Rantakylän kirkko

kirkko Joensuussa

Rantakylän kirkko on Joensuun Rantakylän seurakunnan pääkirkko. Se valmistui vuonna 1981. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Veijo Martikainen. Kirkko on punatiilinen rakennus, sisältä kirkon seinät ovat valkoiseksi rapattua tiiliseinää.

Rantakylän kirkko
Rantakylän kirkko
Rantakylän kirkko
Sijainti Rantakylä, Joensuu
Seurakunta Rantakylän seurakunta
Rakentamisvuosi 1981
Suunnittelija Veijo Martikainen
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 200
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Rantakylän kirkko, alttari

Kirkko sijaitsee keskellä Rantakylän kaupunginosaa, mäntymetsikön ympäröimänä Rantakylän toimintakeskuksen ja liikekeskuksen vieressä. Se on linjoiltaan pelkistetty ja moderni.

Kirkossa on istumapaikkoja 350 hengelle, kirkkosaliin yhdistettävästä seurakuntasalista lisäpaikkoja saadaan 200 hengelle.Rakennukseen kuuluvat myös laajat seurakunnan työntekijöiden toimisto, - vastaanotto- ja kokoustilat sekä lasten ja nuorten toimitilat.[1] Kirkon urut ovat urkurakentamo Veikko Virtasen valmistmat 20-äänikertaiset urut. Ne ovat valmistuneet 1982. Urkujen disposition on suunnitelleet kanttori Paavo Stedt ja Pauli Pesonen yhdessä rakentamon kanssa. Urkujen julkisuvun on suunnitellut Veikko Virtanen ja arkkitehti Veijo Martikainen.[2]

KirkkotaideMuokkaa

Tunnetuin työ kirkossa on kastemaljan yläpuolelle sijoitettu kuvanveistäjä Kain Tapperin työ ”Aamu”. Kaksi metriä korkea ja puolitoista metriä leveä pelkistetty, puinen seinäreliefi sai seurakunnassa aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton.

Pirkko Hammarberg on suunnitellut kirkon kirkkotekstiilit ja kuusiosaisen kala-aiheisen kuultokudostyön seurakuntasalin puolella. Kirkkosalin katon rajassa olevaan ikkunaan valmistui 1993 Raimo Puustisen lasimaalaus ”Ilosanoma”, joka koostuu noin tuhannesta lasinosasesta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Rantakylän kirkko joensuunseurakunnat.fi. Viitattu 19.10.2020.
  2. Rantakylän kirkko, Joensuu suomenurut.fi. Viitattu 19. 10.2020.
  3. Raimo Puustinen kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 19. 10. 2020.