Poliisikoira
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: osa historiasta ja yksi triviatieto viitteistetty, muuten ei mitään |
Poliisikoira on koira, joka on erityisesti koulutettu poliisin työkäyttöön. Poliisikoiria käytetään moneen tarkoitukseen, esimerkiksi poliisin voimankäyttötilanteisiin sekä pelastus- ja etsintätoimintaan. Poliisikoirayksiköistä käytetään useassa maassa lyhennettä K9 (englannin kielen ääntämyksen ”kei-nain” mukaan; vrt. canine eli koiraeläin englanniksi).
Poliisikoirat Suomessa
muokkaaSuomessa poliisikoiranohjaajia on noin 240 ja poliisikoiria noin 300.[1] Poliisikoirana saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira malinois ovat yleisimmät Suomessa käytetyt koirarodut. Muita Suomessa käytettyjä rotuja ovat muun muassa rottweiler, labradorinnoutaja, sileäkarvainen noutaja, englanninspringerspanieli sekä bordercollie. Näitä rotuja on käytetty varsinkin poliisin erikoiskoiratehtäviin.[2]
Poliisikoirat ovat monikäyttöisiä: ne koulutetaan hallittavuuteen, jäljestämiseen, suojeluun, henkilö-, pelastus-, esine- ja rikospaikkaetsintään. Jokainen koira koulutetaan myös hallitsemaan yksi erikoisetsinnän osa-alue, joka voi olla huumeiden, räjähteiden, palavien nesteiden tai ruumiiden etsintä. Poliisikoiranohjaajien ja poliisikoirien työkyky tarkastetaan joka vuosi erikoisetsinnässä ja joka toinen vuosi muissa lajeissa. Näitä tarkastuksia kutsutaan tasontarkastuksiksi.
Poliisikoirat asuvat ohjaajiensa kotona. Poliisikoiran palvelusaika on noin kymmenen vuotta. Eläkeikänsä poliisikoira useimmiten viettää ohjaajansa luona.[1]
Poliisikoiranohjaajan koulutukseen pääsyvaatimuksena on poliisin peruskoulutuksen suorittaminen Poliisiammattikorkeakoulussa ja noin kahden vuoden työkokemus.[2]
Poliisikoirien historiaa Suomessa
muokkaaSuomen ensimmäinen poliisikoira oli nimeltään Hektor von der Volmeburg. Ensimmäiset neljä poliisikoiraa tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1909. Koirat työskentelivät Helsingin poliisilaitoksella.[3] Hektor kuoli vanhuuteen 1919 ja oli sen jälkeen esillä Helsingin poliisilaitoksen vitriinissä.[4]
Virallinen poliisikoirien ja koiranohjaajien koulutus sekä jalostus Suomessa alkoi vuonna 1919, jolloin Imatralle perustettiin Valtion poliisikoirasiittola ja koirankuljettajakoulu. Valtion poliisikoiralaitos muutti vuonna 1924 Hämeenlinnaan. Nykyisellä paikalla se on sijainnut vuodesta 1927.
Poliisikoirat toimivat sotavuosina myös rintamalla. Sotien ajan Poliisikoiralaitos toimi yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.
1960- ja 1970-luvuilla poliisikoiratoiminta edistyi ja koirien määrä lisääntyi huomattavasti. Tällöin alkoi myös koirien erikoiskoulutus huume- ja pommikoiriksi. Ensimmäiset ruumis- ja palokoirat koulutettiin 1990-luvulla.[3]
Koulutus
muokkaaOsana Poliisiammattikorkeakoulua toimiva poliisikoiralaitos vastaa poliisikoirien ja koiranohjaajien peruskoulutuksesta sekä jatkokoulutuksesta. Poliisikoiriksi koulutettavat koirat hankkii poliisikoiralaitos. Vuosittain hankitaan noin 50 koiraa. Yleensä hankittavat koirat ovat pentuja tai 1–2-vuotiaita aikuisia.
Aikuiselle koiralle suoritetaan sisääntulotarkastus, jonka läpäistyään koira jää koeajalle noin kuukaudeksi. Koiran koulutus alkaa, jos koira on terve ja se on ominaisuuksiltaan sopiva poliisikoiraksi.
Koulutus jakaantuu peruskoulutukseen ja erikoiskoulutukseen. Se kestää 2,5 vuotta.[5]
Peruskoulutus
muokkaaHallittavuus
muokkaaKoiran on oltava ohjaajansa hallinnassa erilaisissa tilanteissa. Koiran on seurattava, istuttava, mentävä maahan, jäätävä paikoilleen ja irtaannuttava käskystä. Koiran on noudettava esineitä ja suoritettava annetut tehtävät. Koiran on oltava sosiaalinen ja tultava toimeen muiden koirien kanssa sekä lisäksi sovelluttava ryhmätoimintaan.
Suojelu
muokkaaKoiran tulee olla täysin ohjaajansa hallinnassa. Koiran täytyy mm. käydä kiinni ja irrottaa käskystä. Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet käyttää koiraa voimankäytön välineenä.
