Avaa päävalikko
Prometeismin alullepanija Józef Piłsudski vuonna 1899.

Prometeismi (engl. Prometheism tai Prometheanism) on puolalaisen Józef Piłsudskin luoma poliittinen käsite. Prometeismin tarkoituksena oli heikentää Venäjän keisarikunnan ja sen seuraajan Neuvostoliiton sisäistä eheyttä tukemalla nationalistisia liikkeitä Venäjän rajojen sisäpuolella. Kyse oli siitä, että Itämeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilla olevat kansat irtautuisivat Venäjästä ja muodostaisivat itsenäisten valtioiden puskurivyöhykkeen Venäjää vastaan. Prometeismi liittyy läheisesti Piłsudskin toiseen ideaan, Intermariumiin.

Prometeismi perustui ajatukselle siitä, että jos Puolan tuki Venäjän alistamille kansoille pystyy heikentämään Venäjää, se on Puolan valtion etu[1].

Prometeismin nimi on peräisin kreikkalaisen mytologian Prometheuksesta, joka antoi tulen ihmiskunnalle.

Vähemmistökansat Neuvostoliiton alueella.

Itä-Euroopan, Kaukasuksen ja Keski-Aasian suhteiden ja kulttuurien tutkimusta varten on perustettu julkaisu Nowy Prometeusz, jota julkaistaan puolaksi, englanniksi ja venäjäksi[2].

Sisällysluettelo

Prometeismi Suomen politiikassaMuokkaa

Tarton rauhan neuvotteluissa Suomen tavoitteena oli saada laaja autonomia Itä-Karjalalle. Itä-Karjalan kysymys ratkesi Kansainliitossa kuitenkin Neuvostoliiton hyväksi.

Vuonna 1922 perustetun Akateemisen Karjala-Seuran tavoitteena oli edistää heimoyhteyttä ja kansallistunnetta muun muassa Neuvostoliiton alueella.

 
Luonnos Intermariumiin kuuluvista valtioista.

Suomi sitoutui reunavaltiopolitiikkaan allekirjoittamalla Varsovan sopimuksen vuonna 1922. Sopimuksessa valtiot sitoutuivat hyväntahtoisuuteen, jos jokin sopimusvaltioista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Sopimukseen lukeutuivat Suomi, Viro, Latvia ja Puola, mutta Suomen osalta sopimus kariutui, kun Vennolan II hallitus joutui eroamaan

Separatistisia hahmoja ja liikkeitä VenäjälläMuokkaa

LähteetMuokkaa

Katso myösMuokkaa