Avaa päävalikko

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti) on ruotsalainen sosiaalidemokraattinen puolue. Puolue on perustettu vuonna 1889. Nykyinen puheenjohtaja on Stefan Löfven, joka valittiin eronneen Håkan Juholtin seuraajaksi 27. tammikuuta 2012.[2] Ruotsissa puolueen nimestä käytetään lyhennettä SAP tai (s).

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Sveriges socialdemokratiska arbetareparti

Socialdemokraterna logo.svg

Perustettu 23. huhtikuuta 1889 (130 vuotta sitten)
Johtaja Stefan Löfven
Puoluesihteeri Lena Rådström Baastad
Parlamenttiryhmän johtaja Annelie Karlsson
Ideologia Sosiaalidemokratia
Feminismi
Poliittinen kirjo Keskusta-vasemmisto
Toimisto Sveavägen 68, Tukholma
Jäsenmäärä 89,010 (2017)
Valtiopäivät[1]
100 / 349
Euroopan parlamentti
5 / 20
Maakäräjät
572 / 1 597
Kunnanvaltuutetut
4 364 / 12 780
Kansainväliset jäsenyydet Progressiivinen Allianssi
Eurooppalainen kattopuolue Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Pohjoismainen kattopuolue SAMAK
Naisjärjestö Ruotsin sosiaalidemokraattiset naiset
Nuorisojärjestö Ruotsin sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto
Opiskelijajärjestö Ruotsin sosialidemokraattiset opiskelijat
Kotisivu socialdemokraterna.se

Puolueen nuorisojärjestö on Ruotsin sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto ja opiskelijajärjestö Ruotsin sosiaalidemokraattinen opiskelijaliitto. Puolue on Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja sosialistisen internationaalin jäsen.

Sisällysluettelo

JäsenmääräMuokkaa

Vuonna 1990 Ruotsin sosiaalidemokraattisella työväenpuolueella oli noin miljoona jäsentä. Tämä johtui siitä, että puolueella ja ammattijärjestö LO:lla oli vuosina 1987–1991 yhteisjäsenyys eli LO:n jäsen oli automaattisesti myös sosiaalidemokraattien jäsen.

Yhteisjäsenyys päättyi vuoden 1992 alussa, minkä seurauksena puolueen jäsenmäärä laski jyrkästi. Vuonna 2003 puolueella oli 143 407 jäsentä.

HistoriaMuokkaa

Puolue perustettiin 23. huhtikuuta 1889, mutta vasta vuonna 1897 hyväksyttiin ensimmäinen puolueohjelma, joka oli laadittu nimenomaan Ruotsissa; aikaisempi versio oli käännös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmasta. Hjalmar Branting valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattina Ruotsin valtiopäiville vuonna 1896 Tukholman liberaalien tuella.

Vuonna 1911 sosiaalidemokraattien ohjelmaan lisättiin vaatimus valtiomuodon muuttamisesta monarkiasta tasavallaksi[3].Tämä kohta sisältyy periaateohjelmaan myös nykyisin.[4]

Puolueen oppositio erosi vuonna 1917 omaksi ryhmäkseen ja perusti Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Syynä eroon oli se, että puolueen vasemmisto-oppositio halusi seurata Venäjällä tapahtuneen bolševikkien tekemän niin sanotun lokakuun vallankumouksen esimerkkiä. Sosiaalidemokraattien enemmistön mielestä sellainen olisi johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Vuonna 1921 Sosiaalidemokraattinen Vasemmistopuolue muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi.

Vuonna 1920 sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäistä kertaa hallituksen yksin. Branting nimitettiin pääministeriksi.

Tosin ollessaan hallituksessa puolue ei ole halunnut jakaa ministerien tehtäviä muiden puolueiden edustajille, vaan se on ollut yksin hallituksessa riippumatta siitä, onko heillä enemmistö valtiopäivillä vai ei. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa sosiaalidemokraatit eivät ole koskaan muodostaneet suurta koalitiota vastaavaa sinipunahallitusta kaksin kokoomuksen kanssa ja vain harvoin apupuolueen kanssa, joka on ollut viimeksi keskusta 1950-luvulla. Sosiaalidemokraatit olivat yksin hallituspuolueena pitkään lyhyttä kokoomuksen, liberaalien, keskustan ja kristillisdemokraattien 1990-luvulla muodostaman oikeistohallituksen murtamaa katkoa lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraateilla on vieläkin ylivoimainen asema Ruotsin kunnallis- ja valtiopäiväpolitiikassa. Vuodesta 1998 alkaen puolue alkoi tehdä yhteistyötä Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa, etupäässä liittoutunutta oikeistoa vastaan. Yhteistyö päättyi vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen, jossa keskusta-oikeisto voitti.[5]

