Avaa päävalikko

Psykoanalyysin kritiikissä psykoanalyyttista oppia on arvosteltu epätieteelliseksi. Psykoanalyyttisen terapian vaikutuksesta on ollut tiedeyhteisössä erilaisia käsityksiä.[1]

Sisällysluettelo

Psykoanalyyttisen opin kritiikkiMuokkaa

Science-lehden pääkirjoituksessa esitettiin vuonna 2005, että psykoanalyysi on poistunut mielenterveystyön keskiöstä epätieteellisyytensä takia.[2]

Psykoanalyysiä ovat kritisoineet ankarasti useiden eri tieteiden edustajat.

Psykologi Martin Seligman kirjoittaa, että viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana psykologiassa on tapahtunut kognitiotieteellinen vallankumous, jonka seurauksena psykoanalyysin tieteellistä perustaa on alettu kyseenalaistamaan.[3]. Lisäksi psykologit Alice Miller ja Joel Kupfersmid ovat kyseenalaistaneet oidipuskompleksin olemassaolon ja tieteellisen perustan.[4][5] Myös useat muut psykologit ovat esittäneet, että psykoanalyysi kokonaisuudessaan on pseudotiedettä.[6][7][8].

Psykologien lisäksi psykoanalyysiä pseudotieteelliseksi ovat syyttäneet kielitieteilijä Noam Chomsky[9], evoluutiopsykologi Steven Pinker[10], biologi Stephen Jay Gould[11] ja nobelisti ja fyysikko Richard Feynmann[12]. Gould huomauttaa että Freud uskoi (nykyään virheelliseksi katsottuun) rekapitulaatioteoriaan ja perusti sille käsityksensä neurooseista.

Karl Popperia mukaillen psykoanalyysin teorian vaikein ongelma on se, ettei suurin osa sen väittämistä ole todennettavissa (tai epätodennettavissa) tieteellisin menetelmin.[13] Adolf Grünbaumin mukaan psykoanalyysin teoriaa kuvataan Popperin arvostelussa virheellisesti.[14] Grünbaum kuitenkin kirjoittaa, etteivät kliinisten tutkimusten tulokset tue psykoanalyyttisen teorian syyseurausväittämiä.

B. F. Skinner väitti, ettei Freud käyttänyt psykoanalyysin teoriaansa teoreemien ja testattavien hypoteesin luomiseen, vaan jos teorian ja empiiristen havaintojen välillä oli mitään yhteyttä, yhteys luotiin jälkikäteen muuttamalla teoriaa siten, ettei se enää olisi niin räikeästi ristiriidassa havaintojen kanssa. Skinner myös argumentoi, ettei Freud operationalisoinut ja testannut ajatuksiaan käytöksestä, vaikka ne olivat empiirisesti varmennettavia väittämiä, vaan käytti paljon vertauskuvia ja anekdootteja omasta lapsuudestaan ja muilta ihmisiltä ympäristössään.[15]

Eräät tutkijat ovat jopa väittäneet Freudin tietoisesti vääristelleen tutkimuksiaan.[16] Toiset ovat esittäneet, että tutkimustiedon väärinkäytön takia psykoanalyysi olisi pseudotiedettä.[17]

Psykoanalyyttinen teoria perustuu ajatukselle siitä, että vaikeasti käsiteltävät muistot repressoidaan eli painetaan tiedostamattomaan. Psykoanalyysissa nämä repressoidut muistot pyritään palauttamaan tietoisuuteen ja käsittelemään yhdessä terapeutin kanssa. Frankel kuitenkin toteaa, että kliininen näyttö muistojen torjunnasta on olematonta tai heikkoa. Häntä mukaillen nykyaikainen muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistin toiminnasta. Frankel tuo myös esille, että monissa psykoanalyysiä puolustavien julkaisujen sisällöissä on havaittavissa metodologisia heikkouksia.[18] Myös Pope on herättänyt keskustelua psykoanalyyttisten tutkimusten menetelmällisistä heikkouksista. Hänen mukaansa on mahdollista, että psykoanalyysissa terapeutti saa potilaassaan aikaan virheellisiä muistikuvia lapsuuden tapahtumista.[19]

