Reposaaren linnakepuisto
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Reposaaren linnakepuisto on Porin Reposaaressa sijaitseva 1930-luvulla rakennettu rannikkopuolustusjärjestelmä. Linnoitus on saaren eteläosassa, Reposaaren taajaman länsipuolella. Alue on kokonaisuudessaan noin 20 hehtaarin suuruinen. Linnakepuisto koostuu kahdesta tykkiasemasta, kahdesta ammusvarastosta, kolmesta miehistö- ja lääkintäkorsusta, tulenjohtoasemasta ja tähystystornista sekä näitä yhdistävistä juoksuhaudoista. Betonista rakennetut tykkiasemat, ammusvarastot ja tulenjohtoasema ovat alkuperäisiä. Puurakenteiset korsut sekä tähystystorni on rakennettu uudelleen 1990- ja 2000-luvuilla, samoin kuin yhdyshautojen puiset seinämät.[1]
Historia muokkaa
Linnakepuisto oli alun perin Reposaaren merisuojeluskunnan rannikkopatteri ja se rakennettiin vapaaehtoisvoimin vuonna 1935. Patterin rakentamisen rahoitti kauppaneuvos Werner Hacklin, se on tiettävästi Suomen ainoa yksityisin varoin rakennettu rannikkopatteri. Sen tarkoitus oli suojata Porin satamaa, sekä myös itse kaupunkia. Patteri oli merisuojeluskunnan hallinnassa syksyn 1939 ylimääräisiin kertausharjoituksiin saakka, jolloin Puolustusvoimat otti sen komentoonsa. Samalla patteri laajennettiin linnoitukseksi.[1]
Talvisodan aikana seudun saaristopatterit onnistuivat pudottamaan yhden venäläisen pommikoneen Reposaaren länsipuolelle. Myös Reposaaren patteri häiritsi useita kertoja miinoitus- ja pommitustehtävissä olleita vihollisen lentokonelaivueita.[1]
Jatkosodan aikana linnoituksessa oli aseistuksena neljä ruotsalaista 76 K 02-kenttätykkiä. Linnakkeen ulkopuolella oli kolme Canet 152/45 C-rannikkotykkiä. Lisäksi lähistöllä oli kaksi 87 K 95-kenttätykkiä ja Kallon saaressa kuusi 40 ja 75 mm:n ilmatorjuntatykkiä. Niillä ei kuitenkaan osallistuttu enää sotatoimiin.[1]
Linnake oli puolustusvoimien hallussa aina vuoteen 1964 saakka, jolloin aseistus purettiin. Jäljelle jäi kaksi Canet-tykkiä, joilla järjestettiin harjoitusammuntoja vielä 1980-luvun loppuun asti. Molemmat tykit ovat edelleen paikoillaan museoituina. Rapistunut linnoitus kunnostettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 ja uudelleen 2007–2008.[1][2]