Rakastunut rampa

Joel Lehtosen vuonna 1922 ilmestynyt romaani
Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Vuonna 1975 valmistuneesta elokuvasta kerrotaan artikkelissa Rakastunut rampa (elokuva).

Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki on Joel Lehtosen vuonna 1922 ilmestynyt romaani[1]. Se kertoo köyhän kyttyräselkäisen ja ramman Sakris Kukkelmanin elämästä ja pyrkimyksestä löytää rakkaus. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan ja tapahtumapaikkoina toimivat Helsingin esikaupunkialueet[1]. Teos yhdistää romantiikkaa ja realismia.

Rakastunut rampa
eli
Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki
Kirjailija Joel Lehtonen
Kieli suomi
Kustantaja Karisto
Julkaistu 1922
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Rakastunut rampa sai hämmentyneen ja ristiriitaisen vastaanoton[2]. Ilmeisesti syynä oli kirjan synkkyys ja groteskien aiheiden käsittely[2].

Kirjan pohjalta on vuonna 1975 valmistunut useita palkintoja saanut samanniminen elokuva. Elokuvan on ohjannut Esko Favén ja pääroolissa näyttelee Vesa-Matti Loiri.

Juoni muokkaa

Rakastunut rampa kertoo Sakris Kukkelmanin tarinan. Kukkelman on kyttyräselkäinen rampa, koska hän putosi lapsena ikkunalaudalta. Kukkelman on työläinen Krokelbyssä. Hän tekee elantonsa eteen pieniä töitä. Hän kuitenkin haaveilee paremmasta ja elää eräänlaisessa fantasiamaailmassa. Kukkelman kuvittelee olevansa suosittu naistenmies, minkä lisäksi hän pitää itseään muita älykkäämpänä. Todellisuudessa Kukkelmanin olemukselle nauretaan tai häntä kauhistutaan. Talviaikaan hän joutuu kulkemaan vammansa vuoksi konttaamalla ja hyppelehtimällä. Hän kuitenkin haaveilee sinnikkäästi naisesta, omasta kodista ja työstä.

Kukkelman tekee sekalaisia töitä, kunnes saa isomman toimeksiannon tilalliselta Mikko Suomenvaaralta. Rikas Suomenvaara haluaa, että Kukkelman rakentaa hänelle koiratarhan. Kukkelman kertoo olevansa oikea ”byggmestar” ja ottaa työn vastaan. Työstä saamiensa rahojen turvin hän viettää vapaa-aikansa kylällä. Kukkelman päätyy myös ennustajalle, joka kertoo hänen tapaavan elämänsä naisen seuraavan vuoden aikana. Ennustaja antaa Kukkelmanille naisesta myös tarkat tuntomerkit.

Lopulta Kukkelman näkeekin kuvatun kaltaisen naisen erään talon ikkunassa. Talo osoittautuu naistenkodiksi, jossa asuu naisia, jotka ovat eläneet irtolaisina. Kukkelman alkaa luoda suhdetta elämänsä naisena pitämäänsä Sanelma Kinnuseen eli Nelmaan. Apuna toimii naistenkodissa asuva, aatelissukuisena esiintyvä Mimmi ”von” Rumfelt. Lopulta Kukkelman saakin Nelman asumaan luokseen väittämällä naistenkodin johtajalle olevansa Nelman serkku.

Idealisti Kukkelman on sokea rakkaudesta ja tuhlaa työmaalla saamansa rahat Nelmansa toiveiden toteuttamiseen samalla, kun työt koiratarhan rakennustyömaalla jäävät tekemättä. Rahojen huvettua selviää myös, että Nelma ei rakasta Kukkelmania vaan todellisuudessa häpeää tämän ulkomuotoa. Pari menee Nelman inhosta huolimatta kihloihin, mutta suhde ei kestä, vaan karkailujen jälkeen Nelma lopulta jättää Kukkelmanin ja ottaa toisen miehen.

Surun murtama Kukkelman menettää myös työnsä Mikko Suomenvaaran koiratarhan rakennustyömaalla työn laiminlyömisen vuoksi. Lopulta rahattomana ja rakkauteen pettyneenä Kukkelman hirttäytyy puuliiteriin. Tarina päättyy siihen, että kylän lapset nauravat ja pilkkaavat hirttoköydessä roikkuvaa Kukkelmania.

Lähteet muokkaa

  1. a b Lehtolapsesta kirjailijaksi, Kuopion kaupunginkirjasto (Archive.org)
  2. a b Stenbäck, Irma: Suomalainen synkkyys (kirja-arvostelu) Helsingin Sanomat. 18.12.2006. Arkistoitu 4.10.2013.

Aiheesta muualla muokkaa