Ruumiinkuva on yksilön sisäinen käsitys omasta ruumiistaan ja sen toiminnoista ja ulkomuodosta.[1] Se on minäkuvan osa-alue.[2]

Ruumiinkuva alkaa muodostua tiedostamatta jo varhaisen lapsuuden hoivakokemusten kautta. Ruumiinkuva määrittää, kokeeko yksilö itsensä sopivankokoiseksi tai -näköiseksi, viehättäväksi tai kömpelöksi.[1]

Ruumiinkuvan muutos nuoruuden kehitystehtävänä muokkaa

Puberteetin johdosta muuttuvan ruumiinkuvan, seksuaalisuuden ja seksuaalisen identiteetin jäsentäminen, eli oman seksuaalisen ruumiin haltuunotto on yksi nuoruuteen kuuluva kehitystehtävä, joka nuoren on ratkaistava saavuttaakseen itsenäisyyden.[3]

Liikunnan vaikutus ruumiinkuvaan muokkaa

Liikunta auttaa ihmisiä muodostamaan käsitystä omasta kehosta ja sen toimivuudesta. Liikunta edistää kehon toimintaa. Positiivinen minäkuva on osa hyvää itsetuntoa. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä ruumiinkuvaansa katsovat itseään mieluummin peilistä, kuin sellaiset, jotka ovat tyytymättömämpiä.[4]

Vääristynyt ruumiinkuva muokkaa

Anabolisia steroideja käyttävillä kehonrakentajilla on usein ruumiinkuvan häiriöitä sekä hyvin stereotyyppinen ja suppea käsitys miehuudesta. Monet hormoneja syövistä voimailijoista kärsivät mm. käänteisestä anoreksiasta, jolloin mikään lihasmassa ei riitä vakuuttamaan kehon olevan tarpeeksi suuri.[5] Vääristynyt ruumiinkuva on yleistä myös naisopiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2001 Suomen korkeakouluissa opiskelevista naisista melkein 40 prosenttia arvioi olevansa ylipainoisia, vaikka pituutta ja painoa suhteuttavalla indeksillä mitattuna ylipainoisia on vain reilut 13 prosenttia.[6]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Riihonen, Eva: Syömishäiriöitä, kun portti aikuisuuteen ei avaudu. Jyväskylä: Kirjapaja, 1990. ISBN 951-621-976-4.

Viitteet muokkaa