Rafael
Rafael eli Raffaello (28. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta 1483 Urbino – 6. huhtikuuta 1520 Rooma)[1] oli renessanssiajan italialainen taidemaalari ja arkkitehti. Häntä pidetään yhtenä Italian renessanssiajan päämestareista.[2] Hänet tunnetaan myös nimillä Raffaello Sanzio, Raffaello Santi,[2] Raffaello de Urbino tai Rafael Sanzio de Urbino.
| Rafael | |
|---|---|
 Rafaello Sanzio, Omakuva, noin 1506. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta 1483 |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 1520 (37 vuotta) Rooma |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | Italian renessanssi ja täysrenessanssi |
| Kuuluisimpia töitä | Pyhä Madonna -maalaukset, Freskot Ateenan koulu ja Väittely pyhästä sakramentista, |
 Nimikirjoitus |
|
Rafael tunnetaan parhaiten Madonnan kuvistaan ja pyhää perhettä esittävistä maalauksistaan sekä Vatikaaniin tekemistään mittavista freskoista.
Elämänvaiheita muokkaa
Rafael syntyi Urbinossa pitkäperjantaina kello kolme yöllä vuonna 1483. Giorgio Vasari ylistää Rafaelin luonnetta ja kirjoittaa tämän saaneen syntymälahjanaan vaatimattoman ja jalon luonteen. Rafaelin isä oli Giovanni de’ Santi.[3] Rafaelin äiti kuoli vuonna 1491 ja isä vuonna 1494.[4]
Rafael opiskeli Perugiassa Pietro Peruginon johdolla,[2] jonka tyylin hän omaksuikin alkuvuosina täydellisesti.[5] Hän asui vuodesta 1504 Firenzessä ja 1508–1520 Roomassa.[2] Muutettuaan Firenzeen Rafael omaksui Leonardo da Vincin ja Michelangelon tyylin.
Pietarinkirkon ensimmäinen arkkitehti Bramante da Urbino (k. 1514), joka oli Rafaelin kaukainen sukulainen, esitteli Rafaelin vuonna 1508 Paavi Julius II:lle, joka kutsui Rafaelin vuonna 1509 Roomaan maalaamaan Vatikaanin Stanzat eli paavin yksityiset tilat. Tunnetuimpia Rafaelin maalaamista freskoista ovat Ateenan koulu, jonka hän maalasi paavin kirjastoon[6] ja Väittely pyhästä sakramentista. Näistä Ateenan koulu esittää antiikin kuuluisia filosofeja, jotka on ryhmitelty Platonin ja Aristoteleen ympärille. Nimitys on peräisin Bellorilta vuodelta 1695.[4] Väittely pyhästä sakramentista kuvaa Jeesuksen johtamia kristittyjä teologeja. Kummatkin freskot ovat puolikaaren muotoisia.
Freskoillaan Rafael saavutti paikan aikakautensa eturivin taiteilijana ja hänestä tuli myös haluttu muotokuvamaalari. Hänen tyylissään oli klassista sopusointua ja symmetriaa, runsaasti värinyansseja sekä hillittyä harmoniaa.[6]
Paavi Leo X nimitti Rafaelin Pietarinkirkon pääarkkitehdiksi heti Donato Bramanten kuoleman jälkeen vuonna 1514, missä tehtävässä Rafael oli kuolemaansa saakka vuoteen 1520 asti.[2][6] Samana vuonna 1514 hänet nimitettiin Rooman arkeologisten kaivausten ylivalvojaksi. Rafaelin käsialaa ovat ensimmäiset tunnetut rakennussuunnitelmat, joissa pohjapiirrokset, julkisivut ja läpileikkaukset ovat kaikki samassa mittakaavassa. Tämä työtapa on arkkitehtien keskuudessa käytössä edelleenkin.[6]
Rafael kuoli kuumetautiin 37-vuotiaana Roomassa vuonna 1520.[6] Nykyisin hänen hautansa on Rooman Pantheonissa. Koti Urbinossa on museona.[2]
Teoksia muokkaa
-
Pyhä Sebastian, 1501–1502. -
Madonna Conestabile, 1504. -
Leda, 1505. -
Nuori nainen ja yksisarvinen, 1505–1506. -
Pyhä Yrjö, 1505–1506. -
Alba Madonna, n. 1510. -
Julius II, 1511–1512. -
Francesco Maria della Rovere, 1514. -
Baldassare Castiglione, noin 1514–1515. -
Sikstiiniläismadonna, n. 1513–1516. -
La Donna Velata, 1516. -
Kirkastuminen, 1518–1520. -
Nuoren naisen muotokuva, 1518–1519. -
Maria Jeesus-lapsen ja Johannes Kastajan kanssa, 1513–1514. -
Granducan madonna, 1504 -
Paavi Leo X ja serkkunsa, 1518–1519. -
Platon ja Aristoteles, yksityiskohta freskosta Ateenan koulu, 1509–1510.
