Ristiinnaulitseminen

teloitustapa

Ristiinnaulitseminen on kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanotapa, jossa henkilö kiinnitetään sitomalla tai nauloilla riippumaan tarkoitusta varten pystytettyyn, useimmiten ristinmuotoiseen tolppaan. Teloitustapa on erityisen julma, sillä uhri ei yleensä kuole heti vaan saattaa virua ristillä pitkäänkin. Antiikin Roomassa ristiinnaulitsemista käytettiin erityisesti kapinoitsijoiden ja kapinallisten orjien teloittamiseen.

Crux simplex, eli "paalutus". Kuvan on tehnyt Justus Lipsius.
Israelista löydetty todiste ristiinnaulitsemisen tekniikasta. Naula on lyöty kantapään läpi.

Ristiinnaulitsemisen tekniikkaaMuokkaa

Tuomittu kiinnitettiin puuristiin. Risti voi olla T:n muotoinen tau-risti, X:n muotoinen decus-risti (latinan X = 10, "decus") tai niin sanottu latinalainen risti, jossa poikkipuu oli vähän matkaa pystypuun yläreunasta. Varhaisimmissa ristiinnaulitsemisissa puu oli suora pylväs. Ristiä (σταυρός; staurós) vastaava kreikkalainen sana merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai hirttä ja toissijaisesti rangaistus- tai teloitusvälineenä käytettyä paalua.[1]

Ristiinnaulitsemisella ei ollut mitään rituaalista tai symboliarvoa; se oli käytössä vain julmana ja hitaana julkisena teloitusmenetelmänä. Tämän vuoksi siihen tuskin oli mitään vakiintunutta suoritustapaa, erilaiset ristiinnaulitsemiset olivat vain osa teloitusmenetelmiä erilaisista lävistyksistä koukkuihin ripustamiseen ja roviolla polttamiseen.

Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti.

Teloitetun ruumis jätettiin ristille hajoamaan ja eläinten syötäväksi, eikä ruumiita ole siten säilynyt. Ristiinnaulitsemisen tavoite ei ollut vain tappaa rikollista, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis. Kunniallinen kuolema vaati hautauksen, jonka vastakohta oli ruumiin hajoaminen ristillä. Ainoa säilynyt jäänne ristiinnaulitun luurangosta löytyi Israelin valtion alueelta 1970-luvulla (kuva). [2]

Israelissa juutalaiset eivät jättäneet ruumiita ristille. Mooseksen lain mukaan ruumiit tuli haudata tai maa saastuisi.

Ristiinnaulitsemisen fysiologiset seurauksetMuokkaa

Ristiinnaulitseminen aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman. Sen ensisijaisena syynä on hidas tukehtuminen, joka johtuui rintakehän huonosta asennosta. Kuolemaa edistävät myös verenhukka, korkea kuume, sydämen toiminnan heikkeneminen ja nestehukka. Joissain tapauksissa sääret murskattiin kuoleman nopeuttamiseksi. Hyväkuntoinen uhri saattoi kuitenkin kitua ristillä useita päiviä ennen kuolemaansa.

1950-luvulta lähtien kristillisessä taiteessa esitettyjä ristiinnaulitsemisen kuvauksia alettiin kyseenalaistaa. Ranskalainen lääkäri Pierre Barbet esitti teorian, että kun koko ruumiin paino riippuu käsien varassa, kuoleman syynä on tukehtuminen.[3] Hän kirjoitti, että tuomitulla on suuria vaikeuksia hengittää keuhkojen ja rintakehän lihasten venytyksestä johtuen. Sen vuoksi tuomittu kohottaa itseään käsien avulla ylöspäin, mikä aiheuttaa kipua käsissä oleviin haavoihin tai työntää itseään ylöspäin jalkojen avulla, mikä taas aiheuttaa kipua jaloissa. Nämä liikkeet toistuvat, kunnes tuomittu ei enää jaksa nostaa itseään, jolloin kuolema tulee nopeasti. Toiset, kuten Frederick Zugibe, ovat ehdottaneet muita kuolinsyitä. Zugibe sijoitti vapaaehtoisia koehenkilöitä riippumaan kädet 60−70 asteen kulmissa. Testattavat eivät kokeneet hengitysvaikeuksia, mutta tunsivat nopeasti lisääntyvää tuskaa,[4][5] mikä sopii roomalaiseen tavoitteeseen käyttää ristiinnaulitsemista hitaan ja tuskallisen kuoleman aikaansaamiseksi.

Ristiinnaulitseminen eri kulttuureissaMuokkaa

Antiikin kulttuuritMuokkaa

Ristiinnaulitseminen alkoi luultavasti Persiasta, mistä Aleksanteri Suuri levitti sitä muillekin valloittamilleen alueille. Roomalaiset oppivat tavan Karthagosta. Ristiinnaulitsemista käytettiin orjille, kapinallisille, merirosvoille ja muille erityisen halveksituille vihollisille ja rikollisille. Ristiinnaulitseminen oli yleinen teloitustapa 500-luvulta eaa. 300-luvulle saakka, etenkin Persiassa, Egyptissä, Karthagossa ja Roomassa.

Rooman kansalaisia ei yleensä ristiinnaulittu, paitsi vakavista rikoksista, kuten maanpetturuudesta – mukaan lukien myös sotilaskarkuruus – koska tapaa pidettiin häpeällisenä. Laajoja ristiinnaulitsemisia tehtiin Spartacuksen kapinan aikana, sisällissodan aikana ja Jerusalemin tuhon aikana. Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen valtakautensa lopulla.

