinnan suuret vaihtelut tekevät sähkövarastojen ja kulutusjoustovaihtoehtojen rakentamisen kannattavaksi. Siksi järjestelmämme on tulevaisuudessa entistäkin kustannustehokkaampi. Jos taas rakennettaisiin varakapasiteettia tai hankittaisiin varavoimaa kapasiteettihuutokaupalla, siitä pitäisi maksaa koko ajan: korjattaisiin kalliilla ongelmaa, jota ei ole. Keskimäärin sähkö on ollut edullista, ja on paljon halvempaa, että jousto tulee siitä, että korkeat hintavaihtelut saavat kulutuksen joustamaan.[8]

00-luvun tilanne muokkaa

Vuonna 2006[9] Ruotsin kilpailuvirasto arvioi, että sähköntuotanto oli Pohjoismaissa keskittynyt liian harvoille tuottajille, jotka omistivat yhdessä suuria voimaloita. Koska fossiilisten polttoaineiden päästöoikeudet nostivat kivihiilen tuotantohintaa, tässä järjestelmässä ne samalla nostivat siis yritysten voittoja kaikista energiamuodoista. Suomessa Matti Purasjoki teki KTM:lle selvityksen syyskuussa 2006. Sen sanoma oli sama kuin Ruotsin kilpailuviraston. Purasjoki ehdotti Fortumin hallitsevan markkina-aseman rajaamista. Hän ehdotti uutta valtion yhtiötä ja suurten voimaloiden yhteisomistuksen kieltämistä. Fortum omisti yhdessä ruotsalaisen Vattenfallin ja saksalaisen E.ONin kanssa ydinvoimaloita Ruotsissa ja venäläisten kanssa ydinvoimaa Venäjällä. Ruotsin kilpailuvirasto pitää harkinnan arvoisena myös Vattenfallin pilkkomista useiksi yhtiöiksi, jolloin tuotanto, sähkön siirto ja myynti eriytettäisiin.[6]

Vuonna 2007 Kilpailuvirasto arvioi, että energia-alalle tarvittiin lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat olivat oligopoliset; niillä toimi vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä. Viraston mukaan kilpailijoiden markkinoille pääsyä oli helpotettava, ja jotta sähkön hinta pysyisi kohtuullisena oli tärkeää varmistaa, että markkinat olisivat mahdollisimman kilpailulliset.[10]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Hinnan määräytyminen sähköpörssissä Energiateollisuus. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 19.5.2016.
  2. ↑ Professori: Tämä unohtuu, kun pörssisähkön hintaa kauhistellaan Iltalehti. 5.1.2024.
  3. ↑ Strom-Report: Electricity prices in Europe
  4. ↑ Esa Peltola ja Hannele Holttinen: Tuulivoima laaja käyttöönotto on mahdollista ja järkevää. (Mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 22.9.2007.
  5. ↑ Euroopan kysyntä kallistaa sähköä Pohjoismaissa. Sähkön hinnan ja vesivarastojen välinen yhteys liukenee. Kauppalehti 20.3.2008 s.10
  6. ↑ a b Pohjolan sähkömarkkinoille jälleen huonot arvosanat, Helsingin Sanomat, 6.1.2007
  7. ↑ Sähkö kallistuu perjantaina ennätyslukemiin – ministeri Mykkänen kehottaa vähentämään kulutusta Helsingin Sanomat. 4.1.2024.
  8. ↑ Sähkön hinta oli perjantaina järjetön, koska järjestelmän perustukset ovat kääntyneet sitten edellisten rajujen pakkasten Helsingin Sanomat. 6.1.2024.
  9. ↑ Prisbildning och konkurrens på elmarknaden 2006. Statens energimyndighet.
  10. ↑ Vuosikirja 2007, Kilpailuvirasto

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sähkön_hinta&oldid=22188049”