Alain Robbe-Grillet
Alain Robbe-Grillet (18. elokuuta 1922 Brest – 18. helmikuuta 2008 Caen) oli ranskalainen kirjailija, elokuvantekijä ja Ranskan akatemian jäsen. Häntä pidetään myös uuden romaanin (nouveau roman) keskeisenä teoreetikkona.
Alain Robbe-Grillet syntyi 18. elokuuta 1922 Brestissä ja kuoli 18. helmikuuta 2008 Caenissa. Hän oli koulutukseltaan agronomi. Hän työskenteli valtion tilastollisessa tutkimuslaitoksessa ja sen jälkeen trooppisten kasvien tutkijana. Vaikka mikään ei aluksi viitannut kirjailijan uraan, vaihtoi Robbe-Grillet kuitenkin alaa ja siirtyi Editions de Minuit -kustannusyhtiön palvelukseen. Robbe-Grillet toimi myös professorina New Yorkin ja Washingtonin yliopistoissa sekä Brysselin yliopiston kirjallisuussosiologian tutkimuskeskuksen johtajana. Hänet valittiin Ranskan Akatemiaan 25. maaliskuuta 2004.
Kirjailijanura muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Robbe-Grillet ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Un régicide vielä työskennellessään tilastokeskuksessa. Hän sai sen valmiiksi jo vuonna 1947, mutta mikään kustannusyhtiö ei suostunut julkaisemaan teosta. Niinpä se ilmestyikin vasta vuonna 1978. Kolmessa ensimmäisessä julkaistussa romaanissa Les Gommes (1953, ”Kumit”), Le Voyeur (1955, ”Tirkistelijä”) ja La Jalousie (1957, ”Mustasukkaisuus” tai ”Salusiini”) käsitellään erilaisia pakkomielteitä. Romaanissa Dans le labyrinthe (1959, suom. Labyrintissä 1964) sotilas harhailee pitkin aution kaupungin katuja. Saapuessaan baariin, jossa istuu sotilaita, eräs pieni poika yrittää puhua hänelle, mutta katoaa äkkiä jäljettömiin.
Pienimuotoisia novelleja sisältää Instantanés (1962) -kokoelma. Teoreettisissa esseissään, jotka ilmestyivät nimellä Pour un nouveau roman (1963, Kohti uutta romaania), Robbe-Grillet pyrkii selostamaan romaanilajin uudistamiseen tähtääviä pyrkimyksiään. Hän vastustaa Jean-Paul Sartren käsitystä, jonka mukaan on olemassa vain inhimillinen maailmankaikkeus. Hän pitää aikansa eläneenä käsitystä, jonka mukaan ihminen on luomakunnan kruunu. Vuonna 1971 järjestetyssä Nouveau roman -kollokviossa puhunut Michel Foucault huomautti myös, ettei ihmisestä voida enää puhua isolla I:llä, eikä historiasta isolla H:lla. Robbe-Grillet’n mielestä ranskalainen romaanikirjallisuus oli jämähtänyt 1800-luvun kaavoihin. Enää ei voida kirjoittaa, kuten Balzac aikoinaan, sillä todellisuus on tänään toisenlainen.
Robbe-Grillet’tä ei miellytä myöskään Sartren ajatus kantaa ottavasta kirjallisuudesta. Robbe-Grillet’n mielestä kirjallisuus ei ole propagandan väline, eikä kirjailijan tule ottaa kantaa poliittisesti. Kirjailijan tapa ottaa kantaa ilmenee vain taiteen saamassa muodossa.
La Maison de Rendez-vous (1965, ”Ilotalo” tai ”Kohtaamisten talo”) aloittaa uuden vaiheen tuotannossa. Hongkongiin sijoituvassa romaanissa kerrotaan huumekaupasta, valkoisesta orjakaupasta ja alamaailman toiminnasta. Robbe-Grillet parodioi viihdekirjallisuudesta tuttujen keinojen käyttöä. Projet pour une révolution à New York (1970) kertoo vallankumousryhmän salamurhahankkeesta.
Topologie d’une cité fantôme (1976) kuvaa nuoren prostituoidun rituaalimurhaa. Souvenirs du Triangle d’Or (1978) -romaanissa kuljetetaan useita rinnakkaisjuonia: seksuaalirikoksesta tuomittu mies yrittää vapautua vankilasta, nuorisojengi taistelee yhteiskuntaa vastaan sodan tuhoamassa kaupungissa, lääkäri tekee kokeita bordelliin suljetuille nuorille pojille ja rikoksen polulle hairahtunut poliisi yrittää selviytyä umpikujastaan.
Esikoisteos Un Régicide (1978) sai odottaa julkisuuteen pääsyään 31 vuotta. Romaanin päähenkilö suunnittelee kuninkaanmurhaa (= régicide) eli vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kaatamista.
Djinn, un trou rouge entre les pavés disjoints (1981, Djinn, punainen aukko irronneiden katukivien keskellä) romaanin alaotsikko viittaa Pariisin toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden sloganiin ”sous les pavés, la plage” (katukivien alla, hiekkaranta). Djinn-romaanin kanssa yhtä aikaa ilmestyi New Yorkissa Holt, Rinehart and Winstonin kustantamana oppikirja nimeltään Le Rendez-vous (1981, ”Kohtaaminen”), jossa on Robbe-Grillet’n lyhyt esipuhe. Teosten tarkempi tutkiminen paljastaa, että ne kuuluvat rakenteellisesti yhteen.
