Rock and Roll Over
Rock and Roll Over on yhdysvaltalaisen hard rock -yhtye Kissin viides studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1976 levy-yhtiö Casablanca Recordsin levymerkillä. Albumin on tuottanut Eddie Kramer.
| Rock and Roll Over Kiss | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | syyskuu 1976 | |
| Julkaistu | 11. marraskuuta 1976 | |
| Formaatti | LP, CD | |
| Tuottaja(t) | Eddie Kramer | |
| Tyylilaji | hard rock | |
| Kesto | 33.18 | |
| Levy-yhtiö | Casablanca Records | |
| Muut kannet | ||
 Albumin takakansi. | ||
| Listasijoitukset | ||
| ||
| Kissin muut julkaisut | ||
| The Originals 1976 |
Rock and Roll Over 1976 |
Love Gun 1977 |
.svg){kind=small}
Yhtyeen jäsenten mielestä yhtyeen edellinen albumi, aiemmin samana vuonna julkaistu Destroyer, ei menestyksestään huolimatta ollut musiikillisesti täysin Kissin linjan mukainen. Niinpä Rock and Roll Over on tyyliltään lähempänä yhtyeen kolmea ensimmäistä studioalbumia. Toisin kuin Destroyerilla, jossa soitti monia studiomuusikoita, Rock and Roll Overilla soittavat ainoastaan yhtyeen silloiset jäsenet – Gene Simmons, Paul Stanley, Peter Criss ja Ace Frehley.
Lähtökohta ja säveltäminen muokkaa
Laulaja-bassokitaristi Gene Simmonsin mukaan yhtye ei halunnut nauhoittaa ja julkaista toista samankaltaista levyä kuin aiemmin samana vuonna julkaistu Destroyer oli ollut, menestyksestään huolimatta.[1] Yhtye olisi alun perin halunnut Bob Ezrinin jatkavan tuottajana myös seuraavalla albumilla, mutta muiden projektiensa vuoksi Ezrin ei ehtinyt tuottamaan Rock and Roll Overia, ja yhtye hankki tuottajakseen Eddie Kramerin.[1] Yhtyeen kitaristi Ace Frehley ja Peter Criss olivat vahvasti sitä mieltä, ettei Kiss saisi sortua nauhoittamaan pelkästään valtavirran popmusiikkia, vaan raskaampaa rockmusiikkia.[1] Yhtye päättikin taltioida seuraavalle albumilleen live-esiintymisensä energisyyden, jonka avulla se oli noussut suosioon vuonna 1975 Alive!-livealbumin myötä.[2] Koska Destroyer oli nauhoitettu kokonaan studiotiloissa, yhtye ei halunnut faniensa luulevan, että Kissistä tulisi pelkkä studioyhtye.[2]
Laulajakitaristi Paul Stanley halusi Rock and Roll Overin myötä toteuttaa visionsa Kissin nauhoittamasta Led Zeppelin -henkisestä studioalbumista.[1] Koska Destroyer oli saanut hieman hämmentyneen vastaanoton, yhtye halusi palata seuraavalla studioalbumillaan takaisin kolmen ensimmäisen levynsä musiikilliseen linjaan.[2] Kitaristi Ace Frehleyn mukaan Rock and Roll Over onkin raaempi eikä niin hiottu kokonaisuus verrattaessa Destroyeriin, sillä Kramerin ja Ezrinin työskentelytavat tuottajana erosivat toisistaan.[2] Ezrin oli saanutkin osakseen kritiikkiä Destroyerin tuotantopolitiikasta, vaikka levy myikin erittäin hyvin.[3] Eddie Kramerin pyrkimyksenä oli taltioida yhtyeen energinen esiintyminen studioalbumille hyödyntäen nauhoituspaikkana käytetyn teatterin akustiikkaa, joka värittäisi albumin äänimaailmaa.[3]
