R.Smg. Pietro Micca (1935)
R.Smg. Pietro Micca oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1935 vesillelaskettu sukellusvene toisessa maailmansodassa.
| R. Smg. Pietro Micca | |
|---|---|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cantieri navali Tosi, Taranto |
| Kölinlasku | 15. lokakuuta 1931 |
| Laskettu vesille | 14. kesäkuuta 1935 |
| Palveluskäyttöön | 10. tammikuuta 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 29. heinäkuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 371 t (pinnalla) 1 883 t (sukellus) |
| Pituus | 90 m |
| Leveys | 7,6 m |
| Syväys | 5,3 m |
| Koneteho |
Tosi-dieselmoottori 3 000 bhp 2 × Marelli-sähkömoottoria 1 600 hv |
| Nopeus |
15,5 solmua (pinnalla) 8,5 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 72 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 120 mm/45 tykkiä 4 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 6 × 533 mm torpedoputkea 40 × miinaa |
Valmistus
muokkaaAlus tilattiin Cantieri navali Tosilta Tarantosta, missä köli laskettiin 15. lokakuuta 1931. Alus laskettiin vesille 31. maaliskuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 10. tammikuuta 1935.[1]
Palvelus
muokkaaPalvelukseen otettaessa alus liitettiin 4. sukellusveneryhmään Tarantoon. Alkuvuodesta 1937 se osallistui Espanjan sisällissotaan päällikkönään Ernesto Sforza. Alus lähti 23. tammikuuta 1937 Napolista partiomatkalle tukemaan Francon johtamia tasavaltalaisia Valencian edustalle, mistä se palasi 2. helmikuuta kohtaamatta meriliikennettä. Toiselle matkalleen alus lähti 13. helmikuuta viiden sukellusveneen kanssa, mutta matka keskeytettiin jo seuraavana päivänä kansainvälisen tilanteen muuttuessa.[2]
Alus johti 5. toukokuuta 1938 Adolf Hitlerin vierailun kunniaksi järjestetyssä Napolin laivastoparaatissa sukellusveneosastoa. Italian julistaessa 10. kesäkuuta 1940 sodan Ranskalle ja Britannialle alus oli merellä päällikkönään Vittorio Meneghini. Se laski 12. kesäkuuta 40 miinaa Aleksandrian edustalle. Sodan alettua se liitettiin 1. sukellusvenerykmentin 16. laivueeseen La Speziaan. Alus miinoitti 12. elokuuta toisen kerran Aleksandrian edustalla päällikkönään Alberto Ginocchio. Miehistö havaitsi kaksi päivää myöhemmin samalla alueella kaksi hävittäjää, joita vastaan hyökättiin tuloksetta.[2]
Tarantoon palattuaan alus oli huollettavana, jona aikana sitä muutettiin paremmin suunniteltuihin kuljetustehtäviin sopivaksi. Huollon aikana aluksen päälliköksi tuli Guido d'Alterio. Vuoden 1941 lopussa aluksen päätehtäväksi muodostuivat tarvikekuljetukset Tarantosta Egeanmerelle ja Pohjois-Afrikkaan.[2]
Aluksen miehistö havaitsi 13. maaliskuuta 1941 liittoutuneiden hävittäjiä, mutta laukaistu torpedo ei osunut kohteeseen. Huhtikuussa aluksen kuljettaessa rahtia Tarantosta Lerokselle miehistö havaitsi Kreetan eteläpuolella saattueen. Lähemmäs tultuaan alukselta laukaistiin kaksi torpedoa, minkä jälkeen se sukelsi. Miehistö havaitsi kaksi räjähdystä, mutta liittoutuneiden lähteet eivät vahvista tulosta. Leroksella aluksen peräputki laukeaa ja räjähtää aluksen lähellä. Alus vaurioituu pahoin. Satamaan hinauksen jälkeen aluksen vaurioita korjataan, jotta se voisi palata Tarantoon. Alus oli kesäkuusta marraskuuhun 1941 Tarantossa korjattavana.[2]
Marraskuun lopulla alus palasi kuljetustehtäviin. Hieman ennen joulua aluksen päälliköksi tuli Alberto Galeazzi. Vuonna 1941 alus teki tuloksettomana partiomatkan Maltalle, minkä jälkeen kuljetusmatkat jatkuivat. Lokakuussa 1942 ollessaan kuljettamassa tarvikkeita Tarantosta Benghaziin alus joutui hyökyaaltoon, jolloin se vaurioitui.[2]
Aluksen päälliköksi tuli 15. kesäkuuta 1943 Paolo Scobrona. Alus lähti 24. heinäkuuta viimeiselle matkalleen siirtymällä Tarantosta Napoliin, jolloin se kiersi Sisilian välttäessään Messinansalmea. Aluksella havaittiin 28. heinäkuuta yöllä Cape Spartivento Calabron edustalla vika, mikä pakotti palaamaan Tarantoon. Paluureitti kiersi Cape San Maria di Leucan maihinnousualueen, jossa olisi sukellusveneidentorjuntakykyisiä aluksia.[2]
Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Trooper torpedoi Miccan Santa Maria di Leucan niemen lounaispuolella 29. heinäkuuta 1943 kello 6.05. Aluksen miehistöstä pelastui 18 henkeä mukaan lukien aluksen päällikkö. Se kuljetti kaikkiaan 2 163 tonnia tarvikkeita neljällätoista matkallaan.[2]
Lähteet
muokkaa- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. London: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa| Lentotukialukset | Aquila • Sparviero¹ |
|---|---|
| Taistelulaivat | Conte di Cavour • Andrea Doria • Littorio |
| Raskaat risteilijät | Trento • Zara |
| Kevyet risteilijät | Giussano • Cadorna • Montecuccoli • Duca d’Aosta • Duca degli Abruzzi • Ciano-luokka¹ • Capitani Romani • Etna¹ |
| Hävittäjät | Mirabello • Leone • Sella • Sauro • Turbine • Navigatori • Freccia • Folgore • Maestrale • Oriani • Soldati • Comandanti Medaglie d’Oro¹ |
| Torpedoveneet | Palestro • Generali • Curtatone • Spica • Orsa • Ciclone • Ariete |
| Korvetit | Gabbiano |
| Sukellusveneet | Marcello • Marconi • Balilla • Mameli • Pisani • Ettore Fieramosca² • Bandiera • Squalo • Bragadin • Argonauta • Settembrini • Sirena • Archimede • Glauco • Pietro Micca² • Calvi • Perla • Adua • Foca • Argo • Brin • Liuzzi • Cagni • Acciaio • Flutto • R • CA • CB • CM • CC |
| Muut | San Giorgio • Taranto² • Ramb I² • Ramb II² • Ramb III² • Aquileia² • Eritrea² • MAS |
¹ peruutettu • ² yksittäinen alus
|
|
Edeltäjä: Glauco-luokka |
Regia Marinan sukellusveneet | Seuraaja: Calvi-luokka |