Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivät

Valtiopäivät (saks. Reichstag, lat. Dieta) olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnansäätyjen kokous, joka teki keisarin rinnalla päätöksiä tärkeistä asioista. Ne olivat olemassa keskiajalta vuoteen 1806. Samana ajanjaksona keisarin valta vähitellen heikkeni. Kuuluisimmat lienevät olleet vuonna 1521 pidetyt Wormsin valtiopäivät.

Valtiopäivien istunto Regensburgissa vuonna 1675, Peter Troschelin piirros. Keisari ja vaali­ruhtinaat ovat salin päässä, valtakunnan­ruhtinaat sivuilla (vasemmalla maalliset, oikealla kirkolliset) ja valtakunnan­kreivit seisomassa sekä valtakunnan­kaupunkien edustajat istumassa selin etualalla.

Syntyhistoria

Karolingien keisarikunnan aikana aatelin ja ylemmän papiston kokouksia saatettiin järjestää keisarillisten vierailujen yhteydessä eri paikkakunnilla. Alkuaan kokouksiin osallistuivat vain ruhtinaat ja vastaavan arvoiset piispat, mutta myöhemmin mukaan laskettiin myös kreivit ja paronit. 1100-luvulta alkaen muodostui tavaksi, että keisari kutsui säädyt koolle johonkin valtakunnankaupunkiin tai piispankaupunkiin. 1200-luvun puolivälistä alkaen näiden kaupunkien edustajat saivat osallistua mainittuihin kokouksiin, ja vaaliruhtinaiden kokoukset erotettiin erilliseksi tapahtumaksi. Erottelu vahvistettiin keisari Kaarle IV:n antamassa vuoden 1356 kultaisessa bullassa.

Näistä hovipäivistä (saks. Hoftag) kehittyivät 1400-luvun lopulla säännönmukaiset valtiopäivät. Uutta nimeä käytettiin ensi kerran vuoden 1495 Wormsin kokouksesta, jota on pidetty rajapyykkinä instituution vakiintumisessa. Keisarin valta heikkeni keskiajan lopulla, joten ulkoisten uhkien torjumiseksi valtakunnansäädyt oli saatava mukaan päätöksentekoon. Hovipäivien ohella toinen valtiopäiviä edeltänyt instituutio olivat niin sanotut ”kuninkaattomat päivät” (Königsloser Tag) eli säätykokoukset, joita oli joskus pidetty valtaistuimen ollessa tyhjänä tai hallitsijan vallan vastustamiseksi.

Toimintamuodot

Vuodesta 1489 valtiopäivät jaettiin kolmeen erikseen kokoontuvaan kollegioon (lat. curiae): seitsemän vaaliruhtinasta, joita johti Mainzin vaaliruhtinas-arkkipiispa; 33 kirkollista ja 61 maallista valtakunnanruhtinasta, joita johti Salzburgin arkkipiispa tai Itävallan arkkiherttua; sekä 51:n valtakunnankaupungin edustajat, joita johti sen kaupungin edustaja, jossa valtiopäivät kokoontuivat. Vaaliruhtinailla ja muilla ruhtinailla oli äänestyksissä käytössään henkilökohtainen ääni (saks. virilstimme, lat. votum virile), kun taas kreivit, muut feodaaliherrat, prelaatit ja valtakunnankaupunkien edustajat äänestivät yhteisäänillä (kurialstimme, votum curiatum). Valtiopäivillä eivät olleet edustettuina valtakunnanritarit, valtakunnankylät eivätkä Italian alueen ruhtinaat.

