Postitalonpoika

maanviljelijä, jonka tehtävänä oli kuljettaa posti

Postitalonpoika oli Ruotsin ja Suomen postilaitosta palveleva maanomistaja, jonka tehtävänä oli kuljettaa tai kuljetuttaa postia. Postitilat oli valittu valtateiden varsilta 20–30 kilometrin päästä toisistaan. Valantehnyt postitalonpoika piti tiettynä määräaikana hevosen ja täysi-ikäisen miehen, postirengin, lähtövalmiina postinkuljetusta varten. Jos edelliseltä postitilalta saapui postia, kuljetti mies hevosella sen seuraavalle postitilalle.

Postitalonpojista säädettiin 1636 Ruotsin ensimmäisessä yleisessä postijärjestyksessä, joka koski myös Suomea. Korvaukseksi postin kuljettamisesta postitilalliset saivat veronhuojennuksia ja vapauksia yleisistä rasituksista, kuten sotaväenotosta. Vuosisadan loppupuolella useimmat postitilat ottivat osaa ruotujakolaitokseen ja postinkuljetus korvattiin rahapalkkiolla. Vuonna 1704 postitalonpojille säädettiin erityinen turva hyökkäyksiä vastaan.

Postitalonpoikien kasvava tyytymättömyys ei horjuttanut järjestelmää, vaan se pysyi voimassa vuoden 1845 loppuun asti. Silloin mantereella kulkevaa postia alkoivat kuljettaa kestikievarikyydillä matkustavat postimiehet. Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa postitalonpoikajärjestelmää käytettiin vuoteen 1910 saakka. Siellä sekä Eckerön ja Grisslehamnin välillä vesitse tapahtuvasta postin kuljetuksesta huolehtivat postitilallisten muodostamat 5–6-miehiset ruodut. Ne kuljettivat omilla postijahdeillaan postin ohella myös matkustajia. Eckerö–Grisslehamn-linjalla postia kuljettivat höyrylaivat jo 1870-luvulla, kun laivat alkoivat kulkea säännöllisesti myös talvella.

Lähteet muokkaa

  • Iso tietosanakirja, Otava 1936, hakusanat postiruotu ja postitila
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1964