Rauman räjähdysonnettomuus

Rauman räjähdysonnettomuudessa 5. marraskuuta 1947 selluloosatehtaan kloorisäiliö räjähti ja myrkyllinen kloorikaasu levisi laajalle. Kemiallisesta reaktiosta alkunsa saanut onnettomuus aiheutti 19 ihmisen kuoleman ja 44 vakavan loukkaantumisen.[1]

Rauman räjähdysonnettomuus
Päivämäärä 5. marraskuuta 1947
Kellonaika 18.20
Tapahtumapaikka Rauma,  Suomi
Kuolleita 19
Loukkaantuneita 44

RäjähdysMuokkaa

Rauma-Raahe Oy:n sellutehtaan valkaisuosastossa räjähti nestemäistä klooria sisältänyt säiliö kello 18.15. Teollisuuslaitos sijaitsi parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Tehtaassa oli kuusi kloorisäiliötä, jotka olivat 8 metrin pituisia ja läpimitaltaan parimetrisiä. Yhteen säiliöön mahtui 25 tonnia klooria. Koska yksi säiliö oli tyhjä, sisälsivät säiliöt yhteensä 130 tonnia klooria. Valkaisuosastossa työskenteli 5–6 henkilöä, ja koko tehdasalueella työvuorossa olleiden lukumäärä oli noin 200 henkilöä.[1]

Työntekijöiden mukaan räjähdys-sanan sijaan olisi parempi käyttää sanoja tussahdus tai jymähdys. Sen verran voimakas tussahdus kuitenkin oli, että se sai sortumaan kolmekerroksisen, 18 metriä korkean tiilirakennuksen, jossa säiliöt sijaitsivat. Rakennuksen sortuessa sen päädyssä ollut autovaja syttyi tuleen, jolloin vaja ja siinä olleet kolme autoa tuhoutuivat.

Kloori nousi räjähtäneestä säiliöstä pilvimäisenä patsaana. Työntekijät olivat melko hyvin tilanteen tasalla, mutta monellakaan ei ollut oikein pakenemistietä. Teknikko Lehmus kiirehti paikalle auttamaan, mutta hän sai niin pahan kloorimyrkytyksen, että kuoli kolmen tunnin kuluttua sairaalassa. Tehdassaleissa meluisten koneiden lähellä olleet eivät kuulleet räjähdystä, ja siksi saapuva kaasupilvi yllätti heidät. Lähellä olevaan kuitulevytehtaaseen kaasu tunkeutui muutamassa minuutissa ja aiheutti pahoja myrkytyksiä ja viisi kuolemaa. Eri puolilla tehdasaluetta menehtyi ensimmäiset kaksitoista uhria. Syntyi paniikki, kun ihmiset pyrkivät pois kloorikaasun alta – osa sulkeutui sisätiloihin, osa juoksi pakoon. Suojautumattomat olivat hengenvaarassa. Tuupertuneita myrkytyksen uhreja löydettiin jopa 1,5 kilometrin päässä tehdasalueelta. [1]

Räjähdyksen syyMuokkaa

On arveltu, että räjähtänyt säiliö olisi pumpattu liian täyteen kylmää, juuri junakuljetuksena tullutta klooria. Lämmetessään kloori sitten laajeni ja paine olisi räjäyttänyt säiliön.[1]

PelastustoimetMuokkaa

Rauman palokunta ja sairasauto hälytettiin paikalle. Kloorin haju tuntui jo portilla. Palomiehet lähestyivät onnettomuuspaikkaa kaasunaamari päässään ja näkivät, miten kaasua purkautui säiliöstä valtavana suihkuna. Raumalle annettiin suurpalohälytys, ja kaasua alettiin neutraloida raunioihin suunnatuilla vesisuihkuilla. Paikalle saapuivat myös Rauman VPK, Lönnström-yhtiön palokunta ja Rauman poliisivoimat.

Tuulen alapuolista aluetta alettiin evakuoida, ja alueella aloitettiin uhrien etsinnät. Kaasupilvi kulki Notkolan ja Lonsin yli Pidesluotoon ja edelleen Syväraumaa kohden. Karin kansakoulu varattiin evakuoituja varten. Rauman sairaalaan, kulkutautisairaalaan ja kunnalliskotiin kuljetettiin lähes 200 myrkytyksen saanutta, joista osa pääsi kotiin samana päivänä. Myös pelastus- ja raivaustöissä olleet saivat myrkytysoireita. Lieviä kloorimyrkytyksiä lääkittiin maidolla ja viinalla.[1] Rauman poliisilaitokselta tuotiin onnettomuuspaikalle kaikki takavarikoidut viinat myrkytyksen saaneita lääkitsemään. Myös Alkoholiliikkeen paikallinen johtaja hälytettiin mieskuoron harjoituksista avaamaan liikkeensä ovet.

Sadan metrin päässä säiliöistä sijainneessa tallissa olleet 12 hevosta ja toistakymmentä lammasta saivat myös kaasua. Lampaat jouduttiin lopettamaan heti, mutta hevoset kuljetettiin ulos. Hevosistakin osa tuupertui heti, osa vasta myöhemmin, ja kaikkiaan kahdeksan niistä menetti henkensä.

Räjähdystä seuranneena päivänä kaupungissa suruliputettiin ja elokuvat sekä muut huvit peruutettiin. Sairaaloissa potilaille annettiin happea ja penisilliiniä. Kymmenen päivän kuluttua Rauman sairaalassa oli edelleen 30 onnettomuuden uhria.

Vain yksi tehtaan säiliöistä räjähti, mutta muidenkin säiliöiden venttiileihin tuli vuotoja, joista tihkui kaasua. Säiliöiden päälle sortui seinätiiliä ja 60 tonnia kalkkia. Koska säiliöt vuotivat jatkuvasti, oli paikan raivaaminen kaasunaamari päässä hidasta, vaikka paikalle saapui myös armeijan pioneerijoukkue avustamaan raivaustyössä. Päivien kuluessa kaikki säiliöt vähitellen tyhjenivät.

LähteetMuokkaa

  • Helsingin Sanomat 6.11.1947–17.11.1947
  • Suomen Sosialidemokraatti 6.11.1947–13.11.1947
  • Uusi Suomi 6.11.1947–10.11.1947

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Linda Rantanen: Isi, tule kotiin Tekniikka & Talous. 15.11.2020. Alma Media. Viitattu 15.11.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa