Posetiivi

automaattisoitin

Posetiivi on automaattisoitin, jonka kierrettävä kampi käyttää palkeita, jotka puhaltavat ilmaa urkupillistön läpi. Kampeen liittyy soittorasiamekanismi, joka säätelee pillien aukeamisjärjestystä.[1] Mekaanisen musiikin museossa Varkaudessa on posetiiveja näytteillä.[2]

Posetiivari Wienissä, Itävallassa

Posetiivarit kulkivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa suurissa yleisötapahtumissa, kuten markkinoilla, ja välittivät muotisävelmiä: iskelmiä ja oopperaa. He saivat rahaa myymällä onnenlehtiä eli pieniä ennustuskortteja. Suomeen tuli posetiivareita muista Pohjoismaista ja Saksasta sekä myöhemmin Italiasta.[3]

Suomalaisia, rekisteröityneitä posetiivareita oli vuoden 2019 alussa 30.[4] Posetiivin soittajiin kuuluu muiden muassa pilapiirtäjä Heikki Paakkanen, joka esiintyy soittimensa kanssa Helsingin Ullanlinnassa joka vappuna.[5]

Jo edesmennyt Teuvo Ylitalo toi Suomeen 1980-luvulla Alankomaista suuret katu-urut,[6] joka paremmin tunnetaan katusoittimena Keski-Euroopassa (engl. street organ). Tämä soitin painaa yli 2 000 kiloa, ja sitä kuljetetaan omalla kuljetusalustallaan asuntoauton perässä. Näitä soittimia valmistetaan pääasiassa Alankomaissa ja Saksassa. Edelleenkin koko valmistusprosessi on käsityötä, joka osaltaan selittää soittimien hinnan.[7]

Kesällä 2009 oli Hämeenlinnassa ensimmäinen kansainvälinen posetiivifestivaali. Tämä kolmipäiväinen tapahtuma keräsi posetiivareita Saksasta, Tanskasta, Ruotsista, Virosta, Puolasta ja Suomesta noin 25 soittajaa. Se oli jatkoa Viron ja Tarton vuosien 2006 ja 2008 tapahtumille sekä Hämeenlinnan festivaaleille 2007.[8]

Gramofoni ja radio syrjäyttivät posetiivit uuden musiikin levittäjinä.

Lähteet

muokkaa
  1. Barrel organ Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.06.2018.
  2. Museon historia Mekaanisen musiikin museo. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
  3. Posetiivarin historia Posetiivari.com. Viitattu 6.7.2012.
  4. Suomen Posetiivarit ry:n jäsenluettelo. Viitattu 11.1.2019.
  5. Harri Römpötti: Posetiivari siirtyi piirtämään Helsingin Sanomat. 12.1.2011. Viitattu 7.12.2023.
  6. Karvonen, Markku & Vähänen, Kari & Klaasio, Reijo: Teu­vo Yli­ta­lo in me­mo­riam. Nä­kö­vam­mais­ten Ai­rut, 15.2.2017, nro 2. Näkövammaisten liitto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.6.2018.
  7. Häkkilä, Terttu: Posetiivari Teuvo Ylitalo edennyt luovasti lapsuuden diabeteksen ja jo nuorena tulleen sokeuden ehdoilla Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin. 3.11.2015. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 23.06.2018.
  8. Eurooppalaista posetiivin soittoa Elomessuilla ja toreilla Yle - Uutiset. 15.8.2009. Viitattu 23.6.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.