Rynnäkkö (sodankäynti)
Rynnäkkö on sotilasjoukon (yleensä ryhmän tai joukkueen) etenemismuoto, jossa joukko etenee juosten vihollisen asemaan. Rynnäkköetäisyys on enintään 50 metriä. Rynnäkössä hyökkääjälle yleensä koituu suuria tappiota siksi, että sotilaat etenevät seisten. Hyökkääjien ylivoiman ja nopeuden ansiosta on silti mahdollista sekin, että puolustaja häviää rynnäkön, koska hyökkääjiä ehtii puolustusasemaan niin paljon.
Puolustajan etuna on pyrkiä estämään hyökkääjän pääsy rynnäkköetäisyydelle. Tämä voidaan torjua jo ennen puolustajan omien aseiden käyttöä, muun muassa ampumalla epäsuoraa tulta puolustuslinjan eteen, etukäteen selvitettyihin pistemaaleihin, tai ääritapauksessa kevyellä torjunnalla tai raskaalla torjunnalla.
Rynnäkkö historiallisessa sodankäynnissä muokkaa
Rynnäkkö oli tärkein sotajoukon hyökkäysmuoto esihistoriallisista ajoista aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Tällöin teknisesti kehittyneet aseet (joista tärkeimpiä oli konekivääri) aiheuttivat valtavia tappioita hyökkäväässä joukossa.
Rynnäkkö nykyaikaisessa sodankäynnissä muokkaa
Yleensä rynnäkössä pidetään pistimet kiinnitettyinä henkilökohtaisiin aseisiin sekä käytetään käsikranaatteja. Mikäli rynnäkkö ei saa vihollisjoukkoa pakenemaan, siirrytään lähitaisteluun. Taistelutilanteissa rynnäkkö on etenemismuotona suhteellisen harvinainen, mutta yhdysvaltalaisen elokuvaviihteen johdosta suhteellisen tunnettu. Rynnäkköä ei yleensä suoriteta vihollisen linnoitettua tai vahvistettua puolustusasemaa kohtaan, koska silloin tappioista tulee äärimmäisen suuret.
Myös poliisit saattavat tehdä rynnäkön, muun muassa panttivankitilanteessa. Rynnäkkö on usein viimeinen vaihtoehto, jota ennen käytetään muun muassa kyynelkaasua. Rynnäkön hoitaa tavallisesti poliisin erikoisyksiköt tai jopa armeijan valiosotilaat.