Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee sähköšokkeja kidutusmuotona. Sähköhoito kertoo masennuksen hoidossa käytettävästä ECT-hoidosta (electroconvulsive therapy).

Sähköšokki on kidutusmuoto, jossa kidutettavalle annetaan sähköisku. Sähköšokkeja annetaan kidutettaville esimerkiksi kiinnittämällä johdot korviin, sormenpäihin tai varpaisiin, toisinaan myös sukupuolielimiin. Virtalähteenä on usein käsikäyttöinen generaattori. Usein se on muunnettu vanhanaikaisesta kenttäpuhelimesta. Varsinaiset sähköšokit ovat hyvin lyhyitä ja voimakkaita sähköiskuja, mutta usein käytetään myös pitkäkestoisia ja matalajännitteisiä šokkeja.[1]

Uhrille seuraa sähköšokkikidutuksesta palovammojen ohella usein hermoratavaurioita, jotka harvoin paranevat täysin. Ne puolestaan johtavat helposti henkisten ja motoristen toimintojen heikkenemiseen ja mielenterveysongelmiin.selvennä Usein sähköšokit aiheuttavat sydänpysähdyksen tai rytmihäiriöitä. Uhrin lihakset kouristelevat sähköšokkien aikana ja niiden jälkeen. Tästä seuraa paitsi lihassärkyä myös mustelmia ja jopa katkenneita luita.

Sisällysluettelo

Sähköšokki lääketieteessäMuokkaa

 
Cerlettin sähköhoitolaite Museo di Storia della Medicina -museossa Roomassa
Pääartikkeli: Sähköhoito

Aiemmin sähköšokkeja käytettiin lääketieteessä hoidettaessa mielenterveyspotilaita. Sittemmin lääketieteellistä käyttöä on alettu kutsua sähköhoidoksi (ECT, electroconvulsive therapy). Italialaiset Ugo Cerletti (1877–1963) ja Lucio Bini (1908–1964) ottivat vuonna 1937 käyttöön sähköšokin. ECT on edelleen rutiinikäytössä kliinisessä psykiatriassa ja on yksi tehokkaimmista vakavan masennuksen hoitomenetelmistä.[2][3][4][5]

Sähköšokki populaarikulttuurissaMuokkaa

Elokuvissa aivojen sähköhoito on yleensä kuvattu rangaistukseksi tai jopa kidutukseksi. Miloš Formanin ohjaamassa elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän Jack Nicholsonin näyttelemälle roolihenkilölle annetaan sähköšokki rangaistukseksi huonosta käytöksestä mielisairaalan suljetulla osastolla. Nukutusta ei toimenpiteen aikana käytetä, sillä elokuva sijoittuu 1960-luvun alkuun.

Milgramin tottelevaisuuskoeMuokkaa

Stanley Milgram suoritti 1960-luvulla sosiaalipsykologisen koesarjan, jossa testattiin osallistujien halukkuutta totella auktoriteettiasemassa olevan henkilön antamia koehenkilön omantunnon vastaisia käskyjä. Sähköiskukokeessa koehenkilölle kerrottiin, että hänen tulisi auttaa opiskelijaa muistia vaativissa tehtävissä rankaisemalla opiskelijaa, jos hän muistaisi väärin. Rangaistuksena väärästä vastauksesta koehenkilö antoi sähköiskuja, jotka eivät kuitenkaan olleet oikeita, vaan tehtäviin vastannut henkilö vain näytteli saavansa sähköiskuja. Kokeenjohtaja kehotti koehenkilöä korottamaan sähköiskujen voimakkuutta ja yllättävää kokeessa oli se, miten koehenkilö vain pienen vastustuksen jälkeen totteli kokeenjohtajalta saamiaan käskyjä lisätä sähköiskun voimakkuutta jopa niin, että siitä voisi seurata kuolema. Koeasetelman tieteellinen pätevyys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa.selvennä Milgramin tottelevaisuuskoe on nykyään toistettu virtuaalisesti: Virtuaalisesti toistetussa kokeessa ilmeni, etteivät monet koehenkilöt tottuneet virtuaalinaisen tuskaan, vaan muuttuivat kokeen edetessä entistä rauhattomammiksi. Koehenkilöiden pulssi ja käsien hikoilu lisääntyivät pidemmälle mentäessä.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Kidutus ei katoa nimeä muuttamalla www.polikilinikka.fi. 7.8.2008. Harvard College.
  2. JAMES POTASH, M.D.: A Shockingly Effective Treatment for Depression - ECT Can Safely Bring Patients Back From the Brink ABC News. Jan. 29, 2008. Viitattu 21.9.2009.
  3. Gabrielle J. Melin, M.D.: ECT is safe, effective treatment Depression blog. May 7, 2008. Viitattu 21.9.2009.
  4. Frederick Cassidy, M.D., Elizabeth Murry, M.D., Richard D. Weiner, M.D., Ph.D. and Bernard J. Carroll, M.B., Ph.D.: Lack of Relapse With Tryptophan Depletion Following Successful Treatment With ECT Am J Psychiatry. 154:8, August 1997. Viitattu 21.9.2009.
  5. The UK ECT Review Group: Efficacy and safety of electroconvulsive therapy in depressive disorders: a systematic review and meta-analysis The Lancet, Volume 361, Issue 9360, Pages 799 - 808, 8 March 2003. Viitattu 21.9.2009.
  6. Tutkijat: kidutus on vaikeaa virtuaalisestikin