Keisari avasi valtiopäivät ja luetteli avajaispuheessa käsiteltävät asiat. Jokainen kollegio teki niistä erilliset päätökset, jotka sovitettiin neuvotteluissa yhteen. Mainzin vaaliruhtinas muotoili niiden pohjalta kustakin kysymyksestä yhteislausuman, joka lähetettiin keisarille ”valtakunnanlausuntona” (consulum imperii, Reichsgutachten). Keisarin vahvistamana siitä tuli valtakunnanpäätös (Reichsschluss). Kaikista tiettyjen valtiopäivien päätöksistä käytettiin yhteisnimitystä Reichsabschied. Keisari saattoi vahvistaa sen kokonaan tai osittain tai palauttaa sen valtiopäivien käsittelyyn, mutta hän ei voinut muuttaa sen sanamuotoja. Säätyjen edustajat saattoivat kyseenalaistaa valtiopäivien päätöksen laillisuuden protestoimalla sitä ja kieltäytyä noudattamasta sitä tai estää yhteispäätöksen synnyn pidättäytymällä päätöksentekoon osallistumisesta.

Valtiopäivät tekivät päätöksiä muun muassa sodasta ja rauhasta, sotaan liittyneiden rasitusten jakamisesta sekä muustakin talous- ja sosiaalipolitiikasta. Ne toimivat myös eräänlaisena ”perustuslakituomioistuimena” käsittelemällä valituksia ja valtakunnanlainsäädännön tulkintakiistoja.

Valtiopäivät kokoontuivat keisarin kutsusta (vuodesta 1519 alkaen tämän neuvoteltua lisäksi vaaliruhtinaiden kanssa), eikä niiden välisen ajan pituutta ollut säädetty. Vuosina 1495–1663 ne kokoontuivat noin 40 kertaa ja kestivät yleensä joitain viikkoja tai kuukausia. Kokoontumispaikkakunta vaihteli, mutta suosittuja olivat valtakunnankaupungit Augsburg, Nürnberg ja Speyer. Vuosien 1613 ja 1640 välillä – eli suuren osan kolmikymmenvuotisen sodan ajasta – valtiopäivät eivät kokoontuneet kertaakaan.

Myöhempi kehitys

Vuoden 1648 Westfalenin rauhaan saakka valtiopäivät käyttivät merkittävää lainsäädäntövaltaa, mutta sen jälkeen ne olivat lähinnä suvereenien ruhtinaiden ja heidän lähettämiensä edustajien hajanainen kokous. Westfalenin rauhassa säädettiin, että uskonnollisissa kysymyksissä katoliset ja protestanttiset edustajat kokoontuisivat erikseen kollegioiden tavoin ja sopisivat sitten yhteispäätöksestä, jolloin enemmistönä olleet katoliset ruhtinaskunnat eivät voisi sanella päätöksiä. Vuosien 1653–1654 valtiopäivät olivat viimeiset, joilla saatiin aikaan Reichsabschied-päätös. Vuonna 1663 Regensburgissa kokoontuneet valtiopäivät pitkittyivät, kunnes ne muuttuivat lopulta pysyviksi (Immerwährender Reichstag, ”ikuiset valtiopäivät”), ja sen jälkeen valtiopäivät olivat pysyvästi koolla Regensburgissa ja varsinaisten edustajien tilalla olivat näiden lähettämät asiamiehet.

Valtiopäivät menettivät todellisen lainsäädäntövaltansa, ja seitsenvuotisen sodan jälkeen vahvistunut Preussin ja Itävallan vastakkainasettelu heikensi niitä entisestään. Napoleonin sotien aikana solmittu vuoden 1801 Lunévillen rauha ja vuoden 1803 päätös keisarikunnan uudelleenjärjestelystä (Reichsdeputationshauptschluss) merkitsivät valtiopäiville lopun alkua. Ne lakkautettiin muun keisarikunnan mukana vuonna 1806. Valtiopäivien eräänlaiseksi henkiseksi seuraajaksi perustettiin vuonna 1815 Saksan liiton liittopäivät (Bundestag). Nimi reichstag palasi käyttöön vuonna 1867, jolloin perustettiin Pohjois-Saksan liiton valtiopäivät. Niistä tuli vuonna 1871 uuden Saksan valtakunnan parlamentti eli Saksan valtiopäivät.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivät Wikimedia Commonsissa