Psykoanalyysin oppiin perustuvan terapian arvioiminenMuokkaa

Vuonna 2004 kansainvälinen tutkijaryhmä totesi, että psykoanalyyttisen terapian tulokset ovat heikompia kuin eräiden muiden terapioiden.[20] Toisessa kansainvälisessä meta-analyysissä tarkasteltiin 11 eri tutkimusta. Tutkijat päätyivät tulokseen, että näyttö ei tue pitkäaikaisen psykoanalyyttisen terapian tehokkuutta.[21]

Monissa muissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä terapiasuhteen hyödyllisyydestä riippumatta siitä, mihin teoriaan terapia pohjautuu.[22] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2010 tekemän viiden vuoden vaikuttavuusseurannan mukaan psykoanalyysi on tuloksellinen hoitokeino verrattaessa muihin (esim. lyhytterapioihin).[23]

Myös psykoterapian vaikuttavuudesta ylipäätään on keskusteltu.

Psykoanalyysin kriitikoitaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Wertheimer, Michael: A Brief History of Psychology. Fifth Edition, s. 200. New York: Psychology Press, 2012. ISBN 978-1-84872-874-5.
  2. French Psychoflap". Science 307 (5713): sivut 1197a–1197a. 25 Helmikuuta 2005. doi:10.1126/science.307.5713.1197a.
  3. Seligman, Martin, Authentic Happiness. The Free Press, Simon & Schuster 2002 sivu 64
  4. Miller, Alice (1984). Thou shalt not be aware: society’s betrayal of the child. NY: Meridan Printing.
  5. Kupfersmid, Joel. Abstract Does the Oedipus complex exist?, American Psychological Association, 1995
  6. Eysneck, Hans (1985). Decline and Fall of the Freudian Empire
  7. Is Freud Still Alive? No, Not Really. John F. Kihlstrom http://ist-socrates.berkeley.edu/~kihlstrm/freuddead.htm
  8. MacDonald, K. B. (1996). Freud’s Follies: Psychoanalysis as religion, cult, and political movement. Skeptic, 4(3), 94–99
  9. http://www.chomsky.info/interviews/20031102.htm
  10. Pinker, Steven (1997). How The Mind Works.
  11. Gould, Stephen Jay (1977). Ontogeny and Phylogeny. Cambridge Mass.: Belknap Press of Harvard University Press. ISBN 0-674-63941-3. sivut 156-158
  12. Feynman, Richard (2007) [1998]. The Meaning of It All: Thoughts of a Citizen-Scientist. London: Penguin. sivut 114–5.
  13. Popper, Karl: Science: Conjectures and Refutations (pdf) webfiles.uci.edu.
    Popper Karl R.: Arvauksia ja kumoamisia: Tieteellisen tiedon kasvu, s. 34–38. Suomentanut Eero Eerola. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-625-4.
  14. Grünbaum 1984.
  15. Critique of Psychoanalytic Concepts and Theories (pdf) isac.psc.br.
  16. Borch-Jacobsen, Mikkel (1996). Remembering Anna O: A century of mystification London: Routledge. ISBN 0-415-91777-8
  17. Frank Cioffi (November 9, 2005). "Was Freud a Pseudoscientist?" http://www.butterfliesandwheels.org/2005/was-freud-a-pseudoscientist/
  18. Frankel. Fred. 1995 Discovering New Memories in Psychotherapy -- Childhood Revisited, Fantasy, or Both? The New England Journal of Medicine 333
  19. Pope HG Jr. Psychology astray: fallacies in studies of “repressed memory” and childhood trauma. Boca Raton, Fla.: Upton Books, 1997
  20. INSERM: Psychotherapy: Three approaches evaluated. (pdf) ncbi.nlm.nih.gov.
  21. Yolba Smit, Marcus J.H. Huibers, John P.A. Ioannidis, Richard van Dyck, Willem van Tilburg, Arnoud Arntz, The effectiveness of long-term psychoanalytic psychotherapy—A meta-analysis of randomized controlled trials, Clinical Psychology Review, Volume 32, Issue 2, March 2012, Pages 81-92, ISSN 0272-7358, [1]
  22. Wampold ym.: A Meta-Analysis of Outcome Studies Comparing Bona Fide Psychotherapies: Empirically, "All Must Have Prizes". Psychological Bulletin, 19997, 122. vsk, nro 3, s. 203-215. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 24.5.2014. Englanti
  23. THL: Helsingin Psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa (pdf) thl.fi.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.