Ruskopelikaani

lintulaji

Ruskopelikaani (Pelecanus occidentalis) on pelikaanilajeista pienin. Se on myös yksi Pohjois-Amerikan tunnetuimmista lintulajeista[2].

Ruskopelikaani
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Pelikaanit Pelecanidae
Suku: Pelikaanit Pelecanus
Laji: occidentalis
Kaksiosainen nimi

Pelecanus occidentalis
Linnaeus, 1766

Katso myös

  Ruskopelikaani Wikispeciesissä
  Ruskopelikaani Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Ruskopelikaanin pituus on täysikasvuisena noin 115 cm. Aikuisella linnulla on ruskea niska ja muutoin lajin tuntee hyvin sen venyvästä nokkapussista ja ruskeahkosta värityksestä. Sukupuolet ovat samannäköiset.[2]

Levinneisyys muokkaa

Lajia tavataan rannikkojen tuntumassa Washingtonin osavaltiosta ja Virginiasta Pohjois-Amerikassa aina Chilen rannikolle ja Amazonin suulle saakka Etelä-Amerikassa. Pohjois-Amerikan linnut lentävät etelään talvehtimaan pesimisen jälkeen.

Elinympäristö muokkaa

Laji on paikoin yleinenkin rannikoilla ja jokien suistoissa. Se voi kesyyntyä hyvinkin rohkeaksi kalojen kerjääjäksi kalastajilta.[2]

Lisääntyminen muokkaa

Ruskopelikaani pesii satojenkin parien muodostamissa yhdyskunnissa, jotka ovat yleensä rannikon lähistöllä, etenkin saarilla. Pari rakentaa yhdessä pesän risuista, enimmäkseen puuhun, mutta joskus myös maahan. Pesässä on 2–3 munaa, joita koiras ja naaras hautovat yhdessä noin kuukauden.[2]

Ravinto muokkaa

Ruskopelikaanin ravinto koostuu pääasiassa kaloista, joiden perään lintu syöksysukeltaa korkealtakin ilmasta.[2]

Edustus kulttuurissa muokkaa

Vuonna 1998 yhdysvaltalainen kapellimestari David Woodard suoritti rekviemen Kalifornian ruskealle pelikaanille rannalla, jonne eläin oli pudonnut.[3][4](s. 152–153)

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Pelecanus occidentalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
  3. Manzer, T., "Pelican's Goodbye is a Sad Song", Press-Telegram, 2.10.1998.
  4. Allen, B., Pelican (Lontoo: Reaktion Books, 2019), s. 152–153.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.