Pyramiden

hylätty kaivoskaupunki Huippuvuorilla

Pyramiden (ven. Пирамида, Piramida) on aiemmin venäläisten asuttama hiilikaivoskaupunki Huippuvuorilla. Kaupungin perustivat ruotsalaiset vuonna 1910, ja se myytiin Neuvostoliitolle 17 vuotta myöhemmin. Kaupunki autioitui vuonna 1998, mutta merkittävä osa sen rakennuksista ja infrastuktuurista on edelleen olemassa. Kaupungista on pyritty 2000-luvulta alkaen kehittämään paikallista turistinähtävyyttä.

Pyramiden
Пирамида
Näkymä Pyramideniin maailman pohjoisimman Lenin-patsaan takaa.
Näkymä Pyramideniin maailman pohjoisimman Lenin-patsaan takaa.

Pyramiden

Koordinaatit: 78°39′22″N, 16°19′30″E

Valtio Norja
Hallintoalue Huippuvuoret
Perustettu 12. heinäkuuta 1910


















Historia muokkaa

Ruotsalaisten tutkimusretket ja kaivostoiminta muokkaa

 
Pyramiden on saanut nimensä kuvan taka-alla olevasta vuoresta.[1]

Viisihenkinen ruotsalainen retkikunta teki 12. heinäkuuta 1910 maavaltauksen Isfjordenin vuonosta erkanevan Billefjordenin vuonon rannalla sijaitsevaan Pyramideniin. Paikka sai nimensä lähellä sijaitsevasta pyramidia muistuttaneesta vuoresta. Retkikunnan johtaja Bertil Högbom oli aiempina kesinä löytänyt kivihiiltä useista paikoista Pyramidenin ympäristössä ja palasi jälleen kesällä 1910 tutkimaan aluetta. Pyramidenista löydettiin myös hiiliesiintymä, jonka ruotsalaiset epäilivät kuuluvan samaan suoneen Adventdalenin laaksosta aiemmin löytyneen hiilisuonen kanssa. Retkikunta jatkoi vielä saman vuoden elokuussa Van Mijenvuonossa sijaitsevalle Braganzavågenin lahdelle palaten kotimaahansa syksyllä 1910.[2]

Uutta tutkimusretkeä alettiin suunnitella vuoden 1910 retken lupaavien löydösten kannustamana. AB Isfjorden-Bellsund perustettiin huhtikuussa 1911, ja yhtiön ensimmäiseksi tehtäväksi tuli uuden tutkimusretken järjestäminen aiemmin tutkituille alueille. Bertil Högbomin johtamaan retkikuntaan kuului tällä kertaa myös oma lääkäri, sekä neljätoista skånelaista kaivosmiestä. Yhtiö hankki käyttöönsä Viking-nimisen höyrylaivan, jolla retkikunta lähti purjehtimaan 11. kesäkuuta 1911 Tukholmasta kohti Huippuvuoria. Retkikunta otti tavoitteekseen palata lastinaan myyntikelpoista raaka-ainetta.[2]

Retkikunta purjehti ensin Billefjordenin vuonossa sijaitsevaan Pyramideniin, missä vuoren rinteeseen kaivettiin useita pieniä tunneleita, joista louhittiin myös pieni määrä hiiltä. Billefjordin vuonon vastarannalta löydettiin myös kipsiesiintymä, josta louhitut 88 kipsitonnia laivattiin takaisin Ruotsiin.[2]

Ruotsalaisten kaivostoiminta keskittyi myöhemmin Svean kaivoskaupunkiin Braganzavågenin lahdella Van Mijenvuonossa. Svean hiiliesiintymä oli helpommin louhittavissa, mutta alueen jäätilanne oli rahtiliikenteen kannalta huomattavasti Pyramidenia hankalampi.[2]

Siirtyminen Neuvostoliitolle muokkaa

 
Kaivokseen kuuluneita rakennuksia vuonna 2015.
 
Kaupungin uimahalli.

Ruotsalaisomistajat myivät Svean kaivoksiin nähden vähemmälle huomiolle jääneen Pyramidenin neuvostoliittolaiselle Russkij Grumant -kaivosyhtiölle vuonna 1927. Yhtiö myi alueen 1930-luvun alulla[1] Neuvostoliiton valtion omistamalle, vuonna 1931 perustetulle Trust Arktikugol -kaivosyhtiölle,[3] joka aloitti kaivoskaupungin rakennustyöt ennen toisen maailmansodan alkua. Sotia edeltänyt kaivostoiminta rajoittui vain koekaivauksiin, jotka keskeytyivät vuonna 1941, kun Pyramiden evakuoitiin muiden Huippuvuorten asutuskeskusten tavoin.[1]

Pyramiden jäi viimeiseksi sodan jälkeen uudelleenkäynnistetyksi kaivoskaupungiksi Huippuvuorilla. Alueen hiiliesiintymä tutkittiin tarkemmin vuonna 1947, ja täysimittainen kaivostoiminta käynnistyi vuotta myöhemmin. Kaivoskaupunkiin rakennettiin oma koulu, kirjasto, elokuvateatteri, uimahalli ja kulttuuritalo,[1] minkä lisäksi sinne pystytettiin myös maailman pohjoisin Lenin-patsas.[4] Kaupungissa asui sen huippuvuosina 1980-luvulla yli tuhat ihmistä.[3]

Kaivostoiminta päättyy ja kaupunki autioituu muokkaa

 
Hiilenlastauslaitteisto Pyramidenin satamassa.