Islamilainen maailmaMuokkaa

Ristiinnaulitseminen mainitaan Koraanin Pöydän suurassa rangaistuksena Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sotiville.[6] Sama rangaistus mainitaan Abu Dawudin kokoamassa Rangaistusten kirjassa (Kitab al-Hudud) [7] ja eräissä muissa haditheissa.[8]

Espanjan arabivalloituksesta 711 kertovassa kronikassa todetaan, että arabeja ja berbereitä johtanut Musa ”raunioitti kauniita kaupunkeja, poltti ne tulella, ristiinnaulitsi herrat ja mahtimiehet ja teurasti lapset miekalla.”[9] Vuonna 818 kukistettiin al-Andalusissa Córdoban lähiössä ramadanin aikana syntynyt kapinaliike. Sen osallistujista 300 ristiinnaulittiin riviin emiirin palatsin edustalle.[10]

Ristiinnaulitseminen on vuonna 2013 osa ainakin Saudi-Arabian, Iranin ja Sudanin lakia.[11] Hamas on ottanut vuonna 2009 šarialain käyttöön Gazan kaistalla, mukaan lukien ristiinnaulitsemiset.[12] Saudi-Arabiassa "ristiinnaulitseminen" merkitsee mestaamisen jälkeistä ruumiin kiinnittämistä paaluun julkiselle paikalle irrotetun pään kera.[13] Euroopan historiassa tätä vastaa lähinnä teilaus.

Islamistinen Isis-järjestö on vuonna 2014 ristiinnaulinnut ihmisiä hallitsemillaan alueilla Irakissa ja Syyriassa.[14]

JapaniMuokkaa

Japanissa ristiinnaulitseminen (haritsuke) otettiin käyttöön kristinuskon kieltämisen myötä 1600-luvulla. Japanissa ristiinnaulitseminen oli yleinen rangaistustapa niille rikollisille, joilta kiellettiin seppukun tekeminen. Ristiinnaulitseminen lakkautettiin Meiji-restauraation myötä 1860-luvulla.

Tunnettuja ristiinnaulittujaMuokkaa

 
Kristinuskon symboleihin kuuluu ristiinnaulitun kuva, krusifiksi. Risti tai naulitsemistapa eivät krusifikseissa useimmiten näytä realistisilta.

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen, jonka ristiinnaulitseminen on selostettu Raamatussa. Oletetaan, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui Golgatalla Jerusalemin ulkopuolella noin vuonna 30.[15] Raamatun evankeliumeissa ristille oli kiinnitetty kyltti, jossa luki hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi ristiinnaulitsemisen syy: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.[16]

Tutkija Gunnar Samuelssonin mukaan Jeesus ei kuitenkaan kuollut ristillä, vaan paalussa.[17]

Johanneksen evankeliumissa viitataan siihen, että myös apostoli Pietari kuoli ristillä.[18] Perimätiedon mukaan Pietari pyysi hänet ristiinnaulinneilta sotilailta että risti käännettäisiin ylösalaisin, jotta häntä ei verrattaisi Jeesukseen.

Dareios III ristiinnaulitsi Hermiaan, Atarneuksen tyrannin ja Aristoteleen ystävän, vuonna 341 eaa. syytettynä vehkeilystä Makedonian kanssa.[19]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed, s. 91–128. Liverpool University Press, 2011. ISBN 978-0-85323-554-5. (englanniksi)
  • Collins, Roger: Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Wiley, 2014. ISBN 978-1-118-73001-0. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. New Bible Dictionary s. 253
  2. The only trace of crucifixion The Times of Israel 26.3.2012 Viitattu 12.12.2015
  3. Columbia University page of Pierre Barbet on Crucifixion
  4. Zugibe, Frederick T (1988). The cross and the shroud: a medical inquiry into the crucifixion. New York: Paragon House. ISBN 0-913729-75-2. 
  5. Zugibe, Frederick T. (2005). The Crucifixion Of Jesus: A Forensic Inquiry. New York: M. Evans and Company. ISBN 1-59077-070-6. 
  6. Koraani 5:33
  7. Abu Dawud: 40. Prescribed Punishments (Kitab Al-Hudud) Teoksessa: Sunan Abi Dawud The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunnah.com. Viitattu 6.2.2022.
  8. Hakusana "crucifi" The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunnah.com. Viitattu 6.2.2022.
  9. Vuoden 754 kronikka, 2011, s. 107
  10. Collins, 2014, s. 34–36
  11. David J. Shestokas: The Criminal Penalty of Crucifixion shestokas.com. 5.3.2013. Viitattu 1.10.2014.
  12. http://www.newsmax.com/International/Hamas-bombs-Gaza-Israel/2009/01/09/id/327583/
  13. http://www.amnesty.org/en/news/saudi-arabia-five-beheaded-and-crucified-amid-disturbing-rise-executions-2013-05-21
  14. Pekka Mykkänen: Liittyikö omaisesi Isis-järjestöön? 18.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.10.2014.
  15. Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 153. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2010).
  16. Joh. 19:19
  17. ”Jeesusta ei ristiinnaulittu” Uusi Suomi. 28.6.2010.
  18. Joh 21:18-19 raamattu.uskonkirjat.net.
  19. Kaarakainen, Teija & Kaukua, Jari (toim.): Stoalaisuus. Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia, s. 351. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-891-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ristiinnaulitseminen.