Ranskan kielipolitiikka
Ranskan kielipolitiikan painopiste on yleensä tukea ranskan kieltä ainoana valtion virallisena kielenä; vähemmistökielet eivät juuri saa valtion tukea. Ainoa virallinen kieli Ranskan perustuslain 2 artiklan mukaan on ranskan kieli. Ranska ei ole esimerkiksi allekirjoittanut Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa, koska Ranskan perustuslakituomioistuin katsoi, että sitoutuminen rikkoisi perustuslain määräystä yhdestä virallisesta kielestä. Liittymällä Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen Ranska teki julistuksen vahvistamalla vähemmistöjen oikeuden käyttää omaa kieltään.selvennä
Ranskan suhtautuminen vähemmistökieliin johtuu historiallisista syistä. Ranskassa oli yksinvaltainen monarkia pitkään ja sen jälkeen Ranskan ilmapiiri oli hyvin nationalistinen.lähde? Vuonna 2021 kuitenkin hyväksyttiin laki, jonka nojalla vähemmistökieliä käyttävät yhteisöt saavat mm. käyttää kieltään opetuksessa.[1]
Ranskan parlamentti hyväksyi vuonna 1994 lain ranskan kielen puhtauden suojelemiseksi. Aluksi se koski kaikkea kielenkäyttöä, mutta lievennettiin vielä saman kuun aikana koskemaan vain viranomaiskieltä niin, että jos on olemassa ranskankielinen termi, sitä on käytettävä.[2]
Ranskalainen viittomakieli tunnustettiin omaksi kielekseen vuonna 2005 parlamentin päätöksellä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Connexion France: France adopts historic law to protect its regional languages www.connexionfrance.com. Viitattu 9.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1995 s. 107. Otava 1994 ISBN 951-1-13254-7
- ↑ Article L312-9-1 - Code de l'éducation - Légifrance www.legifrance.gouv.fr. Viitattu 9.5.2021.