Robbe-Grillet fiktiota on verrattu tanssiin Möbiuksen renkaalla. Möbiuksen renkaalla tarkoitetaan topologista avaruutta, jonka sisä- ja ulkopuolta ei voi erottaa toisistaan. Tätä vertausta käytetään usein metafiktiosta, jollaisia Robbe-Grillet’nkin romaanit ovat.
Omaelämäkerrallisen trilogian muodostavat teokset: Le Miroir qui revient (1984, ”Itseään heijastava peili”), Angélique ou l’enchantement (1987, ”Enkeli tai hurmio”), Les derniers jours de Corinthe (1994, ”Korintin/Corinthen viimeiset päivät”).
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Un Régicide, 1949/1978
- Les Gommes, 1953
- Le Voyeur, 1955
- La Jalousie, 1957
- Dans le labyrinthe, 1959 (Labyrintissä, suom. Olli-Matti Ronimus & Pentti Holappa, Helsinki: Tammi 1964)
- L'Année dernière à Marienbad, 1961
- Instantanés, 1962
- L'Immortelle, 1963
- Pour un nouveau roman, 1963
- La Maison de rendez-vous, 1965
- Projet pour une révolution à New York, 1970
- Glissements progressifs du plaisir, 1974
- Topologie d’une cité fantôme, 1976
- Souvenirs du Triangle d’Or, 1978
- Djinn, 1981
- Le Miroir qui revient, 1985
- Angélique ou l’enchantement, 1987
- Les Derniers jours de Corinthe, 1994
- La Reprise, 2001
- C'est Gradiva qui vous appelle, 2002
- Un roman sentimental, 2007
Elokuvatuotanto muokkaa
Alain Robbe-Grillet ryhtyi elokuvantekijäksi noin 40-vuotiaana julkaistuaan jo neljä romaania. Hänen käsikirjoituksensa pohjalta tehty, Alain Resnais’n ohjaama Viime vuonna Marienbadissa oli yksi innovatiivisimmista ja myös kiistellyimmistä elokuvista 1960-luvun alussa. Robbe-Grillet’n omat ohjaustyöt jakaantuvat kahtia. Vuosina 1963–1968 hän teki kolme mustavalkoista elokuvaa, jotka vakiinnuttivat hänet myös elokuvantekijänä: Kuolematon (1963), Trans-Europ Express – pikajuna (1966) ja L'Homme qui ment (1968). 1970-luvun alkupuolella Robbe-Grillet teki kolme kokeilevaa värielokuvaa: Eden ja sen jälkeen, Nautinnon asteittaiset liukumat ja Leikkiä tulella. Niitä kritisoidaan itsetarkoituksellisesta seksuaalisuudesta, joka ei juuri erota elokuvia niistä seksploitaatioelokuvista joita tekijä väitti parodioivansa. Monet ranskalaiselokuvan historioitsijat sivuuttavatkin Robbe-Grillet’n, samoin kuin toisen kirjailija-elokuvantekijän Marguerite Durasin, lähes kokonaan.[1][2]
Filmografia muokkaa
- L’Année dernière à Marienbad, 1961 (Viime vuonna Marienbadissa)
- L’Immortelle, 1963 (Kuolematon)
- Trans-Europ-Express, 1966 (Trans-Europ Express – pikajuna)
- L’Homme qui ment, 1968
- L’Eden et après, 1970 (Eden ja sen jälkeen)
- Glissements progressifs du plaisir, 1973 (Nautinnon asteittaiset liukumat)
- Le Jeu avec le feu, 1975 (Leikkiä tulella)
- La Belle captive, 1983
- Un bruit qui rend fou, 1995
- Taxandria, 1995
- C’est Gravida qui vous appelle, 2004
Lähteet muokkaa
- Kosonen, Päivi (2000) Elämät sanoissa. Eletty ja kerrottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Robbe-Grillet’n ja Perecin omaelämäkerrallisissa teksteissä. Tampere: Tampereen yliopisto.
- Kuuskoski, Martti-Tapio (1996) Tanssi Möbiuksen renkaalla. Alain Robbe-Grillet'n romaani Djinn ja kirjallisuuden välitila. Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto. Yleisen kirjallisuustieteen, teatteritieteen ja estetiikan laitos. Helsinki. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Oppenheim, Lois (1986) Three Decades of the French New Novel. Translated by Lois Oppenheim and Evelyne Costa de Beauregard. Illinois: University of Illinois Press.
- Robbe-Grillet, Alain (1963) Pour un nouveau roman. Paris: Editions du Minuit.
- Sartre, Jean-Paul (1948/1976) Mitä kirjallisuus on? Suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Keuruu: Otava.
- Sturrock, John (1969) The French New Novel. Oxford: Oxford University Press.
Viitteet muokkaa
- ↑ Armes, Roy: Robbe-Grillet, Alain, teoksessa Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 729–732. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.4.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Alain Robbe-Grillet: Six Films 1963-74 – Philip French on a master of the nouveau roman, The Guardian 20.7.2014, viitattu 9.4.2015.
Kirjallisuutta muokkaa
- Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Alain Robbe-Grillet – Ääniä ja kuvia jotka tekevät …hulluksi”, Filmihullu 3/1997.