Vuoden 1921 valtiopäivävaaleista alkaen (ensimmäiset valtiopäivävaalit, joissa oli yleinen äänioikeus) sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue. Puolue on ollut viime vuosikymmenien aikana oppositiossa alle kymmenen vuotta, viimeksi vuosina 1991–1994 sekä syyskuusta 2006 lähtien. Vuonna 2010 valtiopäivävaalit johtivat jälleen oikeiston voittoon, joka joutui muodostamaan kuitenkin vähemmistöhallituksen. Sosiaalidemokraatit ovat valtiopäivien suurin puolue, joten myös hankala vastavoima hallitukselle. Sosiaalidemokraatit on saanut valtiopäivävaaleissa kaksi kertaa enemmistön äänistä (1968 50,1 % ja 1940 53,8 %).

IdeologiaMuokkaa

Pääartikkeli: sosiaalidemokratia

Puolueen periaateohjelman mukaan sen ideologia on demokraattinen sosialismi, joka on puolueen mielestä synonyymi termille sosiaalidemokratia.

Nykyisen ohjelman mukaan Ruotsin sosiaalidemokraatit hyväksyvät markkinatalouden, mutta eivät ehdottomasti. Heidän mielestään yhteiskunnan täytyy puuttua talouden kehitykseen työttömyyden ja muiden kielteisten ilmiöiden torjumiseksi.

Görän Persson on puoluejohtajana ollessaan lanseerannut termin vihreä kansankoti koska hän on halunnut laajentaa ekologista ulottuvuutta sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntakäsitykseen. Tosin keskustelua on käyty siitä onko edellä mainittu käsite saanut todellisista jalansijaa puolueen ideologiassa.

Tärkeitä henkilöitä puolueen ideologian kehittäjinä ovat olleet Axel Daniellson, Hjalmar Branting, Vilhelm Lundsted, Nils Karleby, Östen Undén, Ernst Wigforss, Gustav Möller, Per Albin Hansson, Gunnar Myrdal, Rudolf Meidner, Gösta Rehn ja Olof Palme.

PuoluejohtoMuokkaa

 
27. tammikuuta 2012 puolueen puheenjohtajaksi valittiin Stefan Löfven

Puolueen puheenjohtajatMuokkaa

Puoluesihteerit vuodesta 1945 alkaenMuokkaa

VaalimenestysMuokkaa

Seuraava kuvaaja esittää Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ääniosuutta valtiopäivävaaleissa vuodesta 1911 lähtien.

 

ValtiopäivävaalitMuokkaa

 
Puolueen kannatusosuus kunnittain vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa.
Vuosi Edustajia Osuus
1944 115 46,5 %
1948 112 46,1 %
1952 110 46,0 %
1956 106 44,6 %
1958 111 46,2 %
1960 114 47,8 %
1964 113 47,3 %
1968 125 50,1 %
1970 163 45,3 %
1973 156 43,6 %
1976 152 42,7 %
1979 154 43,2 %
1982 166 45,6 %
1985 159 44,9 %
1988 157 43,7 %
1991 138 37,6 %
1994 161 45,3 %
1998 131 36,4 %
2002 144 39,9 %
2006 130 35,2 %
2010 112 30 %
2014 113 31,0 %

EuroparlamenttivaalitMuokkaa

Vuosi Edustajia Osuus
1995 7 28,06 %
1999 6 26,0 %
2004 5 24,56 %
2009 5 24,6 %
2014 6 24,4 %

Kunnallisvaalit 2010Muokkaa

Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue sai suhteellisesti eniten ääniä Smedjebackenin kunnassa, jossa puolueen ääniosuus oli 59,4 %. Yli 50 % ylittyi 24 kunnassa, jotka Smedjebackenin lisäksi olivat Arjeplogin kunta, Boxholmin kunta, Bräcken kunta, Forshagan kunta, Grumsin kunta, Jällivaaran kunta, Hagforsin kunta, Hallstahammarin kunta, Haaparannan kunta, Luulajan kunta, Munkforsin kunta, Norsjön kunta, Olofströmin kunta, Pajalan kunta, Piitimen kunta, Ragundan kunta, Skellefteån kunta, Storforsin kunta, Trollhättanin kunta, Vilhelminan kunta, Ången kunta, Örnsköldsvikin kunta ja Ylikainuun kunta. Pienintä kannatus oli Danderydin kunnassa, jossa puolue sai 6,7 % äänistä. Kannatus jäi alle 15 %:iin viidessä kunnassa, jotka Danderydin ohella olivat Ekerön kunta, Lidingön kunta, Täbyn kunta ja Vellingen kunta.[6]

Valtiopäiväedustajat 2010–2014Muokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Lista över ledamöter av Sveriges riksdag 2010–2014
  • Adnan Dibrani
  • Agneta Gille
  • Anders Karlsson
  • Anders Ygeman
  • Ann Arleklo
  • Anna Wallén
  • Anna-Lena Sörenson
  • Ann-Christin Ahlberg
  • Annelie Karlsson
  • Ann-Kristine Johansson
  • Arhe Hamednaca
  • Berit Högman
  • Billy Gustafsson
  • Björn von Sydow
  • Bo Bernhardsson
  • Börje Vestlund
  • Carin Runeson
  • Carina Adolfsson Elgestam
  • Carina Hägg
  • Carina Ohlsson
  • Caroline Helmersson Olsson
  • Catharina Bråkenhielm
  • Cecilia Dalman Eek
  • Christer Adelsbo
  • Christer Engelhardt
  • Christina Karlsson
  • Christina Oskarsson
  • Christina Zedell
  • Clas-Göran Carlsson
  • Désirée Liljevall
  • Elin Lundgren
  • Eva Sonidsson
  • Eva-Lena Jansson
  • Fredrik Lundh Sammeli
  • Fredrik Olovsson
  • Gunilla Carlsson
  • Gunilla Svantorp
  • Gunnar Sandberg
  • Hannah Bergstedt
  • Hans Ekström
  • Hans Hoff
  • Hans Olsson
  • Helén Pettersson
  • Helene Petersson
  • Hillevi Larsson
  • Håkan Bergman
  • Håkan Juholt
  • Ibrahim Baylan
  • Ingela Nylund Watz
  • Ingemar Nilsson
  • Isak From
  • Jan-Olof Larsson
  • Jasenko Omanović
  • Jennie Nilsson
  • Johan Andersson
  • Johan Löfstrand
  • Jonas Gunnarsson
  • Jörgen Hellman
  • Karin Åström
  • Katarina Köhler
  • Kenneth G. Forslund
  • Kent Härstedt
  • Kerstin Engle
  • Kerstin Haglö
  • Kerstin Nilsson
  • Krister Örnfjäder
  • Kurt Kvarnström
  • Lars Eriksson
  • Lars Johansson
  • Lars Mejern Larsson
  • Leif Jakobsson
  • Leif Pettersson
  • Lena Hallengren
  • Lena Sommestad
  • Lennart Axelsson
  • Louise Malmström
  • Maria Stenberg
  • Marie Granlund
  • Marie Nordén
  • Maryam Yazdanfar
  • Matilda Ernkrans
  • Mattias Jonsson
  • Meeri Wasberg
  • Mikael Damberg
  • Monica Green
  • Morgan Johansson
  • Olle Thorell
  • Patrik Björck
  • Per Svedberg
  • Peter Hultqvist
  • Peter Jeppsson
  • Peter Johnsson
  • Peter Persson
  • Phia Andersson
  • Pia Nilsson
  • Pyry Niemi
  • Raimo Pärssinen
  • Roza Güclü Hedin
  • Sara Karlsson
  • Shadiye Heydari
  • Susanne Eberstein
  • Suzanne Svensson
  • Sven-Erik Bucht
  • Teres Lindberg
  • Thomas Strand
  • Tomas Eneroth
  • Tommy Waidelich
  • Urban Ahlin
  • Veronica Palm
  • Yilmaz Kerimo
  • Ylva Johansson
  • Åsa Lindestam

LähteetMuokkaa

  1. Ledamöter & partier riksdagen.se. Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 27.9.2018. (ruotsiksi)
  2. Löfvenistä Ruotsin sosiaalidemokraattien johtaja, Yle.fi/uutiset, viitattu 28.1.2012
  3. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma 1911 (HTML) 9.-16.4.1911. Tukholma: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008. (ruotsiksi)
  4. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma (PDF) (s. 15–16) 6.11.2001. Västerås: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008.
  5. Ruotsin punavihreä puolueblokki purkautui Yleisradio 27.11.2010
  6. Val till kommunfullmäktige - Röster Valmyndigheten. Viitattu 24.7.2014. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa