Pohjolan tukkityöläisten lakko
Pohjolan tukkityöläisten lakko oli Lapissa vuosina 1906-1909 lähinnä Kemi-yhtiön metsä- ja uittotyömailla käyty lakkoliike johon liittyi myös työsulku. Lakkoihin osallistui kaikkiaan 3000 miestä.
Taustaa muokkaa
Lakon käynnisti 6. tammikuuta 1906 pidetty Sallan tukkityöläisten kokous jossa Kemi-yhtiön palveluksessa olleet tukinajurit, kaatomiehet ja päiväläiset laativat 12-kohtaisen vaatimuslistan metsätyömaiden työ- ja palkkaolojen parantamisesta. 1900-luvun alussa metsätyömiesten oli itse huolehdittava työmailla majapaikan rakentamisesta itselleen ja hevosilleen. Yhtiöllä oli työmailla kauppoja joista saattoi ostaa elintarvikkeita mutta monopoliaseman takia hinnat olivat niissä kovat ja elintarvikkeiden laatu usein huono. Mitään sairaanhoitoa ei ollut eikä myöskään työaikoja rajoitettu. Lakkolaiset vaativat myös oikeutta kuulua työväenjärjestöihin ja ammattiosastoon ilman että olisi pelkoa joutumisesta mustalle listalle.
Lakko alkaa muokkaa
Yhtiöltä ei tullut vastausta vaatimuksiin ja niinpä 24. tammikuuta 1906 noin 2200 miestä meni lakkoon Sodankylän ja Sallan alueella. Lakon käynnistymiseen vaikutti myös se että Kemi-yhtiön itsevaltainen metsäpäällikkö Hugo Richard Sandberg oli alentanut talvitöiden tuntipalkkaa 20 penniin. Sodankylässä ja Sallassa toimineet ruotsalaiset metsäyhtiöt suostuivat lakkolaisten vaatimuksiin ja niinpä lakkoliike keskittyikin alueella sijainneille kymmenelle Kemi-yhtiön savotalle. Tammikuussa alkanutta metsätyömaiden lakkoa seurasi uittolakko Kemijoella ensin kesäkuussa ja uudelleen syyskuussa. Uittolakkojen aikana kesällä 1906 työmailla oli lakkolaisten ja rikkurien välillä yhteenottoja ja myös ammuskelua.
Lakkoliikettä organisoi aluksi Kemin kastaus- ja lossausyhdistys joka oli vuonna 1905 Kemin sataman laivanlastausurakoita varten perustettu työosuuskunta. Lakon organisoijista tunnetuin oli toimittaja Emil Lehen. 2. huhtikuuta 1906 perustettiin lakkoa johtamaan Rovaniemellä Vikajärven kestikievarissa Pohjolan tukkityöläisten rengas johon kuului noin 800 miestä. Renkaan yhteydessä toimi myös työttömyyskassa ja rengas kannusti jäseniään kehittämään itseään opiskelemalla ja lukemalla sekä pidättymään juopottelusta ja kortinpeluusta. Tukkityöläisten rengas rakensi osittain talkootyönä oman toimitalon Rovaniemen kirkonkylän keskustaan. Helmikuussa 1907 valmistuneessa talossa oli renkaan toimisto sekä ravintola, juhlasali ja myöhemmin myös näyttämö.
Lakkolaisia tuomitaan muokkaa
Lakon alettua Kemi-yhtiö sulki työmaillaan olleet ruokakaupat. Koska työmaat sijaitsivat erämaissa eivät lakkolaiset kyenneet hankkimaan elintarvikkeita muualta joten heitä uhkasi nälänhätä. Eräällä työmaalla Sompion erämaassa lakkolaiset murtautuivat sitten yhtiön varastoon ja ottivat sieltä ruokaa. Kaikki otot kirjattiin muistiin ja lakkolaiset aikoivat maksaa elintarvikkeet yhtiölle myöhemmin. Kemi-yhtiö piti tapausta kuitenkin ryöstönä ja yhtiön järjestysmiehet pidättivät varastoon murtautuneet miehet ja veivät heidät Kittilään odottamaan oikeudenkäyntiä. Sodankylän kihlakunnanoikeus langetti kiinni otetuille lakkolaisille ankarat rangaistukset huhti-toukokuussa 1906 ja nämä tuomiot kovenivat vielä Vaasan hovioikeudessa.
Kemi-yhtiö murtaa lakkoa työsululla ja rikkureita käyttämällä muokkaa
Kemi-yhtiö asetti lakon aloittaneen Pohjolan tukkityöläisten renkaan jäsenet työsulkuun jolloin heitä ei palkattu savotoille. Tämä työsulku jatkui aina kesään 1909 saakka. Kemi-yhtiön työmailla oli pienempiä lakkoja aina vuoteen 1909 saakka mutta yhtiö sai ne murrettua käyttämällä rikkurityövoimaa jota saatiin sekä lakkoon kielteisesti suhtautuvista paikallisista asukkaista että myös naapurimaista. Rikkureille maksettiin myös parempaa palkkaa.
Paikalliset asukkaat suhtautuivat varauksella työmailta toiselle siirtyviin lentojätkiin joihin yhdistettiin kortinpeluu, juopottelu ja siveetön elämä. Maataomistavat talonpojat pelkäsivät lakon johtavan onnistuessaan myös maatyöväen palkkojen nousuun ja lestadiolaisten mielestä lakkoa johtivat jumalankieltäjät ja sosialistit. Kemi-yhtiö pystyi näin palkkaamaan rikkureita paikallisten joukosta ja saattoi esiintyä samalla heidän etujensa ajajana muualta tulleita lakkolaisia vastaan.
Lakkoliike päättyy muokkaa
Lakot päättyivät 1909 Kemi-yhtiön voittoon ja samalla myös Pohjolan tukkityöläisten renkaan toiminta päättyi. Tässä vaiheessa renkaaseen kuului vielä 643 miestä. Renkaan omaisuus ja toimitalo siirtyivät Sahateollisuustyöväen liitolle ja toimitalo myytiin 1913 Rovaniemen työväenyhdistykselle. Talo paloi lopulta Lapin sodassa syksyllä 1944.
Tukkityöläisten epäonnistunut lakkoliike vaikutti kuitenkin osaltaan Lapin työväenliikkeen radikalisoitumiseen.
Kirjallisuutta muokkaa
- Emil Lehen: Pohjolan tukkityöläisten lakko sen synty ja kehitys. Atte Mantere, Kemi 1907
- Vilho Väyrynen: Jätkien lakko – värikäs tähdenlento : Pohjolan tukkityöläisten rengas 1906–1909. KTV 1986