Pyramidenin hiilikaivokset eivät onnistuneet pääsemään voitolle missään vaiheessa toimintansa aikana.[3] Alueen hiilisuonet olivat useiden metrien paksuisia, mutta hyvin rikkonaisia, mikä teki niiden hyödyntämisestä vaikeaa.[1] Arktikugolin valtiontuet putosivat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991, mikä johti suoraan myös Pyramidenin kaivoskaupungin rahoituksen pienenemiseen. Kaupunki oli neuvostoaikoina tunnettu suhteellisen korkeasta elämänlaadustaan ja kaivoksen tarjoamista kohtuullisista palkoista, mutta tilanne muuttui 1990-luvun kuluessa, kun kaupungin elintaso heikkeni ja kaivoksen maksamat palkat putosivat. Tilannetta heikensi myös vuonna 1996 sattunut Vnukovo Airlinesin lennon 2801 onnettomuus, jossa kuoli useita kaivoskaupungin asukkaita. Arktikugol ryhtyi suunnittelemaan kaivoksen sulkemista vuonna 1997, sillä syvemmällä vuoressa oleviin hiilisuoniin käsiksi pääseminen olisi vaatinut merkittäviä lisäinvestointeja.[3]

 
Vuosina 1968–1998 käytössä ollut voimalaitos.

Lopullinen lopettamispäätös tehtiin vuoden 1998 ensimmäisinä kuukausina, minkä jälkeen kaivostoimintaa jatkettiin aina 31. maaliskuuta asti.[3] Kaivos tuotti toimintansa aikana vuosina 1955–1998 noin yhdeksän miljoonaa tonnia hiiltä, josta miljoona tonnia poltettiin paikallisessa voimalaitoksessa.[1] Toiminnan päättymisen jälkeen viimeiset 300 kaupungissa asunutta muuttivat pois. Noin puolet Pyramidenissa työskennelleistä jatkoi Arktikugolin palveluksessa Barentsburgin kaivoksella muiden palatessa Venäjälle ja jättäessä yhtiön. Pyramidenin viimeiset pysyvät asukkaat poistuivat kaupungista hieman ennen meren jäätymistä 10. lokakuuta 1998.[3]

Nykytilanne muokkaa

Trust Arktikugol on 2000-luvulta alkaen pyrkinyt kehittämään nykyistä aavekaupunkia paikallisena turistinähtävyytenä.[5][6] Yhtiö avasi kaupungissa sijaitsevan Tulipan-hotellin uudelleen maaliskuussa 2013,[7] minkä jälkeen se on palvellut yöpyviä turisteja vuosittain maaliskuulta lokakuulle.[8]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Overrein, Øystein et al: Pyramiden [78° 39.3' N 16° 20' E] cruise-handbook.npolar.no. Toukokuu 2015. Norjan Polaari-instituutti. Viitattu 18.6.2017. (englanniksi)
  2. a b c d Larsdotter, Anna: Sveriges okända ockupation popularhistoria.se. 14.3.2001. Bonnier Publications. Viitattu 18.6.2017. (ruotsiksi)
  3. a b c d e f Nuwer, Rachel: A Soviet Ghost Town in the Arctic Circle, Pyramiden Stands Alone smithsonianmag.com. 19.5.2014. The Smithsonian Institution. Viitattu 18.6.2017. (englanniksi)
  4. Bykova, Alina: The Changing Nature of Russia’s Arctic Presence: A Case Study of Pyramiden The Arctic Institute. 9.12.2019. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
  5. Amundsen, Birger: Russerne vil ha turister til Pyramiden svalbardposten.no. 19.2.2009. Svalbardposten AS. Viitattu 18.6.2017. (norjaksi)
  6. Røsvik, Hilde Kristin: More activities in Pyramiden svalbardposten.no. 8.7.2016. Svalbardposten AS. Viitattu 18.6.2017. (englanniksi)
  7. Amundsen, Birger: Nytt liv for Pyramiden svalbardposten.no. 6.4.2013. Svalbardposten AS. Viitattu 18.6.2017. (norjaksi)
  8. Tulpan Hotel, Pyramiden visitsvalbard.com. Visit Svalbard AS. Viitattu 18.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa