Riihimäen keskuskirkko
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Käytännössä lähteetön |
Riihimäen keskuskirkko on Riihimäen keskustassa sijaitseva puukirkko. Sen on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Nyström–Petrelius–Penttilä, ja se valmistui vuonna 1905. Kirkkoa on laajennettu vuonna 1927 ja korjauksia suoritettu vuosina 1952, 1977–1978 ja 2005. Kirkossa on 630 istumapaikkaa.[1] Kirkossa toimii Riihimäen seurakunta.
| Riihimäen keskuskirkko | |
|---|---|
 Riihimäen Keskuskirkko |
|
| Sijainti | Riihimäki |
| Seurakunta | Riihimäen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1905 |
| Suunnittelija | Arkkitehtitoimisto Nyström–Petrelius–Penttilä |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 630 |
 |
|
Historia muokkaa
Riihimäen kuuluessa Hausjärven kuntaan palveli riihimäkeläisiä vuonna 1789 valmistunut Hausjärven kirkko. Riihimäkeläiset kävivät jumalanpalveluksessa jalkaisin ja talvisin hevoskyydillä. Kävelymatka lyheni kolme kilometriä, kun Riihimäen ja Hikiän välillä alkoi kulkea kirkkojuna.[2]
Aloite rukoushuoneen rakentamisesta Riihimäelle tuli lähetysompeluseuraväen piiristä. Rahaa tämän rukoushuoneen rakentamiseen kerättiin muun muassa arpajaisilla. Hausjärven kunta luovutti osan viinaverovaroista, seurakunta antoi 3 000 markkaa ja suuriruhtinaskunnan senaatti osallistui 16 000 markalla sekä myöntämällä puuta Kytäjärven kruununmetsästä. Tontin rukoushuonetta varten lahjoitti Karan kartanon isäntä Torsten Nordensvan.
Rukoushuoneen suunnitteli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä, ja se vihittiin kirkoksi helluntaina 1905. Vihkijänä toimi Porvoon piispa Herman Råbergh.[1] Omalla kirkolla oli suuri vaikutus koko Riihimäen yhdyskunnan kehitykseen. Seurakunta itsenäistyi Hausjärvestä kauppalan kanssa vuonna 1922.
Kirkkoa uudistettiin 1927 arkkitehti Kauno S. Kallion suunnitelmien mukaan. Kirkon tornia korotettiin ja istumapaikkojen määrää lisättiin 800:an. Kirkko vaurioutui talvisodan pommituksissa mutta korjattiin välirauhan aikana sekä vuonna 1952. Vuosina 1977-1978 tehdyn peruskorjauksen yhteydessä rakennettiin kirkon sakasti. Viimeisimmän korjauksen aikana 2005 toteutettiin arkkitehti Hanna Lyytisen suunnitelema väritys ja valaisimet.
Sisätilat muokkaa
Kirkkosalin kuorisyvennys pilastereineen muodostaa "Taivaan portti" -aiheen. Kirkon kristallisen kynttiläkruunun on kirkolle lahjoittanut ylikonduktööri Gustaf Skogster. Alttariseinällä on kuvataiteilija Hannes Autereen veistämä, seurakuntanuorten lahjoittama krusifiksi. Kattoholvin koristemaalaus on taiteilija Urho Lehtisen työtä vuodelta 1927. Kirkon etuosassa ovat saman taiteilijan maalaukset: syntiinlankeemus, Golgata ja taivas. Maalaukset olivat alkujaan saarnatuolin seinämissä.[1]
Kirkon ensimmäiset 11-äänikertaiset urut valmistuivat 1906. Nykyiset 26-äänikertaiset urut asennettiin vuonna 1978. Urut suunnitteli Asko Rautioaho ja valmisti urkurakentamo Hans Heinrich.
Kellotornin pienempi kirkonkello on valettu Pietarissa, ja se on peräisin Riihimäen varuskunnan ortodoksisesta kirkosta. Vuodelta 1927 peräisin oleva isompi kello on Lokomon valama.
Ympäristö muokkaa
Kirkonmäen rinteeseen rakennettiin 1964 Erkko Virkkusen suunnittelemat seurakuntakoti ja pappila. Riihimäen karjalaiset pystyttivät 1955 kuvanveistäjä Kirsi Liimataisen suunnitteleman gabrokivisen muistomerkin 1944 luovutettuun Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi. Kuvanveistäjä Jyrki Sailo veisti samana vuonna pronssisen patsaan Kalapojan läheiseen kirkonpuistoon.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Keskuskirkko, Riihimäen seurakunta
- ↑ a b Kotikaupunkipolku (Arkistoitu – Internet Archive), Riihimäki.fi, viitattu 5.1.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riihimäen keskuskirkko Wikimedia Commonsissa