Lähteet muokkaa
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3378, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3
- Carolina Söderholm: Pietarinkirkko, Historia nro 8/2007, s. 32
- Giorgio Vasari: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon, 2. painos, s. 220–253 sekä s. 403–405, Kustannusosakeyhtiö Taide 1997, ISBN 951-608-006-5
Viitteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
Italiaksi muokkaa
- Dacos, Nicole: Le Logge di Raffaello: l'antico, la Bibblia, la bottega, la fortuna. Jaca Book, 2008. ISBN 9788816604018.
- Franzese, Paolo: Raffaello. Mondadori Electa, 2008. ISBN 9788837064372.
- Golzio, Vincenzo: Raffaello nei documenti nelle testimonianze dei contemporanei e nella letturatura del suo secolo. Gregg International, 1971.
- Onori, Lorenza Mochi: Raffaello e Urbino: la formazione giovanile e i rapporti con la città natale. Electa, 2009. ISBN 9788837068127.
- Pagden, Sylvia Ferino & Zancan, Maria A. (toim.): Raffaello: catalogo completo dei dipinti. Cantini, 1989. ISBN 9788877371010.
Englanniksi muokkaa
- Beck, James H.: Raphael. George Braziller Incorporated, 1993. ISBN 9780807613146.
- De Vecchi, Pierluigi: The Complete Paintings of Raphael. Weidenfeld u. Nicolson, 1969.
- Ettlinger, Leopold David & Ettlinger, Helen S.: Raphael. Phaidon, 1987.
- Forcellino, Antonio: Raphael: A Passionate Life. Polity Press, 2012. ISBN 978-0745644110.
- Guillaud, Jacqueline & Guillaud, Maurice: Raphael: Grace of an Angel, Force of Genius: Frescoes from the Vatican. Clarkson Potter, 1989.
- Hall, Marcia B.: The Cambridge Companion to Raphael. Cambridge University Press, 2005. ISBN 9780521808095.
- Joannides, Paul: The Drawings of Raphael: With a Complete Catalogue. University of California Press, 1983. ISBN 9780520050877.
- Jones, Roger & Penny, Nicholas: Raphael. Yale University Press, 1983. ISBN 9780300040524.
- Passavant, Johann David: Raphael of Urbino and His Father Giovanni Santi. Nabu Press, 2012 (1872). ISBN 9781275243804.
- Pedretti, Carlo: Raphael: His Life & Work in the Splendors of the Italian Renaissance. Giunti, 1988.
- John Shearman: Raphael in Early Modern Sources (1483–1602). Yale University Press, 2003. ISBN 9780300099188.
- Talvacchia, Bette: Raphael. Phaidon Press, 2007. ISBN 978-0714847863.
Muilla kielillä muokkaa
- Joannides, Paul & Henry, Tom (toim.): Raphaël, les dernières années. Hazan, 2012. ISBN 9788889854501.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rafael Wikimedia Commonsissa
