Aleksanteri VI
Aleksanteri VI (alk. Rodrigo Borgia, 1431 Espanja – 18. elokuuta 1503 Rooma, Kirkkovaltio)[2] oli kuuluisin renessanssiajan maallistuneista paaveista.[3]
| Aleksanteri VI Alexander VI |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Roderic Borja / Rodrigo Borgia |
| Syntynyt | 1431 Espanja |
| Kuollut | 1503 (71–72 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 11. elokuuta 1492[1] |
| Paavius päättyi | 18. elokuuta 1503[1] |
| Edeltäjä | Innocentius VIII |
| Seuraaja | Pius III |
Elämä ennen paaviutta muokkaa
Borgia syntyi Espanjassa ja hänen isänsä sukunimi oli Lanzol; hän otti enonsa sukunimen noustessaan tämän avulla paaviksi vuonna 1492.
Rodrigo Borgia opiskeli lakia Bolognassa. Hänen huhutaan tehneen ensimmäisen murhansa 12-vuotiaana. Enonsa noustua paaviksi Borgia nousi piispaksi, kardinaaliksi ja lopulta kirkon varakansleriksi: tämä oli tuolle ajalle tyypillistä nepotismia. Hän työskenteli Pyhän Istuimen Virastossa viiden paavin aikana ja hankki hallinnollista kokemusta, suhteita ja vaurautta, vaikka ei vielä paljoakaan suoranaista valtaa.
Kuten monet muutkin sen ajan papiston jäsenet, hänkään ei juuri harjoittanut pidättyväisyyttä, vaan tyydytti vapaasti kullan ja naisten himojaan.[3] Uskotaankin, että hänellä oli kuppa. Hänen sanotaan olleen omistautuva isä rakastajattariensa synnyttämille kymmenelle lapselleen. Hänellä oli rakastajattarensa Vannozza di Cattanin kanssa ainakin kolme poikaa ja tytär: Giovanni, Cesare Borgia, Goffredo ja Lucrezia Borgia. Muut lapset olivat muiden rakastajattarien synnyttämiä.
Paavina muokkaa
.jpg)
Borgian nousu paaviksi nimellä Aleksanteri VI ei aluksi herättänyt juuri vastustusta. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että paavi oli valmis auttamaan sukulaisiaan ja naapureitaan kirkon kustannuksella ennennäkemättömissä määrin. Hän oli valmis rikoksiin tai viemään Italian sotaan.
Aleksanteri VI perheineen puuttui voimakkaasti Italian, Espanjan ja Ranskan politiikkaan korkeimmalla tasolla: juonitteli kuninkaiden hyväksi ja toisia vastaan ja liittoutui kruununtavoittelijoiden kanssa sen mukaan, kuka kykeni hyödyttämään hänen perhettään. Hänen poliittisista päätöksistään huomattavin oli kuitenkin päätös jakaa koko Euroopan ulkopuolinen maailma Espanjan ja Portugalin kesken (Tordesillasin sopimus).
Firenzeläinen dominikaanimunkki Girolamo Savonarola yritti vastustaa korruptiota ja väärinkäytöksiä, mutta Aleksanteri VI poltti hänet roviolla vuonna 1498.
Lähteet muokkaa
- Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Pietarista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.
- Heininen, Simo: Ihmistä suurempi. Paaviuden historia. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanteri VI Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Innocentius VIII |
Paavi | Seuraaja: Pius III |