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta albumin kappaleet ovat kirjoittaneet joko Stanley tai Simmons. Albumin avausraidan "I Want You" Stanley kirjoitti yhtyeen ensimmäisellä Englannissa järjestetyllä kiertueella lavalla soundcheckin aikana, sillä valtaosa Stanleyn omista idoleista (esimerkiksi Led Zeppelin ja The Beatles) oli esiintynyt juuri samoissa konserttipaikoissa, mistä hän sai inspiraationsa kappaleen kirjoittamiseen.[4] "Take Me" puolestaan on Stanleyn omien sanojen mukaan kuvaus hänen rockmuusikon elämäntyylistään.[4] "Calling Dr. Love" ja "Ladies Room" ovat Simmonsin sävellyksiä. "Calling Dr. Loven" alkuperäisessä demossa Simmons soitti kitaraa Katey Sagalin laulaessa stemmoja, mutta lopullisella albumille päätyneellä versiolla Simmons ja Stanley lauloivat kappaleen taustalaulut falsetissa.[4] "Ladies Roomin" Simmons sävelsi yhtyeen harjoittelutiloissa, ja kappaleen sanoitukset käsittelevät hänen tapaamistaan tytön kanssa ravintolassa, mutta he eivät löydä Simmonsin mukaan "sopivaa paikkaa tehdä lähempää tuttavuutta".[4]
"Baby Driver" on toinen rumpali Peter Crissin laulamista kappaleista albumilla. Hänen mukaansa Kiss ei kuitenkaan ikinä soittanut kappaletta tavalla, jolla se olisi pitänyt jotta se olisi päässyt oikeuksiinsa.[4] Seuraava raita, "Mr. Speed" on jälleen kuvaus rockmuusikon rehvastelevasta elämänasenteesta ja hauskanpidosta.[5] Crissin lauluosuuksia toistamiseen esittelevä "Hard Luck Woman" oli yritys tuottaa yhtyeelle uusi "Bethin" kaltainen hittiballadi, vaikka kappaleen kirjoittanut Stanley oli ajatellut ensin tarjoavansa sitä Rod Stewartin levytettäväksi.[6] Albumin päättävä "Makin' Love" oli Stanleyn omien sanojen mukaan hatunnosto Led Zeppelinin "Whole Lotta Love" -kappaleelle, jonka tunnelman Stanley oli yrittänyt vangita myös omaan sävellykseensä.[7]
Äänitykset muokkaa
Kiss aloitti albumin nauhoittamisen yhdessä Eddie Kramerin ja äänittäjä Corky Stasiakin kanssa 30. syyskuuta 1976 käytöstä poistetussa Nanuet Star Theatre -nimisessä ympyräteatterissa, jonka yksi omistajista oli Frank Sinatra.[8] Ajatus hylätyn teatterin käyttämisestä syntyi, kun yhtye halusi nauhoitusta varten tilan, missä äänityksiä saataisiin hioa rauhassa, mutta myös toteuttaa erilaisia akustisia ratkaisuja.[8] Yhtye nauhoitti albumia päivittäin kuuden-seitsemäntoista tunnin jaksoina. Kuitenkin albumin musiikista äänitettiin teatterissa vain pohjat.[8] Nauhoittamista varten he mikittivät käytännössä koko teatterin, ja Ace Frehleyn, Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn äänentoistolaitteisto sijoitettiin esiintymislavan alla sijainneisiin pukuhuoneisiin, ettei ääni vaikuttanut Peter Crissin rumpusetin mikitykseen.[8] Criss soitti rumpuosuutensa albumia varten teatterin kylpyhuoneessa yhtyeen muiden jäsenten soittaessa varsinaisessa teatteritilassa pitäen yhteyttä toiseen äänitystilaan videokameran avulla.[2] Yhtye lähti viimeistelemään albumin äänityksiä Record Plant -studion tiloihin, ja tähän mennessä albumin instrumentaaliosuudet olivat lähes valmiit, ja albumi viimeisteltiin nopeasti studion tiloissa.[8] Albumin nauhoitukset päätettiin lopulta 16. lokakuuta 1976.[8]
Julkaisu muokkaa
Tehostaakseen albumin myyntiä Casablanca Records julkaisi singlet kappaleista "Hard Luck Woman" ja "Calling Dr. Love". Kuten monet aiemmistakin Kissin singleistä, myöskään edellä mainitut kappaleet eivät saaneet kovinkaan suurta suosiota radiossa. "Hard Luck Womanista" pyrittiin tekemään samanlainen hittiballadi kuin Destroyer-albumin kappaleesta "Beth" hieman aiemmin, joten vastuu kappaleen lauluosuuksista annettiin Peter Crissille.[6] Kappaleen kirjoittaneen Paul Stanleyn mukaan hän oli ajatellut tarjota kappaletta Rod Stewartille, jonka levyttämästä "Maggie May" -kappaleesta oli muodostunut hitti, ja juuri kyseinen kappale oli ollut Stanleyn inspiraation lähde hänen kirjoittaessaan "Hard Luck Womania".[6] "Hard Luck Woman", b-puolenaan niin ikään Stanleyn kirjoittama kappale "Mr. Speed", saavutti Yhdysvalloissa Billboardin singlelistalla listasijan 15.[9] Myös Simmonsin kirjoittama ja laulama "Calling Dr. Love", b-puolenaan "Take Me", saavutti saman luokan menestystä listoilla.[9]
