Rakkautensa uhri on Kalle Rounin ja Martin Söderhjelmin ohjaama yhteiskunnallinen elokuva vuodelta 1945. Se perustuu Erik Dahlbergin käsikirjoitukseen. Elokuva ei ole säilynyt.

Rakkautensa uhri
Ohjaaja Kalle Rouni
Martin Söderhjelm
Käsikirjoittaja Erik Dahlberg
Tuottaja Kurt Jäger
Säveltäjä Väinö Haapalainen
Kuvaaja Erik Blomberg
Kurt Jäger
Leikkaaja Helge Miettunen
Auvo Mustonen
Lavastaja Martti Tuukka
Birger Hahl
Elo Kuosmanen
Pääosat Laila Rihte
Eeva Savonen
Leo Lähteenmäki
Onni Korhe
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Jäger Filmi Oy
Ensi-ilta 1945
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan ensi-ilta oli 11. helmikuuta 1945 Helsingissä Savoyssa ja Tuulensuussa. Levityskopioita arvioidaan olleen viisi, mutta tiettävästi yhtään ei ole säilynyt, kuten ei myöskään negatiiveja, eikä Kavin arkistossa ole myöskään käsikirjoitusta. Huonosti menestynyt elokuva oli tuotantoyhtiön viimeinen, vaikka julkaistuissa suunnitelmissa oli kaksi elokuvaa.[1]

Elokuva on valistuselokuva, jonka aiheena oli vapaista suhteista aiheutuva sukupuolitautitartunnan vaara. Se oli vuosina 1945–1947 valmistuneista ”kuppafilmeiksi” sanotuista elokuvista ensimmäinen. Elokuvantekoa aloitettaessa ohjaajana oli Kalle Rouni, mutta Jäger otti pian hänen tilalleen kirjailija Martin Söderhjelmin, eikä Rounia mainita käsiohjelmassa. Samoin kuvaajia ehti olla ainakin kolme. Elokuvan valmistumisella tuli kiire, ja viimeisiä kopioita tehtiin vielä, kun esitys oli alkanut, ja ääni oli väärinpäin. Tarkastamo leikkasi tanssikohtauksesta pois 60 metriä eli parin minuutin verran.[1]

Tarinassa kolme nuorta, Helka, Marja ja Toini aloittavat sairaanhoito-opiskelun. He ovat taustaltaan erilaisia, ja kaikista ei ole sairaanhoitajiksi. Toini erotetaan, Marja saa kupan, Helkalla on vaikeuksia sopeutua sääntöihin.

Arviot muokkaa

Aikalaisarvioita oli vähän eikä kovin kehuvia. Jäger-filmi sai kiitosta rohkeudesta elokuvan laskemisessa markkinoille, mutta esimerkiksi A-L. S. (Uusi Suomi) piti sitä ”alkeellisimpana, mitä voi ajatella”. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) oli samalla kannalla ja huomautti vielä teknisistä puutteista: kuva on sumea, ääni katkeaa. Teknisestä ala-arvoisuudesta huomautti myös Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti). Aaltosen mukaan elokuva on puolivillainen ja naiivi, ja hän huomauttaa: ”Pitkät suutelukohtaukset, joissa ilmeisesti kasvatustarkoituksessa (!) esitetään ainakin kaksikymmentä eri suutelutapaa, saavat yleisön lopuksi nauramaan.” Hans Kutter (Hufvudstadsbladet) kirjoittaa ohjaajasta, suomenruotsalaisesta kirjailijasta Martin Söderhjelmistä: ”hän on edelleen merkittävämpi kaunokirjailijana kuin elokuvamiehenä” ja ihmettelee minne Blomberg on piilottanut lahjansa. Poikkeus kriitikoista on Leo Schulgin (Ilta-Sanomat), jonka mielestä ”elokuva on valmistettu poikkeuksellisen luistavasti ja tasaisesti. - - Aihe on valittu ja toteutettu rohkeasti”. Myös näyttelijät saavat häneltä runsaat kiitokset.[2]

Näyttelijät muokkaa

 Laila Rihte  Marja, nuori sairaanhoito-oppilas  
 Eeva Savonen  Helka, Marjan kurssitoveri  
 Leo Lähteenmäki  Valter Vierola, Marjan ihailija  
 Onni Korhe  Reino, Helkan lapsuudenystävä  
 Aku Korhonen  professori Thorén, sairaalan ylilääkäri  
 Elsa Rantalainen  sairaalan ylihoitajatar  
 Maikki Hako  oppilaskodin johtajatar  
 Varma Lahtinen  ”Lokki”, oppilaskodin hoitajatar  
 Sylva Rossi  Toini, kurssitoveri oppilaskodissa  
 Artturi Laakso  ”tohtori” Hailio  
 Matti Aulos  komisario  
 Leo Kuosmanen  poika kapakassa  

Lähteet muokkaa

  1. a b Rakkautensa uhri Elonet. Taustaa, viitattu 11.7.2014
  2. Rakkautensa uhri Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 11.7.2014
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.