Rottinkipalmut
Rottinkipalmut (Calamus) on tärkein rottinkia tuottavista palmusuvuista (heimo Arecaceae) ja samalla koko heimon suvuista suurin lajimäärältään.
| Rottinkipalmut | |
|---|---|
 Calamus rotang |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Osaluokka: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Ylälahko: | Lilianae |
| Lahko: | Arecales |
| Heimo: | Palmukasvit Arecaceae |
| Alaheimo: |
Calamoideae Beilschmied |
| Suku: |
Rottinkipalmut Calamus L. |
| Katso myös | |
Levinneisyys muokkaa
Suurin osa lajeista kasvaa trooppisen Aasian ja Malaijien saariston sademetsissä. Vähemmässä määrin niitä löytyy myös Afrikasta, Itä-Australiasta ja Tyynenmeren saarilta.[1]
Rottinkipalmujen suvussa on noin 350 lajia[1], Stevensin mukaan 375.[2]
Tuntomerkit muokkaa
Rottinkipalmut ovat sulkapalmuja, mikä tarkoittaa, että lehdet ovat pariliuskaisia, sulkamaisia. Tavallisesti kasvit ovat monivartisia tyvestään. Lehden keskiruoti voi jatkua lehdyköiden jälkeen ruoskamaisena ulokkeena, jolla kasvi tarttuu toisiin saadakseen tukea. Tarttumaelin voi kasvaa myös lehtitupesta.[1]
Pienet kukat kehittyvät pitkäperäisiin röyhyihin, ja niitä on palmukasvien tapaan runsaasti. Hedelmät ovat pieniä, ja niiden pinnalla on pieniä limittäisiä suomuja.[1]
Lähteet muokkaa
- Botanica. The illustrated A–Z of over 10,000 garden plants. Cologne, 1999. ISBN 3-8290-3068-1
- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/