Punasiruetana
Punasiruetana (Arion rufus) on kookas, siruetanoiden heimoon kuuluva kotilolaji.
| Punasiruetana | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Siruetanat Arionidae |
| Suku: | Arion |
| Laji: | rufus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arion rufus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Täysikasvuinen punasiruetana on varsin kookas, täyteen pituuteensa venyneenä 10–15 cm pitkä. Tyypillisimmin se on väriltään kirkkaan oranssinpunainen, mutta myös vaihtelevan harmaita ja jopa mustia värimuotoja esiintyy. Nuoret yksilöt ovat vaaleita pään ja tuntosarvien ollessa kuitenkin tummat ja kilven ollessa juovikas. Hengitysaukko sijaitsee kilven etuosassa eläimen oikealla kyljellä. Ihossa on suuria pitkittäissuuntaisia nystyjä. Antura on väriltään harmaa, kellertävä tai punertava, reunoistaan yleensä punainen, ja eläimen erittämä lima oranssia. Uhattuna eläin vetäytyy puolipallon muotoon.[2][3]
Värinvaihtelun vuoksi punasiruetanan erottaminen mustasiruetanasta (Arion ater) ja espanjansiruetanasta (Arion vulgaris) on vaikeaa ja varmuuden saaminen saattaa vaatia genitaalipreparaatin tekemistä. Erityisesti espanjansiruetana on myös yleensä oranssi, mutta punasiruetanan sävy on räikeämpi ja puhtaampi.[2]
Levinneisyys muokkaa
Lajia tavataan Länsi- ja Keski-Euroopassa. Suomessa varmoja esiintymispaikkoja on Helsingissä ja Jyväskylässä. Esiintymiä lienee enemmänkin, mutta määritysvaikeuksien vuoksi riittävän varmuuden saaminen on työlästä. Laji on tulokas, jota on tavattu Suomesta 1960-luvulta alkaen. Tunnetuin esiintymä on Helsingin Pikku-Huopalahdessa.[2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Suomessa punasiruetana on lähes täysin kasvihuoneissa elävä laji, mutta se tulee toimeen myös niiden ulkopuolella. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa tyypillisiä elinympäristöjä ovat erilaiset lehtimetsät ja kulttuuriympäristöt. Suomessa laji ei aiheuta massaesiintymiä, eikä sitä voi pitää tuholaisena.[2] Etanan ravintoa ovat kasvit, mutta myös sienet, ulosteet ja jopa eläinten raadot.[3]
Sukulaistensa tapaan yksi yksilö voinee tuottaa kesässä jopa 400 munaa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Rowson, B.: Arion rufus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 63 sekä 270–271
- ↑ a b c IdTools (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Luonnontieteellinen keskusmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)