Puola-Liettua

itäeurooppalainen valtio vuosina 1569–1795

Puola-Liettua, muodollisemmin Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta (puol. Królestwo Polskie i Wielkie Księstwo Litewskie), oli vuosina 1569–1795 Keski- ja Itä-Euroopassa sijainnut suurvalta, joka syntyi, kun Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta muodostivat valtioliiton.[1]

Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta
Królestwo Polskie i Wielkie Księstwo Litewskie
1569–1795
Chorągiew królewska króla Zygmunta III Wazy.svg Coat of arms of the Polish-Lithuanian Commonwealth.svg
lippu vaakuna

Puola-Liettua vuonna 1619
Puola-Liettua vuonna 1619

Pääkaupunki Krakova (vuoteen 1596)
Varsova (vuoden 1596 jälkeen)
Pinta-ala
– yhteensä noin 1 000 000 km² 
Väkiluku noin 11 000 000
Uskonnot katolisuus
Viralliset kielet puola, latina
Valuutta złoty ja grosz, Gdańskin kaupungilla omat kolikot
Tunnuslause Si Deus Nobiscum quis contra nos (”Jos Jumala on kanssamme, niin kuka on meitä vastaan”) ja 1700-luvulta lähtien Pro Fide, Lege et Rege (”Uskon, lain ja kuninkaan puolesta”)
Edeltäjät  Puolan kuningaskunta (1385–1569)
 Liettuan suuriruhtinaskunta
Seuraajat  Itävallan arkkiherttuakunta
 Preussin kuningaskunta
 Venäjän keisarikunta

Valtioliitosta on historiankirjoituksessa käytetty myös nimitystä Molempain kansain tasavalta (puol. Rzeczpospolita Obojga Narodów), joka on kuitenkin syntynyt vasta 1967, kun Leon Lech Beynar kirjoitti salanimellä Paweł Jasienica kolmiosaisen kirjasarjan nimeltä Rzeczpospolita Obojga Narodów.[2] Tasavallaksi tätä monarkistista valtiota kutsuttiin siksi, että maalaisaatelilla oli valtiopäivillä huomattava valta, jota vahvisti muodostunut liberum veto eli kenen tahansa yksittäisen valtiopäivämiehen veto-oikeus käsiteltävän esityksen hyväksymiseen.

Nimestä huolimatta Puolan ja Liettuan asema valtioliitossa ei ollut tasa-arvoinen, vaan Liettuan asema heikkeni ajan mittaan. Heikkeneminen näkyi konkreettisesti siitä, että Liettuan suuriruhtinaskunnan hallitsemia idästä valloitettuja alueita siirrettiin Puolan kuningaskunnan hallintaan. Puolaan verrattuna Liettua oli omalta väestöpohjaltaan vähäisempi.

HistoriaMuokkaa

 
Lublinin sopimuksen solmimista vuonna 1569 kuvaava maalaus, jonka Jan Matejko teki sopimuksen 300-vuotisjuhlavuonna 1869.

Liittovaltion syntyä oli edeltänyt pitkä personaaliunionien aika: vuodesta 1446 alkaen Puolan kuninkaana oli ollut Liettuan suuriruhtinas.[3] Varsinainen valtioliitto muodostettiin Puolan kuningaskunnasta ja Liettuan suuriruhtinaskunnasta Lublinin sopimuksella 1. heinäkuuta 1569. Valtioliiton synty oli Sigismund II:n, Jagellon dynastian viimeisen kuninkaan, suuri saavutus. Hänen kuoltuaan vuonna 1572 maa oli kolme vuotta ilman valtionpäämiestä.

Silloin syntyi valtiomuoto, jota kutsutaan puolalaisessa historiankirjoituksessa ensimmäiseksi tasavallaksi (Rzeczpospolita) tai tätä tarkemmin aatelistasavallaksi (Rzeczpospolita szlachecka). Tällä halutaan korostaa Puolan jakoja edeltäneen itsenäisen Puolan monarkistisen hallinnon kansanvaltaisuutta. Aatelisto sai valita kuninkaan äänestämällä. Tämä vaaleilla valittu monarkki hoiti sekä Puolan kuninkaan että Liettuan suuriruhtinaan tehtävät. Monarkistiselle valtioliitolle valittiin myös yhteinen edustajisto sekä senaatti. Puola-Liettuassa Liettua onnistui säilyttämään oman lakinsa, hallinnon, budjetin ja armeijan,[4] tosin vähitellen vallan painopiste siirtyi yhä enemmän Puolaan.

Puolan ja Liettuan yhteistoiminnasta huolimatta Venäjän keisarikunta onnistui ottamaan haltuunsa alueita Ukrainasta. Ensimmäisen tasavallan aika päättyi Puolan kolmanteen jakoon vuonna 1795.

 
Puola-Liettua suurimmillaan. Vaaleanpunaiset alueet aluemenetyksiä Brandenburgille 1657, Ruotsille ja Brandenburgille 1660, Venäjälle 1667 ja 1686.

LähteetMuokkaa

  1. Poland factfile Guardian
  2. http://stephendanko.com/blog/3478
  3. European Kingdoms The History Files. 1999-2009 Kessler Associates
  4. Lithuania 1569-1795 WHKMLA

Aiheesta muuallaMuokkaa