Michael Doret, newyorkilainen kuvittaja ja graafinen suunnittelija, teki albumin etukannen[10] ja palasi yhteistyöhön yhtyeen kanssa vuonna 2009 Sonic Boom -studioalbumin kansikuvituksen suhteen. Valmis albumi julkaistiin lopulta 11. marraskuuta 1976, mutta äänittäjä Corky Stasiakin nimi puuttui albumin ensimmäisestä 25 000 painetusta kappaleesta,[11] minkä johdosta Rock and Roll Overin ensimmäinen painoserä on keräilijöille nykypäivänä melko haluttu ostoskohde.[12] Albumi oli ennättänyt kuitenkin jo kultalevyyn oikeuttaviin myyntilukemiin ennen virallista julkaisuaan.[13] Platinalevymyynnin albumi ylitti 5. tammikuuta 1977.[14]
Kappalelista muokkaa
| Nro | Nimi | Säv&san | Päävokaalit | Kesto | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | I Want You | Paul Stanley | Stanley | 3.04 | |||||
| 2. | Take Me | Stanley, Sean Delaney | Stanley | 2.56 | |||||
| 3. | Calling Dr. Love | Gene Simmons | Simmons | 3.44 | |||||
| 4. | Ladies Room | Simmons | Simmons | 3.27 | |||||
| 5. | Baby Driver | Peter Criss, Stan Penridge | Criss | 3.40 | |||||
| 6. | Love 'Em and Leave 'Em | Simmons | Simmons | 3.47 | |||||
| 7. | Mr. Speed | Stanley, Delaney | Stanley | 3.18 | |||||
| 8. | See You in Your Dreams | Simmons | Simmons | 2.34 | |||||
| 9. | Hard Luck Woman | Stanley | Criss | 3.34 | |||||
| 10. | Makin' Love | Stanley, Delaney | Stanley | 3.14 | |||||
Kokoonpano muokkaa
- Paul Stanley - rytmikitara, laulu kappaleissa "I Want You", "Take Me", "Mr. Speed" sekä "Makin' Love", akustiset kitarat, ensimmäinen kitarasoolo kappaleessa "I Want You"
- Gene Simmons - bassokitara, laulu kappaleissa "Calling Dr. Love", "Ladies Room", "Love 'Em and Leave 'Em" sekä "See You in Your Dreams"
- Ace Frehley - soolo- ja rytmikitara, akustiset kitarat
- Peter Criss - rummut, laulu kappaleissa "Baby Driver" sekä "Hard Luck Woman"
Lähteet muokkaa
- Leaf, David ja Sharp, Ken: Kiss – Maskin takaa. Suomentanut Ilkka Salmenpohja. Like Kustannus, 2007. ISBN 978-952-471-950-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Leaf ja Sharp 2007, s. 333.
- ↑ a b c d e Leaf ja Sharp 2007, s. 334.
- ↑ a b Leaf ja Sharp 2007, s. 335.
- ↑ a b c d e Leaf ja Sharp 2007, s. 341.
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 343.
- ↑ a b c Rock And Roll Over Album - Hard Luck Woman The KissFaq. Arkistoitu 29.6.2012. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 344.
- ↑ a b c d e f Leaf ja Sharp 2007, s. 336.
- ↑ a b Kiss Charts & Awards allmusic.com. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 340.
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 338.
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 336 tai 338.
- ↑ Leaf ja Sharp 2007, s. 96.
- ↑ Kiss - Rock and Roll Over - Awards allmusic.com. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Rock and Roll Over Discogsissa. (englanniksi)