Wikipedia

Psykoanalyysin kritiikki

Psykoanalyysin kritiikissä psykoanalyyttista oppia on arvosteltu epätieteelliseksi. Psykoanalyyttisen terapian vaikutuksesta on ollut tiedeyhteisössä erilaisia käsityksiä.[1] Laaja empiirinen tutkimusaineisto on osoittanut sen kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja perheterapiaa selvästi heikommaksi.[2]

Psykoanalyyttisen opin kritiikki muokkaa

Psykologi Martin Seligman kirjoitti 2002, että edeltäneiden kolmenkymmenen vuoden aikana psykologiassa on tapahtunut kognitiotieteellinen vallankumous, jonka on kyseenalaistanut psykoanalyysin tieteellisen arvon.[3] Alice Miller ja Joel Kupfersmid kyseenalaistivat oidipuskompleksin olemassaolon ja sitä koskevan näytön.[4][5] Monet muut ovat esittäneet, että psykoanalyysi kokonaisuudessaan on näennäistiedettä.[6].[7][8].

Psykoanalyysiä valetieteelliseksi ovat syyttäneet kielitieteilijä Noam Chomsky[9], evoluutiopsykologi Steven Pinker[10], biologi Stephen Jay Gould[11] ja fyysikko Richard Feynman[12]. Gould huomauttaa että Freud uskoi (nykyään virheelliseksi katsottuun) rekapitulaatioteoriaan ja perusti sille käsityksensä neurooseista.

Karl Popperin kritiikin mukaan suurinta osaa psykoanalyysin väittämistä ei voi falsifioida tieteellisin menetelmin.[13][14] Adolf Grünbaumin kuitenkin väittää, että psykoanalyysin teoriaa kuvataan Popperiin perustuvassa arvostelussa virheellisesti. Grünbaum katsoo silti, etteivät kliinisten tutkimusten tulokset tue psykoanalyyttista teoriaa.[15]

B. F. Skinner väitti, ettei Freud käyttänyt psykoanalyysin teoriaansa teoreemien ja testattavien hypoteesien luomiseen. Jos teorian ja empiiristen havaintojen välillä ei ollut mitään yhteyttä, yhteys luotiin jälkikäteen muuttamalla teoriaa siten, ettei se enää olisi räikeästi ristiriidassa havaintojen kanssa. Skinner myös argumentoi, ettei Freud operationalisoinut ja testannut ajatuksiaan silloinkaan, kun ne olivat empiirisesti tutkittavissa, vaan käytti vertauskuvia ja anekdootteja omasta lapsuudestaan ja muilta ihmisiltä.[16]

Eräät tutkijat ovat väittäneet Freudin tietoisesti vääristelleen tutkimuksiaan.[17] Toisten mielestä tutkimustiedon väärinkäytön takia psykoanalyysi olisi näennäistiedettä.[18]

Psykoanalyyttinen teoria perustuu ajatukselle siitä, että vaikeasti käsiteltävät muistot torjutaan eli painetaan tiedostamattomaan. Psykoanalyysissa nämä torjutut muistot pyritään palauttamaan tietoisuuteen ja käsittelemään yhdessä terapeutin kanssa. Frankel kuitenkin toteaa, että kliininen näyttö muistojen torjunnasta on olematonta tai heikkoa. Häntä mukaillen nykyaikainen muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistin toiminnasta. Frankel tuo myös esille, että monissa psykoanalyysiä puolustavien julkaisujen sisällöissä on metodologisia heikkouksia.[19] Myös Pope on herättänyt keskustelua psykoanalyyttisten tutkimusten menetelmällisistä heikkouksista. Hänen mukaansa on mahdollista, että psykoanalyysissa terapeutti saa potilaassaan aikaan virheellisiä muistikuvia lapsuuden tapahtumista.[20]

Science-lehden pääkirjoituksessa 2005 todettiin, että psykoanalyysi on poistunut mielenterveystyön keskiöstä epätieteellisyytensä takia.[21]

Psykoanalyysin oppiin perustuvan terapian arvioiminen muokkaa

Vuonna 2004 kansainvälinen tutkijaryhmä totesi, että psykoanalyyttisen terapian tulokset ovat heikompia kuin eräiden muiden terapioiden.[2] Toisessa kansainvälisessä meta-analyysissä tarkasteltiin 11 eri tutkimusta. Tutkijat päätyivät tulokseen, että näyttö ei tue pitkäaikaisen psykoanalyyttisen terapian tehokkuutta.[22] Monissa muissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä terapiasuhteen hyödyllisyydestä riippumatta siitä, mihin teoriaan terapia pohjautuu.[23]

