Robert Mitchum

yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja (1917 - 1997)

Robert Charles Durman Mitchum (6. elokuuta 1917 Bridgeport, Connecticut, Yhdysvallat1. heinäkuuta 1997 Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Mitchum muistetaan etenkin tähtirooleista useissa tunnetuimmissa film noir -elokuvissa. Mitchumia voidaan pitää 1950- ja 1960-lukujen elokuvalle leimallisten antisankarien edelläkävijänä.

Robert Mitchum
Robert Mitchum elokuvan Maankiertäjät (The Sundowners, 1960) trailerissa.
Robert Mitchum elokuvan Maankiertäjät (The Sundowners, 1960) trailerissa.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Charles Durman Mitchum
Syntynyt6. elokuuta 1917
Bridgeport, Connecticut, Yhdysvallat
Kuollut1. heinäkuuta 1997 (79 vuotta)
Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, näyttelijä
Puoliso Dorothy Spence (1940-1997)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Bob Mitchum
Aktiivisena 19431997
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Robert Mitchumin isä James Mitchum oli sotilas ja vapaa-aikanaan kapakkatappelija. Hän oli isänsä puolelta skottilais-irlantilainen ja äitinsä puolelta Mitchumin kertoman mukaan mustajalkaintiaani. Mitchumin äiti Ann oli norjalainen siirtolainen.

Lapsuudessaan Mitchum hankkiutui jatkuvasti vaikeuksiin. Läpi elämänsä hän oli kuuluisa menneisyydestään kertovista keksimistään uskomattomista tarinoista. Hän väitti esimerkiksi työskennelleensä Georgiassa rangaistusvankina, mutta oli paennut kuitenkin kuuden päivän jälkeen.

Mitchum sai potkut New Yorkin Haaren High Schoolista, ja hän kierteli maata suuren laman alkuvuosina, jolloin hän ansaitsi elantonsa muun muassa työmiehenä ja ammattinyrkkeilijänä. Vuonna 1936 hän päätyi Long Beachille Kaliforniaan sisarensa Julien kanssa, joka sai hänet liittymään kanssaan paikalliseen teatteriliittoon.

 
Robert Mitchum ja Jane Greer elokuvassa Varjot menneisyydestä (1947).

Mitchumin ensimmäinen elokuvarooli oli pikkuosa Hopalong Cassidy-westernissä Hoppy Serves a Writ (1943). Lukuisten muitten pikkuroolien jälkeen hän teki sopimuksen RKO Radio Picturesin kanssa.

Mitchum teki läpimurtonsa sivuosassa elokuvassa Sotakirjeenvaihtaja (The Story of G.I. Joe, 1945), josta hän oli Oscar-ehdokkaana parhaan miessivuosan esittäjänä, mutta suurimman menestyksen hän saavutti karheissa pienen budjetin rikosdraamoissa, jotka myöhemmin tultiin tuntemaan film noirina. Hänet tunnettiin parhaiten rooleista, joissa huonot valinnat saivat roolihahmon ryhtymään tekoihin, jotka vievät tämän väärän ja oikean rajamaille; kuten kyynisenä, kovaksikeitettynä yksityisetsivänä elokuvassa Varjot menneisyydestä (Out of the Past, 1947), häiriintyneenä taiteilijana elokuvassa Kaulakorun kahleissa (The Locket, 1946), hämäräperäisenä uhkapelurina elokuvassa Rikosten rajoilla (His Kind of Woman, 1951). Hänen vahva läsnäolonsa ja rosoinen äänensä tekivät hänestä erityisen sopivan näyttelemään uhkaavia roolihahmoja, mutta hän yhdisti uhkaavuuden menestyksekkäästi pinnan alla väijyvään raakaan älyyn.

Hänet ja Lila Leeds -niminen tähtönen pidätettiin 1948 Leedsin asunnosta syytettynä huumeiden hallussapidosta. Lyhyt vankeustuomio marijuanan hallussapidosta vei hänen uransa 1950-luvun alkuvuosina muutamaksi vuodeksi sivuraiteille, mutta hän selvisi skandaalista, osittain ihailijoidensa vuoksi, jotka olivat aina nähneet hänet kapinallisena ja ulkopuolisena.

Hän jatkoi uraansa ja sai myöhemmin kiitosta rooleistaan murhanhimoisena saarnamiehenä Charles Laughtonin toisessa ja viimeisessä ohjaustyössä Räsynukke (The Night of the Hunter, 1955), sympaattisena merisotamiehenä nunnaa esittäneen Deborah Kerrin kanssa elokuvassa Taivas tietää, Mr. Allison? (Heaven Knows, Mr. Allison, 1957), australialaisena lammasfarmarina, jälleen yhdessä Deborah Kerrin kanssa, tällä kertaa avioparina, elokuvassa Maankiertäjät (The Sundowners, 1960), kostonhimoisena rangaistusvankina elokuvassa Tuomitun kosto (Cape Fear, 1962), ikääntyvänä pikkuroistona elokuvassa Hiljaisuuden laki (The Friends of Eddie Coyle, 1973) ja yksityisetsivä Philip Marlowena elokuvissa Verenpunainen yö (Farewell, My Lovely, 1975) ja Syvä uni (The Big Sleep, 1978).

Hänen viimeiseksi roolikseen jäi elokuvaohjaaja George Stevensin osa elokuvassa James Dean: Race with Destiny (1997).

Yksityiselämä

muokkaa

Vuonna 1940 Mitchum meni naimisiin Delawaressa poikavuosien rakastettunsa Dorothy Spencen kanssa. Mitchumit saivat kaksi poikaa, Jim Mitchum ja Christopher Mitchum, kumpikin näyttelijöitä, ja Petrine-tyttären. Avioliitto kesti Robert Mitchumin kuolemaan asti. Robert Mitchum kuoli keuhkosyöpään ja ilmapöhöön 79-vuotiaana 1. heinäkuuta 1997 nukkuessaan.

Filmografia (valikoima)

muokkaa
 
Leslie Nielsen ja Robert Mitchum Amsterdamissa vuonna 1976.

Aiheesta muualla

muokkaa