Romanian kuninkaallinen laivasto
Romanian kuninkaallinen laivasto oli yksi Romanian kuninkaallisten asevoimien puolustushaaroista toimien Mustallamerellä ja Tonavalla. Se perustettiin maan saavuttaessa jonkin asteisen autonomian Turkilta 1861. Se otti osaa Venäjän ja Turkin väliseen sotaan 1877–1878 (itsenäisyyssota), Balkanin sotiin sekä ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan.
| Romanian kuninkaallinen laivasto | |
|---|---|
| Toiminnassa | 22. lokakuuta 1860 – 1947 |
| Valtio |
 Romania |
| Puolustushaarat | Laivasto |
| Aselajit | Laivasto |
| Osa joukkoa | Romanian asevoimat |
Kuninkaan luovuttua kruunustaan ja maan muuttuessa Neuvostoliiton vaikutuksesta sosialistiseksi maaksi kuninkaallinen laivasto lakkasi olemasta ja se muutettiin Romanian kansantasavallan laivastoksi.
Historia muokkaa
Laivaston synty muokkaa
Valakian ja Moldovan ruhtinaskuntien yhdistyttyä 1859 muodostui autonominen Romanian valtio. Alexandru Ioan Cuza antoi 22. lokakuuta 1860 määräyksen yhdistää ruhtinaskuntien laivastot yhdeksi laivastoksi, jonka ensimmäiseksi komentajaksi tuli eversti Nicolae Steriade. Se oli ranskalaisten kouluttama ja organisoima. Upseerit lähetettiin koulutettavaksi Brestiin, koska Bukarestin sotakoulussa ei ollut merisotalinjaa.
Laivastotukikohta perustettiin 1861 Izmailiin, mistä se siirrettiin 1864 Brailaan ja edelleen 1867 Galatiin. Kalustoksi tuli kolme Valakian ja kolme Moldavian luovuttamaa alusta, joiden miehistöinä oli 275 merimiestä. Ensimmäinen merikoulu upseerien, aliupseerien ja miehistön kouluttamiseksi perustettiin 1872 Galatiin. Laivaston ensimmäinen uushankinta oli 1861 ostettu höyrylaiva Prinjul Nicolae Conache Vogoride, joka muutettiin sotalaivaksi Linzissä nimettynä Romaniaksi. Vuonna 1867 palvelukseen saatiin kuninkaallinen jahti Stefan cel Mare ja 1874 tykkivene Fulgerul. Ottomaanit kuitenkin pyrkivät rajoittamaan maan varustautumista ja alukset olivatkin ainoat palvelukseen saadut alukset ennen vuotta 1875.[1] Bulgarian ja Serbian kansannousut 1875-1876 mahdollistivat laivaston lisärahoittamisen, mutta maa ei osallistunut kansannousuihin.
Romanian itsenäistyminen muokkaa
Neuvoteltuaan Venäjän kanssa osallistumisesta vuosien 1877–1878 Venäjän Turkin sotaan Romanian maajoukot osallistuivat Plevnan, Rahovan, Nicopolen ja Vidin taisteluihin ylitettyään Tonavan. Ottomaanien laivaston tulitettua satamia Romanian vähäinen Venäjän lipun alla sotiva laivasto (20 upseeria, 20 reserviupseeria ja 246 merimiestä) vetäytyi Prutille.
Laivaston vahvistaminen muokkaa
Osallistuminen Venäjän ja Turkin väliseen sotaan 1877–1878 toi maalle itsenäisyyden ja yhteyden Mustaanmereen Tonavan suistosta sekä maahan liitetystä Dobrudjan alueesta, minne valmistettiin Constanțan sotasatama.[2]
Maa hankki aluksi tykkivene NMS Grivițan, purjekoululaiva Mircean sekä Tonavalle sijoitettavat partiolaiva Alexandru cel Bunin ja 16 alle 45 tonnin partiovenettä, jotka kaikki luovutettiin 1880-luvun alussa. Seuraava hankinta sisälsi risteilijä Elisabetan ja Naluca-luokan torpedoveneet Naluca, Sborul ja Smeul, jotka toimitettiin 1880-luvun lopulla ja 1890-luvun alussa. Samassa yhteydessä hankittiin Tonavalle kuusi suurta ja kuusi pienempää tykkivenettä. Meriministeriö perustettiin 1891, mikä nopeutti laivaston kehittymistä ja laajenemista. Samalla laivasto jaettiin virallisesti kahteen osaan Tonavalle sijoitettuun jokilaivastoon ja merelliseen Mustanmeren laivastoon.[2]
Taloudellisen tilanteen paraneminen mahdollisti asevoimien kehittämisen 1890-luvun lopulla. Vuonna 1899 julkistettiin laivasto-ohjelma, jonka mukaan maa hankkisi kuusi rannikkopanssarilaivaa, neljä 300 tonnin hävittäjää ja 12 80 tonnin torpedovenettä. Suunnitelluista aluksista ei yksikään valmistunut. Tonavan laivastoa piti vahvistaa kahdeksalla jokimonitorilla ja 12 tykkiveneellä, mistä neljä jokimonitoria ja kahdeksan tykkivenettä saatiin palvelukseen 1906–1908. Laivaston henkilövahvuus oli tällöin noin 1 500 henkeä.[2]
Vuoden 1912 Balkanin sodassa Romania pysyi puolueettomana, vaikka Turkki pyysikin maalta apua. Puolueettomuus toi maalle Bulgarialta Silistrian alueen, mikä kasvatti rantaviivaa. Saavutettua hyötyä pidettiin kuitenkin liian pienenä ja toisen Balkanin sodan alkaessa Romania hyökkäsi Bulgariaan vallaten maan aina Sofiaan saakka. Sodan seurauksena Romanian rantaviiva venyi lähelle Varnaa.[2]
Samanaikaisesti vuoden 1899 laivasto-ohjelma oli päivitetty vuoden 1912 laivasto-ohjelmaksi, jonka mukaan laivastolle tuli hankkia kuusi kevyttä 3 500 tonnin risteilijää, 12 1500 tonnin hävittäjää ja yksi sukellusvene. Ohjelmasta tilattiin neljä hävittäjää Italiasta. Tonavan laivastoa täydennettiin esikunta-aluksella ja kahdella partioveneellä. Tämän lisäksi tehtiin epärealistisia suunnitelmia muun muassa taistelulaivan hankkimiseksi.[2]
Ensimmäinen maailmansota muokkaa
Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa ranskalaismielisyys ja ympärysvaltojen lupaukset maan luouvutuksista aiheuttivat Romanian päätöksen liittymisestä sotaan ympärysvaltojen rinnalla 1915. Venäjän heikko menestys viivästytti sodanjulistusta, mutta 27. elokuuta 1916 maa julisti sodan Itävalta-Unkarille. Saksan joukot valtasivat joulukuuhun mennessä Bukarestin. Romanian armeija välttyi täydelliseltä tuholta vain liittymällä Venäjän armeijaan. Laivasto oli 1916 vanhentunut ja sen täydennykseksi kauppalaivaston 41 höyryaluksesta pakko-otettiin neljä alusta muutettavaksi apuristeilijöiksi, jotka liitettiin Venäjän Mustanmeren laivastoon. Tonavan laivasto kykeni moderneine aluksineen tukemaan Venäjän maajoukkoja.[2]
Lokakuun vallankumous jätti Romanian ainoaksi alueella olevaksi ympärysvaltojen sotavoimaksi ja se joutui hakemaan rauhaa. Rauhansopimus allekirjoitettiin 7. toukokuuta 1918.
Sotien välinen aika muokkaa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja kahden Italiassa palvelleen Mărăşti-luokan hävittäjän palauttamisen jälkeen Romanian hallitus päätti tilata kaksi hävittäjää Pattisonin telakalta Napolista. Suunnittelu pohjautui Britannian kuninkaallisen laivaston Shakespeare-luokan laivueenjohtajiin ja ne muodostivat Regele Ferdinand -luokan. Alusten tykit tilattiin Boforsilta ja tulenjohtojärjestelmät Siemensiltä.
Toinen maailmansota muokkaa
Toisessa maailmansodassa laivastoon kuului neljä hävittäjää, kuusi torpedovenettä, kolme sukellusvenettä, viisi pienoissukellusvenettä, kaksi miinalaivaa sekä seitsemän moottoritorpedovenettä. Regele Ferdinand -luokan alukset olivat akselivaltojen voimakkaimmat alukset Mustallamerellä, mutta niitä käytettiin pääasiassa saattueiden suojaamiseen ja vuonna 1944 Krimin evakuointeihin. Romanian antauduttua elokuussa 1944 luokan molemmat alukset liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.
10. helmikuuta 1947 allekirjoitettu rauhansopimus edellytti laivaston tonniston pudottamisen 15 000 tonniin. Tuolloin se juuri ja juuri saavutti tuon rajan kahdella hävittäjällään, sukellusveneellään ja kahdella saattajallaan, kahdella tykkiveneellään ja viidellä moottoritorpedoveneellään. Laivaston täydennykseksi Neuvostoliitto palautti 1951 takavarikoimansa hävittäjät, kaksi sukellusvenettä ja miinalaivan. Saman aikaisesti maa aloitti jokilaivastonsa täydentämisen tilaamalla 19 alusta Tonavalle.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet muokkaa
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Georgescu, Mihai: The Romanian Navy during the War of Independence, 1877-1878. Warship International, 1986, XXIII. vsk, nro 4, s. 359-368. Toledo, Ohio, Yhdysvallat: International Naval Research Organization. ISSN 0043-0374. (englanniksi)
- Hervieux, Pierre: The Royal Romanian Navy at War, 1941-1944. Warship, 2001, XXIV. vsk, s. 70-88. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway. ISBN 0-85177-901-8. (englanniksi)
