Avaa päävalikko

Pohjoismaiden neuvosto

Virallisen pohjoismaisen yhteistyön parlamentaarinen elin
(Ohjattu sivulta Pohjoismainen yhteistyö)

Pohjoismaiden neuvosto (lyhenne PN[1]) ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.

Pohjoismaiden neuvosto
Flag of the Nordic Council 2016.svg
Perustettu 1951
Päämaja Tanska Kööpenhamina, Tanska
Jäsenet 5 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ruotsi, tanska, norja
Pääsihteeri Britt Bohlin
( Ruotsi)
Aiheesta muualla
www.norden.org

Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuodelta 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. Viime vuosina on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien ns. rajaesteiden poistamiseen.

Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.

Pohjoismaiden neuvoston työkielet ovat ruotsi, tanska ja norja. Suomi ja islanti on hyväksytty virallisiksi kieliksi ja se toteutetaan käytännössä v. 2020 alusta alkaen. Ruotsi on toinen Suomen virallisista kielistä ja Islannin kouluissa opiskellaan pakollista tanskaa.

1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö (EEC). Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta, koska Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä Suomen puolueettomuudelle. Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla. Ilman Suomen mukanaoloa idea ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.

JäsenmaatMuokkaa

Valtio Liittyi
  Tanska 1952
  Islanti 1952
  Norja 1952
  Ruotsi 1952
  Suomi 1955
  Grönlanti (liitännäisjäsen) 1984
  Färsaaret (liitännäisjäsen) 1970
  Ahvenanmaa (liitännäisjäsen) 1970
  Viro tarkkailijajäsen
  Latvia tarkkailijajäsen
  Liettua tarkkailijajäsen

PääsihteeritMuokkaa

PuolueryhmätMuokkaa

Neuvostossa toimii viisi pohjoismaista puolueryhmittymää: Konservatiivinen ryhmä, Keskiryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä ja Vapaa Pohjola. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään neljä jäsentä kahdesta maasta.[2] Norjan edistyspuolue ja Islannin Hreyfingin-puolueen edustaja toimivat ilman puolueryhmää.[3]

Nuorten Pohjoismaiden neuvostoMuokkaa

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (ruots. Ungdomens Nordiska råd, UNR) edustaa nuorten ääntä Pohjoismaiden Neuvostossa. Toiminta rahoitetaan pääosin Pohjoismaiden Neuvoston avulla.

UNR sai oman puheenjohtajiston vuonna 2002 ja on sen jälkeen vaikuttanut integroituna osana Pohjoismaiden Neuvostossa tarkoituksenaan tuoda esiin nuorten ääntä ja heidän toivomaansa politiikkaa. UNR:n korkein päätöksentekoelin on UNR:n vuosittainen istunto, joka järjestetään joka vuosi viikonloppuna ennen Pohjoismaiden Neuvoston istuntoa. Session lisäksi UNR:n puheenjohtajisto osallistuu Pohjoismaiden Neuvoston kokouksiin. UNR:n puheenjohtajisto koostuu yhdeksästä jäsenestä - kahdeksasta poliittisesta kattojärjestöstä sekä Pohjoismaiden Nuorten Liitosta jolla on tarkkailijastatus.

UNR:n sihteeristö on Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallinnassa ja on sijoitettu Helsinkiin.

PalkinnotMuokkaa

Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain viisi erilaista palkintoa: luonto- ja ympäristöpalkinnon sekä neljä kulttuuripalkintoa, joista uusin on 2012 perustettu lasten- ja nuortenkirjapalkinto, joka jaetaan ensimmäisen kerran vuonna 2013.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.6.2013.
  2. Tietoa puolueryhmistä Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  3. Puolueryhmiin kuulumattomat Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  4. Pohjoismaiden neuvostolta uusi kirjallisuuspalkinto 2.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa