Rudolf I Habsburgilainen

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija (1273–1291)
(Ohjattu sivulta Rudolf Habsburgilainen)
Hakusanat ”Rudolf I” ja ”Rudolf Habsburgilainen” ohjaavat tänne. Muita samannimisiä on lueteltu sivuilla Rudolf I (täsmennyssivu) ja Rudolf Habsburgilainen (täsmennyssivu).

Rudolf I Habsburgilainen (1. toukokuuta 1218 Limburgin linna, lähellä Sasbach am Kaiserstuhlia, Emmendingen, Baden-Württemberg15. heinäkuuta 1291 Speyer) oli Saksan kuningas, Habsburgin kreivi, Kyburgin kreivi, Thurgaun rajakreivi ja Löwensteinin kreivi sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija vuosina 1273–1291. Hänellä oli tärkeä osa Habsburgien nousussa yhdeksi Euroopan mahtisuvuista.

Rudolf I, Ludwig Minnigerode 1900-luvun alku
Rudolf käyttää krusifiksia valtikkanaan.

Suku muokkaa

Rudolf oli Fredrik II:n kummipoika ja Habsburgin kreivi Albert IV:n (n. 1188 – 13. joulukuuta 1239) ja Hedwigin (Heilwig), Kyburgin kreivi Ulrichin tyttären, poika. Isänsä kuoltua vuonna 1239 Rudolf peri suvun maa-alueet Elsassissa ja Aargaussa. Paavi Innocentius IV julisti Rudolfin kirkonkiroukseen vuonna 1254.

Valtaannousu muokkaa

Rudolfia edeltänyt "Suuri hallitsijattomuus" oli Saksalle kurjuuden aika, jolloin ruhtinaat rasittivat valtakuntaa keskinäisillä sodillaan. Paavin kehotuksesta ruhtinaat kokoontuivat viimein Frankfurtiin valitsemaan uutta keisaria. Mainzin arkkipiispan onnistui saada valtaosa äänistä Habsburgin kreivi Rudolfille.

Ruhtinas Rudolfilla oli suuret maa-alueet Sveitsissä, ja myös laaja kannatus. Kruunaus keisariksi tapahtui Aachenissa. Kerrotaan, että kun ruhtinaat olivat kirkossa alttarin ympärillä ottamassa vastaan läänityksiään, huomattiin valtakunnan valtikan hävinneen. Hurskas ja maltillinen Rudolf otti alttarilta ristin, sanoen: "Tämä ristin, jonka kautta koko maailma on lunastettu, käynee valtikasta."

Kohta tämän jälkeen Rudolf luopui enimmistä oikeuksistaan Italian maa-alueisiin ja tunnusti paavin maallisen vallan. Hän ei kruunauttanut itseään Roomassa keisariksi. Hän vältti kaikenalaista sekaantumista Italian asioihin ja sinne suuntautuvia sotaretkiä.[1]

Kiista Ottokarin kanssa muokkaa

Ruhtinaita kohtaan Rudolf käytti voimakkaasti keisarin valtaansa. Böömin kuningas Ottokar II Přemysl oli toivonut tulevansa valituksi keisariksi, eikä tunnustanut kilpailijaansa. Kolme kertaa Rudolf kehotti tätä tulemaan tekemään vasallin valan ja luovuttamaan ne valtakunnan maa-alueet, joita Ottokar edelleen piti omanaan, mutta Ottokar ei tullut. Rudolf pakotti hänet nopeasti sovinnontekoon, jolloin Ottokarin täytyi luovuttaa Itävalta, Steiermark, Kärnten ja Krain, ja hän otti vastaan Böömin ja Määrin Saksan valtakunnan läänityksinään.

Kunnianosoitus lääninherralle annettiin julkisesti Rudolfin leirissä. Ottokar kulki kullalla ja jalokivillä koristellussa kuninkaan asussa saksalaisten ritarien rivien ohitse tekemään vasallinvalaa polvistumallla. Rudolf istui valtaistuimellaan yllään yksinkertainen harmaa sotilasasu. Kun joku kysyi häneltä, eikö hän aikonut ottaa yllenen keisarillista asua, vastasi hän tarinan mukaan: "En ota: Böömin kuningas on usein nauranut minun harmaata pukuani, vaan tänään se nauraa hänelle." Tämän jälkeen lähti Ottokar taisteluun, mutta kärsi tappion ja kaatui itse taistelukentällä. Hänen peruutetut alueensa tulivat Habsburg-suvun perintömaiksi ja Itävallan monarkian perustaksi.[1]

 
Rudolf I:n sinetti 1275, RUDOLFUS DEI GRACIA ROMANORUM REX SEMPER AUGUSTUS ("Rudolfus jumalan armosta roomalaisten ikuinen kuningas kunnianarvoisa")

Rudolf keisarina muokkaa

Rudolf pyrki voimakkaasti uudistamaan maanrauhaa ja yleistä järjestystä. Kiellettyään kolmilla perättäisillä valtiopäivillä kiistat ja rosvoamisen hän matkusteli itse kaikkialla valtakunnassaan sovittaen hyvällä tai kukistaen asevoimalla kaikkia riitoja ja rangaisten ankarasti väkivallan tekijöitä. Yksistään Thüringenissä hän hävitti kymmeniä rosvolinnoja ja hirtätti ritarit, jotka olivat ryöstelleet matkustavaisia. Erfurtissa hän mestautti yhtaikaa miltei sata aatelista rosvoa.

Vaatetuksessaan ja elintavoissaan Rudolf suosi yksinkertaisutta, mutta luonteeltaan hän oli leikillinen ja lempeä ihminen. Kerrotaan, että eräänä päivänä, kun hän piti hovileiriä Mainzin edustalla, hän tuli tavallisessa harmaassa puvussaan kaupunkiin. Koska aamu oli kylmä ja hänen käsiään paleli, hän astui leivintupaan, jonka uunista näki tulen loimottavan. Leipurin vaimo, luullen häntä tavalliseksi sotamieheksi, käski hänet tylysti pois. "Mene tiehesi," sanoi vaimo, "kerjäläiskuninkaasi luo, joka hevosillaan ja sotamiehillään imee koko maan köyhäksi. Jos et mene tiehesi, kaadan sangon vettä päällesi." Rudolf kuitenkin seisoi lämpenevän uunin edessä. Leipurinvaimo ensin haukkui häntä ja kun Rudolf levollisesti tätä kuunteli, tämä viimein todellakin kaatoi täyden sangollisen vettä hänen päällensä. Kylmästä väristen Rudolf palasi leiriin, vaihtoi vaatteita ja lämmitteli.

 
Piirros keisari Rudolf I:n hautapaadesta Speyerin tuomiokirkossa

Päivällistä syödessään hän otti pullon viiniä ja vadillisen parasta ruokaa, käski hovipalvelijan viemään ne leipurinvaimolle ja kertomaan terveisiä vanhalta sotamieheltä. Vaimo, saatuaan kuulla, kenet oli kastellut, pelästyi ja juoksi heti leiriin sekä heittäytyi maahan keisarin jalkain juureen, joka vielä istui pöydässä. Rudolf kuitenkin käski hänen nousta ylös ja kaikkien läsnäolevien herrojen kuullen kertoa, mitä oli sanonut; ja jos vaimo yritti jättää pois jonkun liian mehevän haukkumasanan, muistutti keisari sen hänelle kaikkien herrain suureksi huviksi.[1]

Avioliitot ja lapset muokkaa

Rudolf avioitui ensin vuonna 1251 Gertrude von Hohenbergin (n. 1225–1281) kanssa, joka oli Hohenbergin kreivi Burkhard V:n (k.1253) ja Matildan (Mechtild), Tûbingenin paladiinikreivi Rudolf I:n tyttären tytär.

Toisen kerran Rudolf avioitui vuonna 1284 Isabella Burgundilaisen (1270–1323) kanssa, joka oli Burgundin herttua Hugues IV:n ja tämän toisen puolison Beatrice Navarralaisen, Theobald I:n tyttären, toiseksi vanhin tytär. Tämä avioliitto oli lapseton.

Rudolfille ja Gertrudelle syntyi yksitoista lasta:[2]

  • Matilda (n. 1253 – 23. joulukuuta 1304), avioitui vuonna 1273 Aachenissa Baijerin herttua Ludvig II:n kanssa, heidän poikiaan olivat Baijerin herttua Rudolf I ja keisari Ludvig IV
  • Albert I (saks. Albrecht I); (heinäkuu 1255 – 1. toukokuuta 1308), Itävallan ja Steiermarkin herttua
  • Katariina (1256 – 4. huhtikuuta 1282), avioitui vuonna 1279 Wienissä Baijerin herttua Otto III:n kanssa
  • Agnes [Gertrude] (n. 1257 – 11. lokakuuta 1322), avioitui vuonna 1273 Saksin herttua Albert II:n kanssa, heidän poikansa oli Saksi-Wittenbergin herttua Rudolf I
  • Hedwig (n. 1259 – 26. tammikuuta 1285/27. lokakuuta 1286), avioitui vuonna 1279 Wienissä Brandenburg-Salzwedelin rajakreivi Otto VI:n kanssa, ei jälkeläisiä
  • Klementia (n. 1262 – 7. helmikuuta 1293 jälkeen), avioitui vuonna 1281 Wienissä Anjou-sukuisen Napolin kruununprinssi Kaarle Martelin kanssa, heidän poikansa oli Unkarin kuningas Kaarle I, heidän tyttärensä Klementia Unkarilainen oli Ranskan Ludvig X:n puoliso
  • Hartmann (1263 – 21. joulukuuta 1281), hukkui 18-vuotiaana Rheinaussa
  • Rudolf II, Itävallan ja Steiermarkin herttua (1270 – 10. toukokuuta 1290), nimellisesti Svaabian herttua, hänen poikansa oli Itävallan Johannes Parricida (n. 1290–1312/13), joka murhasi setänsä Albert I:n vuonna 1308
  • Judit (saks. Guta); (13. maaliskuuta 1271 – 18. kesäkuuta 1297), avioitui 24. tammikuuta 1285 Böömin kuningas Venceslaus II:n (1271–1305) kanssa, heille syntyi 10 lasta, joista Venceslaus III oli Böömin, Puolan ja Unkarin kuningas
  • Simson (ennen 19. lokakuuta 1275), kuoli lapsena
  • Karl (14. helmikuuta 1276 – 16. elokuuta 1276), kuoli puolivuotiaana
 
Rudolf I:n kenotafi Speyerin tuomiokirkossa

Kuolema muokkaa

Kun Rudolfin elämä lähestyi loppuaan, hän yritti taivuttaa saksalaisia ruhtinaita valitsemaan poikaansa Albrektin keisariksi. Mutta peläten Albrektin ankaraa luonnetta ja Habsburg-suvun karttuvaa valtaa, he hylkäsivät ehdotuksen. Tyytymättömänä Rudolf poistui Frankfurtista, jossa oli pitänyt kokousta, ja lähti silloin jo sairaana Strassburgiin. Kun hänelle eräänä päivänä ennustettiin, että hänen loppunsa jo oli lähellä, sanotaan keisarin vastanneen: "No hyvä, kiiruhdetaan sitten Speyeriin!" Tuskin saavuttuan Saksan keisarien hautakaupunkiin hän kuoli 73 vuoden ikäisenä vuonna 1291.[1]

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf I Habsburgilainen.
  1. a b c d Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
  2. King Rudolf I of the Holy Roman EmpireViitattu 18.5.2024 (englanniksi)
 
Edeltäjä:
Interregnum
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1273–1291
Seuraaja:
Aadolf Nassaulainen