Rooman diokeesit

Diokeesit (lat. dioecesis; m.kreik. διοίκησις, dioikēsis)[1][2] olivat myöhäisantiikin aikaisen Rooman valtakunnan hallinnollisia alueita, jotka perustettiin keisari Diocletianuksen aikana vuonna 293.[3][4] Diokeesit jakaantuivat provinsseihin, toisin sanoen ne muodostivat ylemmän hallintotason jo aiemmin olemassa olleiden provinssien yläpuolelle.[4] Diokeesien yläpuolella olivat myöhemmin puolestaan pretoriaaniprefektuurit.

Rooman alkuperäiset 12 diokeesia noin vuonna 300. Diokeesihallinnon ulkopuoliset provinssit merkitty vihreällä.
Rooman 15 diokeesia noin vuonna 400. Diokeesihallinnon ulkopuoliset provinssit merkitty punaisella.

HistoriaMuokkaa

Diokeesit perustettiin Diocletianuksen tetrarkia-uudistuksen yhteydessä noin vuonna 293 tai jonkin verran myöhemmin. Tätä ennen vastaava kreikankielinen sana dioikēsis oli tarkoittanut samaa kuin oikeudenkäyttöön liittynyt termi conventus latinassa. Diokeesihallinto alkoi hajota 500-luvulla ja katoaa historiasta 600-luvulla.[3]

Alkuperäisiä Diocletianuksen aikana perustettuja diokeeseja oli 12.[4] Vuoteen 395 mennessä osa diokeeseista oli jaettu kahtia tai nimetty uudelleen. Italian diokeesi jaettiin kahdeksi diokeesiksi, jotka olivat Italia Annonaria ja Italia Suburbicaria. Samoin Moesian diokeesi jaettiin kahdeksi diokeesiksi, jotka olivat Dacia ja Macedonia. Pannonian nimeksi tuli Illyricum ja Viennensiksen nimeksi Septem Provinciae. Oriensin diokeesista erotettiin Aegyptuksen diokeesi. Näin diokeeseja oli lopulta 15.[3][sel 1][5][6]

HallintoMuokkaa

Diokeesia johti vicarius eli pretoriaaniprefektin sijainen,[4] jolla oli alaisuudessaan paljon henkilökuntaa.[7] Diokeesihallinnon (samoin kuin pretoriaaniprefektuurihallinnon) ulkopuolella olivat ne provinssit (provincia proconsularis), joita johti prokonsuli, toisin sanoen Africa Proconsularis, Achaea ja Asia;[8] sekä Rooman ja Konstantinopolin kaupungit, joita johti kaupunginprefekti.

Luettelo diokeeseistaMuokkaa

Diokeesit olivat:[3][4]

Diokeesit
n. vuosina 293–395[sel 2] vuodesta 395[sel 3]
Africa Africa
Asiana Asiana
Britannia Britannia
Gallia Gallia
Hispania Hispania
Italia Italia Annonaria
Italia Suburbicaria
Moesia Dacia
Macedonia
Oriens Aegyptus
Oriens
Pannonia Illyricum
Pontica Pontica
Thracia Thracia
Viennensis Septem Provinciae

Selitykset:

  1. Joskus lukumääräksi mainitaan kuitenkin 14, kun Italian kaksi diokeesia luetaan yhdeksi.
  2. Diokeesit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  3. Diokeesit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: διοίκησις, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Lewis, Charlton T. & Short, Charles: dĭœcēsis A Latin Dictionary. 1879. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  3. a b c d Nicholson, Oliver (toim.): The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 487–488. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c d e Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 505. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  5. Bury, John Bagnell: The Rise and Decline of the Roman Empire: The Golden Age of the Empire from Julius Caesar Until Marcus Aurelius & the Period of the Late Empire From the Death of Theodosius I to the Death of Justinian, s. 556. e-artnow, 2019. Teoksen verkkoversio.
  6. Allies, Thomas William: The Throne of the Fisherman Built by the Carpenter's Son, the Root, the Bond, and the Crown of Christendom, s. 144. Formation of Christendom, nide 5. Burns & Oates, 1887. Teoksen verkkoversio.
  7. Kulikowski, Michael: The Tragedy of Empire: From Constantine to the Destruction of Roman Italy, s. 12. Harvard University Press, 2019. ISBN 9780674660137. Teoksen verkkoversio.
  8. Nicholson, Oliver (toim.): The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 1238. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa