Polunseuranta[1] tai polunjäljitys[2] (engl. path tracing) on Monte Carlo -menetelmään perustuva tekniikka renderöintiyhtälöön.[3][4] Menetelmää ehdotti James Kajiya havaittuaan, että useissa tapauksissa silmään päätyvä valo käy vain muutamien siroamisten kautta.[3][5][6] Menetelmään on ehdotettu useita parannuksia sen julkaisemisen jälkeen.[6] Kajiyan avainajatus oli, että vaikka jokaiselle säteelle käytetty aika on sama joistakin säteistä saatavan informaation määrä on suurempi kuin toisista.[3]

Polunseurantamenetelmällä renderöity kuva.

Kaaviomainen kuvaus polunseurannalle on lähellä säteenseurantaa.[3] Kaksisuuntaisessa polunseurannassa seurataan polkua silmästä ja valonlähteestä, jotka yhdistetään poluksi leikkauskohdassa.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Ollikainen, Ville: Reaaliaikainen gradienttiavaruuden polunseuranta-algoritmi aaltodoc.aalto.fi. 31.8.2015. Viitattu 9.5.2023.
  2. Lotvonen, Atro: Fast Convolutional Neural Networks for Real-Time Path Tracing Denoising urn.fi. 2021. Viitattu 9.5.2023.
  3. a b c d e Akeley, Feiner, Foley, Hughes, Van Dam, McGuire, Sklar: Computer Graphics Principles and Practice, s. 851–856. Third Edition. Addison-Wesley, 2014. ISBN 978-0-321-39952-6. (englanniksi)
  4. Glassner, Andrew S.: An Introduction to Ray Tracing, s. 29. Academic Press, 1989. ISBN 0-12-286160-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. James T. Kajiya: The Rendering Equation (PDF) cse.chalmers.se. 1986. doi:10.1.1.63.1402. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  6. a b Eric Veach & Leonidas J. Guibas: Metropolis Light Transport (PDF) graphics.stanford.edu. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa