Roinilan talossa (elokuva)
Roinilan talossa on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1935. Erkki Karun viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt teos kuvaa rakkaus- ja perintösotkuja etelähämäläisessä ympäristössä. Elokuva perustuu Minna Canthin samannimiseen näytelmään.[2]
| Roinilan talossa | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Erkki Karu |
| Käsikirjoittaja | Artturi Järviluoma |
| Perustuu | Minna Canthin näytelmään Roinilan talossa (1885) |
| Tuottaja | Erkki Karu |
| Säveltäjä | Toivo Palomurto |
| Kuvaaja | Eino Kari |
| Leikkaaja | Erkki Karu |
| Lavastaja | Carl Fager |
| Pääosat |
Rauni Luoma Toivo Palomurto Eero Eloranta Iivari Tuomisto |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 29. syyskuuta 1935 |
| Kesto | 103 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Katsojat | 453 000[1] (ensi-iltavuonna) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Näyttelijät muokkaa
| Iivari Tuomisto | … | Roinilan isäntä |
| Rauni Luoma | … | Roinilan Anna |
| Eero Eloranta | … | Roinilan Eero |
| Toivo Palomurto | … | Mauno, pehtoori |
| Laila Rihte | … | Ojalan Elli |
| Kaarlo Kartio | … | Ojalan Olli |
| Hemmo Kallio | … | Meri-Matti |
| Kaija Suonio | … | Leena |
| Kaisu Puuska | … | Sillankorvan Sanna |
| Ida Salmi | … | Fiina |
| Otto Al'Antila | … | tuomari Pettersson |
| Kosti Reisto | … | nimismies |
| Aino Pätiälä | … | pikkutyttö keinumäellä |
| Eila Pätiälä | … | pikkutyttö keinumäellä |
| Sanni Asikainen | … | nuori neito keinumäellä |
| Hilkka Kaario | … | nuori neito keinumäellä |
| Maija Kuusimurto | … | nuori neito keinumäellä |
| Annikki Melasniemi | … | nuori neito keinumäellä |
| Svante Kujanen | … | haitarinsoittaja |
| Eija Hiltunen | … | Kaisa, Roinilan palvelijatar |
| Tauno Majuri | … | tuomari |
| Thorild Bröderman | … | tuomari |
| Reino Wolanen | … | tuomari |
| Uno Andersson | … | Ojalan renki |
| Oskari Puukko | … | Ojalan renki |
Juoni muokkaa
Jossakin Etelä-Hämeessä viljavien vainioiden sylissä sijaitsee mahtava Roinilan maatila. Talon tytär Anna ja talon pehtori Mauno seurustelevat keskenään. Talon poika Eero on ihastunut edesmenneen Ojalan isännän kasvattityttäreen Elliin, joka on joutunut jättämään kotitilansa testamenttisotkun takia. Ojalaa hallitsee isännän veljenpoika Olli. Roinilan isäntä ja Mauno riitaantuvat. Olli taasen alkaa havitella Annaa likaisin keinoin. Ellin ja Eeronkin onni säröilee. Eero lähtee ottamaan selkoa Ojalan testamentin kohtalosta Meri-Matin kanssa, joka on Ojalan isäntävainaan sukua. Pitkän etsimisen jälkeen Eero ja Matti tapaavat tuomari Pettersonin, jonka hallussa on alkuperäinen testamentti, ja siinä Ojala määrää omaisuutensa Ellille. Tällä välin Maunon ja Annan välit ovat tulehtuneet entisestään, ja Mauno irtisanoutuu Roinilan pehtorin paikasta.
Kun Matti ja Eero lähtivät kaupunkireissulleen, tuuli vei Eeron hatun veteen. ”Kylälehti” Sanna näki jonkun naaraavan hattua vedestä. Tapahtumapaikalta Sanna löysi hatun, jossa oli Eeron nimi. Pahansuopa Olli rakentaa juoru-Sannan kertoman perusteella tarinan, että Mauno olisi tappanut Eeron. Palatessaan kaupungista Matti ja Eero kohtaavat heitä etsimään lähteneen Ellin, jolle selviää tuulen lennättämän hatun aiheuttama väärinkäsitys ja se, että hän on Ojalan laillinen omistaja. Sanna huomaa Maunon matkaavan moottoripyörällään kohti Roinilaa. Sinne hälytetään kylän miehiä ja nimismies vangitsemaan murhaajaksi kuviteltua Maunoa. Eeron, Ellin ja Matin paluu Roinilaan selvittää väärinkäsityksen lopullisesti ja nimismies pidättääkin Ollin, joka hävitti Ojalan testamentin kopiot. Ellin ja Eeron kihlaus ilmoitetaan, ja Eerosta tulee Ojalan uusi isäntä. Maunon ja Annankin onni saa vihdoin sinettinsä. Matti saa myös oman lemmittynsä, Leenan.
Tuotanto muokkaa
Roinilan talossa oli Erkki Karun kahdeksastoista ja viimeinen näytelmäelokuva. Rauni Luoma ja Toivo Palomurto esiintyivät siinä ensi kerran elokuvassa. Sannaa näytellyt Kaisu Puuska toimi myöhemmin Yleisradion kuuluttajana. Elokuvan pohjana ollut Minna Canthin samanniminen näytelmä oli yksi kolmesta, joiden filmausoikeudet SF hankki toimintansa alussa. Kaksi muuta olivat Agapetuksen Syntipukki (1935) ja Sam Sihvon Hevoshuijari (1943). Canthin alkuperäisnäytelmä sijoittuu Itä-Suomeen ja sai kantaesityksensä Suomalaisessa Teatterissa keväällä 1883. Painettuna se julkaistiin 1885.
Roinilan talossa kuvattiin kesä-elokuussa 1935. Kuvauspaikkoina olivat Pyhäniemen kartanon tilukset Hollolassa ja kirkonkylän pappilan päärakennus. Lisäksi kuvattiin Heinolassa ja Padasjoella. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Helsingissä.[1]
Vastaanotto muokkaa
Yleisömenestykseltään Roinilan talossa oli ensi-iltavuotensa paras Suomessa. Tuottajan osuus pääsylipputuloista oli noin 1 657 000 markkaa. Ensimmäisellä televisioesityskerralla helmikuussa 1975 elokuvaa katsoi yli kolmannes suomalaisista, lähes 1,8 miljoonaa katsojaa.[1]
Aikalaiskriitikot antoivat elokuvalle Roinilan talossa suopeahkon vastaanoton. Helsingin Sanomien kriitikko piti Canthin näytelmän nykyaikaistusta onnistuneena. Suomen Sosialidemokraatin Vilho Toivari katsoi tekijöiden selviytyneen melko hyvin puutteellisesta kalustosta huolimatta. Ilta-Sanomien Veikko Sirviö kirjoitti: ”Kuten maalaisidyllille sopii, on luonto suurin ja antoisin näyttelijä tässä elokuvassa.” Kriitikon mielestä elokuva koostui lähinnä sarjasta irrallisia kohtauksia, jolloin taiteellinen eheys jäi saavuttamatta. Näyttelijöistä parhaiksi Sirviö arvioi Palomurron ja Rihteen suoriutumisen. Luoman näyttelijäntyössä hän näki pingottuneisuutta.[1]
Televisioesityksen yhteydessä vuonna 1987 kriitikot näkivät Roinilan talossa -elokuvan lähinnä tekoaikansa ilmiönä ja filmattuna teatterina.[1] 2000-luvulla Arto Pajukallio jatkoi negatiivista linjaa luonnehtimalla osaa henkilöhahmoista tuskastuttavan vähämielisiksi, eikä aika hänen mukaansa ollut ”hellinyt tulkinnan elokuvallista kerrontaa”.[3]
Lähteet muokkaa
- Suomen kansallisfilmografia 1, s. 625–629. ISBN 951-37-1901-4.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Roinilan talossa Elonet.