Punainen Kurdistan

Punainen Kurdistan (ven. Красный Курдистан, Krasnyi Kurdistan, azer. Qizil Kürdistan) on Neuvostoliiton Azerbaidžanin SNT:hen vuosina 1923–1930 kuuluneesta paikallishallintoalueesta käytetty nimitys.

Kurdistanin kihlakunta vuosina 1923–1929.

Ajatus Azerbaidžanin kurdien hallintoalueesta syntyi vuonna 1921. Heinäkuussa 1923 perustettiin Kurdistanin kihlakunta (ven. Курдистанский уезд, Kurdistanski ujezd, azeriksi Kürdüstan qəzası). Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen ja Armenian välissä sijainneeseen kihlakuntaan kuului kuusi piirikuntaa (azeriksi dairə): Kəlbəcər, Koturlu, Kürdhacı, Muradxanlı, Qarqışlaq ja Qubadlı. Hallinnollinen keskus oli virallisesti Laçın, mutta käytännössä paikallishallinto toimi Şuşassa.

Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan alueella oli 51 400 asukasta. Heistä 72,3 % oli kurdeja ja 26,7 % azereja. Äidinkielenään kurdia puhui kuitenkin vain 6,1 %, kun taas azerin puhujia oli 92,5 %. Qubadlın piirikunnan väestö koostui lähes kokonaan azereista.

Kurdistanin kihlakunta lakkautettiin Neuvostoliiton paikallishallinnon uudistuksen yhteydessä huhtikuussa 1929. Aluksi sen alue oli tarkoitus liittää perusteilla olleeseen Karabahin piirikuntaan. Toukokuussa 1930 perustettiin kuitenkin pinta-alaltaan aikaisempaa laajempi Kurdistanin piirikunta (ven. Курдистанский округ, Kurdistanski okrug), joka ulottui etelässä Iranin rajalle saakka. Pian tämän jälkeen Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto ja toimeenpaneva keskuskomitea päättivät piirikuntajaon lakkauttamisesta. Azerbaidžanin viranomaiset tekivät vastaavan päätöksen elokuussa 1930. Kurdistanin piirikunnan alue jaettiin Kəlbəcərin, Laçınin, Qubadlın ja Zəngilanin piireiksi ja osa siitä liitettiin Cəbrayılin piiriin.

Katso myös

• Azerbaidžanin kurdit