Jäljestäminen
muokkaaJäljestyksen tarkoituksena on löytää etsittävä henkilö seuraamalla tämän hajujälkeä. Koira opetetaan myös ilmaisemaan tekijän matkalle jättämiä esineitä. Koiran tulee oppia seuraamaan jälkeä vaihtelevissa maastoissa ja olosuhteissa.
Henkilöetsintä
muokkaaKoira etsii henkilön pääasiassa hajuaistillaan ja ilmaisee löytönsä haukkumalla. Koira koulutetaan liikkumaan alueella ohjaajan käskyjen mukaisesti. Etsintää voidaan suorittaa esimerkiksi maastossa tai sisätiloissa. Koulutuksessa koiralle koulutetaan valmiudet etsiä näkyvillä olevia ja piilossa olevia henkilöitä. Jokainen koira koulutetaan lisäksi pelastusetsintään ja tunnistamaan vainajan haju. Osa poliisikoirista koulutetaan myös laviinietsintään eli löytämään lumeen hautautuneita ihmisiä poliisilaitoksen tarpeen mukaan. Kaikilla poliisikoirilla ja ohjaajilla on osaaminen toimia myös talvella.
Esine-etsintä ja rikospaikkaetsintä
muokkaaKoira etsii esineitä niitä koskeneen ihmisen hajun perusteella. Koira ilmaisee löytönsä seisomalla, menemällä maahan, istumaan tai haukkumalla koiralle koulutetulla ja sen persoonallisuuteen sopivalla tavalla.
Erikoiskoulutus
muokkaaPeruskoulutuksen jälkeen koirat saavat koulutuksen yhteen erikoisalasta. Koira opetetaan olemaan koskematta löytöönsä ja ilmaisemaan löytönsä istuen, menemällä maahan, haukkuen, jääden seisomaan tai muulla tavalla.
Huumausaine-etsintä
muokkaaSuurin osa koirista saa koulutuksen huumausaineiden etsintään. Koirat kykenevät etsimään niille opetettuja huumausaineita tai niiden johdannaisia. Etsintäkohteina voivat olla mm. kulkuneuvot, rakennukset ja maasto. Koira ei ole missään vaiheessa suorassa kontaktissa huumausaineeseen.
Räjähdysaine-etsintä
muokkaaPoliisikoirat koulutetaan tunnistamaan hajuaistin avulla räjähdysaineita ja aseita.
Ruumisetsintä
muokkaaKoirat opetetaan löytämään vainaja ruumiin mätänemishajun avulla. Koira osaa ilmaista ruumiin tai sen osan maan pinnalta, maan alta ja vedestä. Koira tunnistaa ihmisveren sekä ilmaisee pinnat ja esineet, joissa on vainajan hajujälki. [6]
Palavat nesteet
muokkaaKoira koulutetaan löytämään palavien nesteiden jäämiä palopaikoilta. Koira osaa etsiä palavan nesteen kuljetukseen käytettyjä astioita, sekä ilmaista sytytysainejäämiä tekstiileistä ja jalkineista.
Rahanetsintä
muokkaaRahanetsintäkoiria käytetään järjestäytyneen rikollisuuden ja harmaan talouden tutkintaan eli ”pimeän rahan” etsintään. Ensimmäiset rahanetsintäkoirat aloittivat työnsä vuonna 2009. Koiria on seitsemän (elokuu 2016), ja ne on sijoitettu Helsingin, Hämeen, Lapin, Oulun, Itä-Uudenmaan, Lounais-Suomen ja Itä-Suomen poliisilaitoksille. Koirat ovat valtakunnallisessa käytössä, eli niitä voidaan hyödyntää eri puolilla maata. Kaikki rahakoirat ovat aiemmalta koulutukseltaan erikoishuumekoiria ja tekevät rahanetsintätehtävien lisäksi myös muita poliisikoiratehtäviä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Siirilä, Merja: Belgianpaimenkoira syrjäytti saksanpaimenkoiran poliisin suosikkikoirana – "Nopeampi ja kestävämpi" Yle Uutiset. 16.5.2017. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ a b Wahtera, Annastina: Koira-avusteinen rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa. Poliisiammattikorkeakoulu (opinnäytetyö), 2016. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Poliisikoiratoimintaa Suomessa jo 100 vuotta poliisi.fi. 14.5.2009. Poliisi. Viitattu 28.6.2009.
- ↑ Jokelainen, Luumu & Kirves, Kaisa & Palmén-Väisänen, Annukka: Reinikaisesta taistelusissiksi? 201-vuotiaan Suomi-poliisin historia pähkinänkuoressa Docventures. 17.10.2017. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ Aalto-Setälä, Julia: 10 faktaa poliisikoirista Iltalehti (iltalehti.fi). 8.10.2015. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ Lipponen, Laura: Työkoiran käyttö turvallisuusalalla (pdf) (Turvallisuusalan koulutusohjelma) Opinnäytetyö. marraskuu, 2010. Viitattu 28.3.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen poliisikoirayhdistys ry
- Poliisikoiralaitos
- Pohjoismainen poliisikoiraunioni (Arkistoitu – Internet Archive)
- "Nelijalkainen viranomainen". Koira rauhoittaa huligaaneja, pitää kurissa pirtumiehiä, ottaa kiinni rikollisia, Seura, 16.06.1937, nro 24, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot