Ruutimylly
Ruutimylly oli mylly, jossa valmistettiin mustaruutia. Nämä ruutimyllyt olivat kemianteollisuuden alku ja kemian prosessiteollisuuden lähtökohta Euroopassa.[1]
Eurooppalaiset valtakunnat pyrkivät saamaan sodankäyntiinsä omavaraisuutta luomalla ruudinvalmistusta ruutimyllyissä. Mustaruuti valmistettiin näissä ainesosistaan puuhiilestä, salpietarista ja rikistä. Salpietaria saatiin salpietarikeittämöistä, puuhiiltä sysiä hiilestämällä ja rikkiä malmiesiintymistä louhimalla.[1]
Ruutimyllyt ruutitehtaiden edelläkävijöinä muokkaa
Ruutimyllyjä pidettiin jo 1500-luvulla toiminnassa Suomen puolustuslinnojen yhteydessä. Myös rintaman tarpeisiin perustettiin ruutimyllyjä sodankäynnin tarpeisiin. Ruutimyllyn toimintaa johti ja käskytti ruutimestari.[2] Suomessa ruutimyllyjen toiminta keskitettiin 1600-luvun kuluessa ruutitehtaille, jotka sijaitsivat pääsääntöisesti Ruotsissa. Suomessa toimi Ruotsin vallan aikana kaksi pienehköä ruutitehdasta Marttilassa ja Mustasaaressa. Toiminta kuitenkin siirtyi pikkuhiljaa Ruotsiin siten että Isovihan jälkeen ruudinvalmistus oli siirtynyt Suomesta kokonaan Ruotsiin.[2] Venäjän-vallan alkuaikoina tuli taas ajankohtaiseksi ruutitehtaiden perustaminen Suomeen. Ruutia näet käytettiin lisääntyvässä määrin muutenkin kuin sotilaallisesti. Kahden rauenneen ruutitehtaan perustamishankkeen jälkeen onnistui ruutitehtaan perustaminen Östermyran ruukkiin, jossa tehdas aloitti vuonna 1828.[2]
Ruudin valmistus ruutimyllyssä muokkaa
Seinäjoen Östermyran ruutimyllyn reseptin mukaan mustaruudin valmistus alettiin jauhamalla erikseen salpietari, hiili ja rikki, jonka jälkeen nämä sekoitettiin suhteessa 75:15:10. Tämä seos sitten sekoitettiin ruutimyllyssä, joka oli nahalla sisältä vuorattu sylinteri. Ruutimyllyä pyöritettäessä sekoittumista edistettiin messinkikuulilla, jotka sekoittivat vapaasti ruutimassaa.[2] Näin saatu ruuti kostutettiin vedellä ja prässättiin levyiksi. Levyt murettiin puukuulilla murskaten ja eri vahvuisilla sihdeillä lajitellen ruutirakeiksi. Sihdattu ruuti kuivattiin kolmen päivän ajan 56 asteen lämmössä. Tämän jälkeen ruutirakeet vielä puhdistettiin ruutipölystä. Hienoin ruutirae saatettiin vielä kiillottaa pyörivässä tynnyrissä. Kukin ruutilaji pakattiin 40 kilon vetoisiin ruutitynnyreihin.[2]
Lähteet muokkaa
- Uola Mikko (päätoimittaja): Räjähteet Suomessa - Historiaa mustasta ruudista 2000-luvulle. Räjähdeyhdistys, 1998. ISBN 952-90-9633-X.