Katso myös muokkaa

Psykoanalyysin kriitikoita

Lähteet muokkaa

  • Eysenck, Hans J.: Decline and Fall of the Freudian Empire. New Jersey: Transaction Publishers, 2004 (1985). ISBN 0-7658-0945-1. (englanniksi)
  • Grünbaum, Adolf: The Foundations of Psychoanalysis. A Philosophical Critique. Berkeley: University of California Press, 1984. ISBN 0-520-05016-9. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Wertheimer, Michael: A Brief History of Psychology, s. 200. Fifth Edition. New York: Psychology Press, 2012. ISBN 978-1-84872-874-5. (englanniksi)
  2. ↑ a b Collective Expertise Centre: Psychotherapy: Three approaches evaluated 2004. National Library of Medicine. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Seligman, Martin: Authentic Happiness, s. 64. The Free Press, Simon & Schuster, 2002. (englanniksi)
  4. ↑ Miller, Alice: Älä huomaa. Muunnelmia paratiisiteemasta. (Du sollst nicht merken. Variationen über das Paradies-Thema, 1981.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13984-X.
  5. ↑ Kupfersmid, Joel: Does the Oedipus complex exist? American Psychological Association, 1995. (englanniksi)
  6. ↑ Eysenck 1985.
  7. ↑ Kihlstrom, John F.: Is Freud Still Alive? No, Not Really. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  8. ↑ MacDonald, K. B.: Freud’s Follies: Psychoanalysis as religion, cult, and political movement. Skeptic 4 (3/1996), s. 94–99. (englanniksi)
  9. ↑ http://www.chomsky.info/interviews/20031102.htm
  10. ↑ Pinker, Steven: How The Mind Works, 1997. (englanniksi)
  11. ↑ Gould, Stephen Jay: Ontogeny and Phylogeny, s. 156–158. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press of Harvard University Press, 1977. ISBN 0-674-63941-3. (englanniksi)
  12. ↑ Feynman, Richard: The Meaning of It All. Thoughts of a Citizen-Scientist, s. 114–115. London: Penguin, 2007 [1998]. (englanniksi)
  13. ↑ Popper, Karl: Science: Conjectures and Refutations (PDF) webfiles.uci.edu. (englanniksi)
  14. ↑ Popper, Karl: Arvauksia ja kumoamisia, s. 34–38. (Conjectures and Refutations. The Growth of Scientific Knowledge, 1963.) Suomentanut Eero Eerola. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-625-4.
  15. ↑ Grünbaum 1984.
  16. ↑ Skinner, B.: Critique of Psychoanalytic Concepts and Theories (PDF) isac.psc.br. Arkistoitu 16.10.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Borch-Jacobsen, Mikkel: Remembering Anna O. A Century of Mystification. London: Routledge, 1996. ISBN 0-415-91777-8. (englanniksi)
  18. ↑ Cioffi, Frank: Was Freud a Pseudoscientist?. 9.11.2005. (englanniksi)
  19. ↑ Frankel, Fred: Discovering New Memories in Psychotherapy – Childhood Revisited, Fantasy, or Both? The New England Journal of Medicine 333, 1995. (englanniksi)
  20. ↑ Pope, HG Jr. Psychology astray. Fallacies in studies of ”repressed memory” and childhood trauma. Boca Raton, Florida.: Upton Books, 1997. (englanniksi)
  21. ↑ French Psychoflap". Science 307 (5713): s. 1197a–1197a. 25.2.2005. doi:10.1126/science.307.5713.1197a. (englanniksi)
  22. ↑ Yolba Smit, Marcus J.H. Huibers, John P.A. Ioannidis, Richard van Dyck, Willem van Tilburg, Arnoud Arntz, The effectiveness of long-term psychoanalytic psychotherapy—A meta-analysis of randomized controlled trials, Clinical Psychology Review, Volume 32, Issue 2, March 2012, Pages 81–92, ISSN 0272-7358, [1]
  23. ↑ Wampold ym.: A Meta-Analysis of Outcome Studies Comparing Bona Fide Psychotherapies: Empirically, "All Must Have Prizes". Psychological Bulletin, 19997, 122. vsk, nro 3, s. 203–215. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 24.5.2014. (englanniksi) i

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Psykoanalyysin_kritiikki&oldid=21848007”