Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa perustuu lainsäädännöllisesti ympäristöministeriön esittelystä valtioneuvoston asetukseen 852/2004. 9. syyskuuta 2004 Helsingissä annettu valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta perustuu 3. joulukuuta 1993 annettuu jätelakiin (1072/1993) ja 4. helmikuuta 2000 annettuun ympäristönsuojelulain (86/2000):n 16 §:n ja 52 §:n 4 momentteihin. Sähkö- ja elektroniikkaromua ei saa sotkea muunlajisiin jätteisiin.[1]
SER:a ovat mm. energiansäästölamput, jääkaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykinpesukoneet, jotka kuluttaja voi Suomessa kierrättää maksutta, koska jätemaksua on sisällytetty uusien tuotteiden hintaan.
Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa.[2] Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet.[3]
Sähkö- ja elektroniikkaromun keräämistä on laajennettu SER-jäteasemien lisäksi myös elektroniikkaa myyviin vähittäiskauppoihin, jotka keräävät kotitalouksien elektroniikkajätteitä. Toimivia sähkölaitteita kierrätetään myös siten, että niitä myydään käytettyinä uudelleen käytettäviksi, jolloin niiden elinkaari pitenee.
Osa sähkö- ja elektroniikkaromusta erotellaan purkamalla ja murskataan loppu, jota ei voida uudelleen hyödyntää kuin raaka-aineina.
Lähteet muokkaa
- ↑ Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta finlex.fi. finlex.fi. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)
- ↑ SER-tuottajayhteisö ry serty.fi. serty.fi. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)
- ↑ Kierrätys.Info kierratys.info. kierratys.info. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)