Rättäri

Tämä artikkeli kertoo virkanimikkeestä. Rättäriksi on kutsuttu myös kangaskattoista Citroën 2CV -autoa.

Rättäri oli 1500-luvulta 1800-luvulle nimismiehen apulaisena toiminut alempi kruununpalvelija. Sanan taustalla on ruotsin kielen työnjohtajaa ja voutia merkitsevä sana rättare. Koska rättärin toimi liittyi kyydityksen järjestämiseen, häntä kutsuttiin myös kyytirättäriksi (ruotsiksi skjutsrättare). Tointa hoitivat joko pitäjän tilalliset vuorollaan tai he palkkasivat jonkun hoitamaan sitä sivutoimenaan.

Nimismies oli hallintopitäjässä 1500-luvulla valtion edustajana keskeinen henkilö, kun hän toimi välimiehenä kruunun ja pitäjäläisten välillä. Hän järjesti pitäjässään käräjät ja huolehti valtion virkamiesten ja sotilaiden kyydityksestä, kestityksestä ja majoituksesta näiden liikkuessa hänen pitäjässään. Palkkioksi tästä hän sai jokaiselta pitäjän talolliselta nimismiehenveron.

Kyytirättäri toimitti nimismiehen antamat määräykset, esimerkiksi kyyditysmääräykset, pitäjän eri osiin. Hän saattoi myös kestitä ja majoittaa kruunun virkamiehiä. Kyytirättäri sai palkkiokseen osuuden nimismiehenverosta ja joskus vielä erillisiä palkkioita.

Suuria hallintopitäjiä jaettiin 1600-luvulla pienemmiksi ja syntyi kestikievarilaitos huolehtimaan kestityksistä ja kyyditsemisestä. Näiden tehtävien hoitoon ei enää tarvittu kyytirättäreitä. Heidän uudeksi tehtäväkseen tuli vankien kuljettaminen ja vartioiminen. Nämä olivat yleensä tutkintovankeja, sillä vielä 1600-luvulla pidettiin käsittämättömänä, että yhteiskunnan pitäisi käyttää varojaan vankien elättämiseen vankiloissa. Rankaisemiseen oli halvempiakin keinoja. Poliittiset rikolliset olivat tosin tästä poikkeuksia. Kyytirättäri seurasi vankia kuljetettaessa mukana, vaikka itse kuljetus kuului pitäjäläisten velvollisuuksiin, elleivät he suorittaneet siitä jollekin erillistä korvausta.

Vankien kuljetuksen lisäksi kyytirättärin virkatehtäviin kuului 1700-luvulla avustaa nimismiestä ulosotoissa ja rikollisten pidättämisessä. Rättäreitä alettiin käyttää myös käräjillä oikeudenpalvelijoina huutamassa asianosaiset tai todistajat esiin. Myöhemmin se saattoi olla rättärin ainoakin toimi. Kansa alkoi kutsua tällaista oikeudenpalvelijaa huutorättäriksi.

Etelä-Pohjanmaalla oli 1700-luvun alussa kyytirättäri joka pitäjässä. Vuosisadan kuluessa toimesta alkoi tulla epäsäännöllisempi ja tilapäisempi. Suomessa kyytirättäreitä oli 1800-luvun lopulla enää Vaasan- ja Oulun lääneissä. Vuoden 1902 alussa kyytirättärin virat lakkautettiin siellä missä sellainen virka vielä oli olemassa. Samalla 14. syyskuuta 1901 annetulla armollisella asetuksella vapautettiin talot antamasta kapallinen viljaa vuosittain rättäreille palkaksi. Rättärien virat vaihtuivat näin lopullisesti poliisikonstaapelin viroiksi.

Joissakin pitäjissä oli kylärättäreitä, joiden tehtävät määriteltiin kyläjärjestyksissä. He eivät olleet kyytirättärien kaltaisia valtion virkamiehiä.

LähteetMuokkaa

  • Etelä-Pohjanmaan historia osa 2 sivut 391–392, osa 3 sivut 365–368, osa 4.1 sivu 407.
  • Hiidenkivi 4/1995 sivu 50 ja 5/1995 sivu 46.