Liitoksia vanhassa saksalaistalossa.

Puuliitos tarkoittaa puuntyöstössä kahden puukappaleen kiinnittämistä yhteen laajemman puurakenteen, kuten taulunkehyksen, huonekalun tai puurakennuksen rungon kokoamiseksi. Useimpien puuliitosten apuna käytetään jotakin kiinnitysmenetelmää kuten liimaa, nauloja, ruuveja tai poratappeja, mutta jotkin perinteiset liitostavat kiinnittyvät ilmankin.

Eri puuliitostapoja käytetään eri kohteissa, eri materiaaleille ja eri työmenetelmissä. Esimerkiksi käsityönä yksittäiskappaleena tehtävässä puuhuonekalussa voidaan käyttää erilaisia liitostapoja kuin teollisesti sarjatuotetussa, kuluttajan itse koottavassa huonekalussa. Puutalon piiloon jäävässä rungossa voidaan käyttää karkeampia, rakenteen lujuutta varmistavia liitostapoja kuin näkyviin jäävässä puusisustuksessa tai ulkoverhouksessa. Hirsirakentamisessa hirsien nurkkaliitoksia kutsutaan salvoksiksi.

Puuliitoksen pitävyyteen vaikuttavat käytettävän puun tai puulevyn lujuus- ja kosteusominaisuudet, liitokseen kohdistuvan rasitussuunnan tunnistaminen, oikein valittu liitostyyppi, liitoksen mittasuhteet ja muoto, työstettyjen pintojen yhteensopivuus, liiman ja liimauspintojen laatu sekä liitoksen tiukkuus.[1]

Perinteisiä puuliitoksiaMuokkaa

Liitos Kuva Kuvaus
Puskuliitos Kappaleen pääty liitetään suoraan vastakappaleen pintaan ja kiinnitetään naulaamalla ja mahdollisella naulauslevyllä. Tämä on alkeellisin ja heikoin liitos.[1]
Poratappiliitos Puskuliitos, joka on vahvistettu poratapein. Poratappiliitos on nopea valmistaa ja sopii myös massiivipuuta hauraammille puulevytuotteille kuten lastulevylle; siksi poratappiliitokset ovat yleisiä tehdasvalmisteisissa puukalusteissa. Mitä pidemmät tapit, sitä lujempi liitos. Poratappiliitoksen muunnelma on Lamello-liitos, jossa poratappien asemesta käytetään soikeita, levymäisiä liitospaloja eli ”keksejä”.[1]
Jiiriliitos Puskuliitos, jossa liitospinnat ovat 45 asteen kulmassa. Sidoksena voidaan käyttää poratappeja, sidelistaa tai Lamello-liitoskappaleita. Käytetään eniten kehysten kulmissa.[1]
Sormi- eli kampaliitos Suuri liimapinta-ala antaa kestävyyttä. Käytetään etenkin vetolaatikoissa ja rasioissa.[1]
Sinkka-, loma- eli lohenpyrstöliitos Sormiliitoksen parannettu, itselukittuva muoto. Kappaleen päähän tehdyt tapit kiinnittyvät vastakappaleen päähän tehtyihin viistoihin loviin. Kauneutensa ja vaikeutensa vuoksi puusepän taidonnäyte mm. arkuissa.[2] Muunnelmia: avosinkka, puolipeittosinkka, peittosinkka ja vinosinkka.[1][3]
Uurreliitos Melko heikko liitos, mutta käyttökelpoinen esimerkiksi hyllystöissä. Muunnelmia ovat peittouurreliitos, lujempi pyrstöuurreliitos ja levypintojen jatkamiseen käytettävä reunaliitos eli pontti.[1]
Lovi- ja tappiliitos Kappaleen tappi sopii vastakappaleen loveen. Lujin tapa kohtisuorien kappaleiden liittämiseen, tarjoaa paljon liimapintaa. Muunnelmia: läpitappiliitos, peittoloviliitos, kaideliitos, olkatappiliitos, vinotappiliitos, kiilatappiliitos ja monitappiliitos.[1]
Haka- eli lapaliitos Hakaliitosta ja sen muunnelmia (urahakaliitos, kulmahakaliitos, vinohakaliitos, pyrstöhakaliitos ja nurkkahakaliitos) käytetään etenkin erilaisissa kehysrakenteissa.[1]
Peitetty ruuviliitos Kappaleen reunaan porataan reikä 15 asteen kulmassa. Sen läpi ruuvataan puuruuvi vastakappaleeseen. Reiän voi peittää soikealla tulpalla.

Puuliitokset rakennustyössäMuokkaa

Puurakennusten runkorakenteissa puuliitoksilla on keskeinen merkitys rakenteiden kantavuuden ja kestävyyden kannalta. Siksi rakenteisiin kaavailluista epätavallisemmista liitoksista vaaditaan erikoisselvitys ja osa liitostyypeistä on luvanvaraisia.[1]

Rakennusliitokset jaotellaan liimaliitoksiin ja mekaanisiin liitoksiin. Perinteiset rakennusliitokset ovat kosketusliitoksia, joissa puristusvoima siirtyy puukappaleesta toiseen kosketuksen kautta, ja liittimen tehtävä on vain pitää osat paikoillaan. Kevyissä puurakenteissa yleisin liitostapa on naulaliitos tai ruuviliitos. Raskaammissa rakenteissa liittiminä käytetään pultteja, vaarnoja, naula- ja piikkilevyjä sekä metallisia muotokiinnikkeitä ja palkkikenkiä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Puusepän liitokset, Liitosten arkki, Puuproffa-sivusto, Pro Puu ry 2004–2015. Viitattu 14.5.2015.
  2. Kalliokoski, Jussi: Viiste – nykyajan kulkurin matka-arkku, s. 18. Opinnäytetyö. Lahden amk, Muotoiluinstituutti, 100. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 14.5.2015).
  3. Hakusana sinkkaus, Kielitoimiston sanakirja.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Woodworking joints

Aiheesta muuallaMuokkaa