Avaa päävalikko

Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa

(Ohjattu sivulta Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa)

Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa on Matti Ijäksen ohjaama elokuva vuodelta 1990. Se oli Ijäksen toinen teatterielokuvaohjaus Koomikon (1983) jälkeen. Välillä hän oli tehnyt neljä kiitettyä televisioelokuvaa.[1] Elokuvan toisena käsikirjoittajana Ijäksen ohella oli Arto Melleri, jolta myös idea on peräisin.

Räpsy & Dolly
eli Pariisi odottaa
Ohjaaja Matti Ijäs
Käsikirjoittaja Arto Melleri
Matti Ijäs
Perustuu Arto Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli Svimbaa, komisario Koskinen. Kemian lopputyö (Otava, 1987) lukuun ”Räpsyn rakkaus”
Säveltäjä Otto Donner
Tuomari Nurmio
Kuvaaja Tahvo Hirvonen
Juha-Veli Äkräs
Leikkaaja Timo Linnasalo
Lavastaja Kati Lukka
Torsti Nyholm
Sami Makkonen
Koreografi Mikko Rasila
Pääosat Matti Pellonpää
Raija Paalanen
Kari Väänänen
Pertti Sveholm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filminor Oy
Ensi-ilta 1990
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sisällysluettelo

JuoniMuokkaa

Elokuvan tarina alkaa kun Räpsy (Matti Pellonpää) vapautuu vankilasta. Hänen peräänsä ilmaantuu takaa-ajajia. Lohduttajiksi hän saa naisia, muun muassa entisen tanssijan Dollyn (Raija Paalanen).[2]

NäyttelijätMuokkaa

 Matti Pellonpää  … Auno Kullervo Pirilä, ”Räpsy”  
 Raija Paalanen  … Dolly Horttanainen  
 Kari Väänänen  … etsivä Karisto  
 Pertti Sveholm  … Börje  
 Risto Salmi  … Pasi Venkula  
 Sulevi Peltola  … Kariston apulainen  
 Veikko Tiitinen  … Rämön Hessu  
 Eeva Litmanen  … Enni  
 Taisto Aho  … Ivanoff  

TuotantoMuokkaa

Arto Melleri on kuvannut käsikirjoituksen tekoa siten, että hän ja Ijäs työstivät tekstiä vuorotellen: ”Minä teen seuraavan, otan siitä hänen juttunsa pois ja panen omani tilalle. Tätä sanotaan yhteistyöksi, versio version päälle.” Tekijöiden mukaan elokuva on tragikoominen blues.[1]

Raija Paalanen näytteli aikanaan elokuvissa lapsirooleja mutta työskenteli sen jälkeen Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Räpsy & Dolly -elokuvan Dollyn rooli oli siten hänen ensimmäinen roolinsa pitkässä elokuvassa.[1]

ArviotMuokkaa

Aikalaisarvioissa nostettiin Ijäs esille hienojen tv-elokuvien tekijänä, ja jo silloin kiinnitettiin huomiota Ijäksen ja Aki Kaurismäen yhtäläisyyksiin, mutta esimerkiksi Helena Ylänen sanoi, että ”Kaurismäki on – – ihanteellinen yhteiskuntakriitikko ja runoilija. – – Ijäs on marginaali-ihmisistä kiinnostunut humoristi [– – jonka] omin ääni onkin komiikan reunan takaa irvistelevä irvokkuus, tahallinen tyylittömyys ja sen kautta tavoitettu sisäinen kauneus”.[3]

Erään kriitikon arviossa elokuvaa luonnehditaan syrjäytyneitä ihmisiä kuvaavaksi näkemykselliseksi tragikomediaksi.[2] Helsingin Sanomien kriitikko Leena Virtanenkin huomauttaa, että vuonna 2013 katsottuna elokuva muistuttaa hyvin paljon Kaurismäen tuotantoa, jonka Tulitikkutehtaan tyttö valmistui samana vuonna. ”Ehkä jotakin oli silloin ilmassa, tai ainakin juuri näiden herrojen välillä”, Virtanen pohtii. Pellonpää on kuitenkin hänen mukaansa Ijäksen elokuvassa eloisampi ja reagoivampi kuin Kaurismäen hahmot. Virtanen kiittää elokuvan huolellisia visioita ja hahmoja, vaikka tarina ei aina pidäkään katsojaa otteessaan.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa Elonetissä Taustaa. Viitattu 24.8.2013.
  2. a b OL: Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa. Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2013, s. 5.
  3. Lehdistöarviot. Elonet.fi. Viitattu 24.8.2013.
  4. Virtanen, Leena: Ijäksen rujo rakkaustarina. Tv & radio, Helsingin Sanomat 24.8.2013, s. C 29.

KirjallisuuttaMuokkaa