Räystäspääsky

lintulaji

Räystäspääsky (Delichon urbicum) on ihmisasutuksen lähellä viihtyvä pääsky. Sen voi erottaa haarapääskystä muun muassa pyrstöstään, jonka lovi on lyhyempi.

Räystäspääsky
Delichon urbica.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Erittäin uhanalainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pääskyt Hirundinidae
Suku: Räystäspääskyt Delichon
Laji: urbicum
Kaksiosainen nimi

Delichon urbicum
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Delichon urbica [1]
Alalajit
  • D. u. lagopodum
  • D. u. meridionalis
  • D. u. urbicum
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Räystäspääsky Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Räystäspääsky Commonsissa

Delichon urbicum

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Räystäspääsky on 13–16 cm pitkä lintu, joka on päältä sinimusta ja alapuolelta valkoinen. Valkoinen yläperä on sen paras tuntomerkki. Pyrstö on lyhyt ja matalalovinen. Jalat ovat höyhenpeitteiset. Lennossa ollessaan lintu lentää korkealla siipiään räpytellen ja välillä syöksyy liukuen alas. Räystäspääsky painaa noin 20 g.

Vanhin suomalainen rengastettu räystäspääsky on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 26 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut 14½-vuotias saksalainen pääsky.

LevinneisyysMuokkaa

Alun perin euraasialainen laji on levinnyt Euroopasta Japaniin ja Pohjois-Afrikkaan. Räystäspääskyä tavataan enimmäkseen asutuksen lähellä, joskus harvoin avoimilla mailla kalliojyrkänteillä sekä toisinaan myös vuoristoissa puurajan yllä. Pesii koko maassa. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 120 000 paria. Euroopassa pesii yli 10 miljoonaa paria eli populaation koko on 20–48 miljoonaa yksilöä.

 
Räystäspääskyn poikasia pesässä.

ElinympäristöMuokkaa

Räystäspääsky nimensä mukaisesti tekee pesän yleensä räystäille. Pesä tehdään savesta ja ruohosta. Pääskyt suosivat etenkin ihmisten läheisyyttä ja aukeita paikkoja.

LisääntyminenMuokkaa

 
Räystäspääskyn munia

Pääskyt tekevät pesänsä syljellään liimaamalla mudasta, savesta ja ruohosta puolipallon muotoisen kupin, johon naaras munii 4–5 valkoista munaa. Pesä vuorataan höyhenillä ja heinillä. Pesä on seinää vasten, kyljessä on pieni lentoaukko. Laji on hyvin seurallinen, linnut pesivät vieri vieressä kolonioissa. Pääskyt myös nukkuvat pesissään. Munia haudotaan noin 2 viikkoa, kunnes harmaanvalkeat untuvikot kuoriutuvat. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasiaan, jotka tulevat lentokykyisiksi neljässä viikossa. Kesästä riippuen poikueita on yhdestä kahteen. Tavallisten räystäiden vähennettyä räystäspääsky on sopeutunut pesimään myös esimerkiksi huoltoasemien, varastojen, autolauttojen, lossien katoksiin. Pääskyn suurin uhka on pesän ja poikasten tuhoutuminen joko pedon tai pesän putoamisen takia.

RavintoMuokkaa

Räystäspääsky on hyönteissyöjä, joten se saalistaa ilmassa lentäviä hyönteisiä.

MuuttoMuokkaa

Laji muuttaa Suomeen toukokuussa, jolloin sille on jo tarpeeksi ravintoa. Elo–syyskuussa räystäspääskyjä kerääntyy suuriksi parviksi istuksimaan puhelinlangoille, ja ne lentävät sitten takaisin Etelä-Afrikkaan. Pääskyt palaavat joka vuosi tutuille pesimäpaikoilleen.

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Delichon urbicum IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).

Aiheesta muuallaMuokkaa