Wikipedia

Play It Loud

Slade-yhtyeen albumi 1970

Play It Loud on brittiläisen Slade-yhtyeen 28. marraskuuta 1970 julkaistu toinen albumi. Se ei saavuttanut ilmestyessään listasijoituksia mutta nousi vuonna 1973 Kanadassa sijalle 40. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, jonka tuotti Chas Chandler.

Play It Loud
Slade
Studioalbumin Play It Loud kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1970
 Studio  Olympic Studios, Lontoo
 Julkaistu 28. marraskuuta 1970
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) Chas Chandler
 Tyylilaji hard rock, rock, poprock, boogierock
 Kesto 34.05[1]
 Levy-yhtiö Polydor (Britannia)
Cotillion (Yhdysvallat)
Muut kannet

Albumin takakansi
Listasijoitukset

 Kanada: 40. (1973)

Sladen muut julkaisut
Beginnings
1969 		Play It Loud
1970 		Coz I Luv You
1972
Singlet albumilta Play It Loud
  1. ”Shape of Things to Come”
    Julkaistu: 6. maaliskuuta 1970
  2. ”Know Who You Are”
    Julkaistu: 18. syyskuuta 1970

Sladen esikoisalbumiin Beginnings verrattuna Play It Loud on musiikiltaan ja teemoiltaan yhtenäisempi. Yhtye siirtyi albumilla kohti hard rockia. Levyn singlet olivat jo ennen albumia ilmestyneet ”The Shape of Things to Come” sekä ”Know Who You Are”, joka oli uusi, sanoitettu versio Beginnings-albumilla julkaistusta ”Genesis”-instrumentaalista.

Albumin julkaisi Britanniassa Polydor Records ja Yhdysvalloissa Cotillion Records. Albumista on myöhemmin julkaistu useita uusintapainoksia. CD-levynä se julkaistiin ensimmäisen kerran 1991. Vuonna 2006 albumi ilmestyi remasteroituna samalla levyllä yhdessä Beginnings-albumin kanssa.

Tausta muokkaa

Ambrose Sladen vuonna 1969 ilmestynyt esikoisalbumi Beginnings oli epäonnistunut kaupallisesti, minkä vuoksi yhtye ja sen uusi manageri Chas Chandler joutuivat pohtimaan uusia keinoja yhtyeen uran edistämiseksi. Chandler ei pitänyt debyyttilevystä, vaan uskoi yhtyeen hyötyvän itse kirjoitetusta kappalemateriaalista. Hän myös keksi skinhead-imagon, jonka hän toivoi lisäävän kiinnostusta yhtyettä kohtaan. Kitaristi Dave Hill ja basisti Jim Lea järkyttyivät tyylistä, mutta lopulta yhtye suostui kokeilemaan ideaa. Soittajien hiukset leikattiin lyhyiksi ja heidät puettiin Dr. Martens -kenkiin sekä henkseleihin.[2]

Samanaikaisesti imagonvaihdoksen kanssa myös yhtyeen nimi vaihdettiin. Nimellä The Slade julkaistiin lokakuussa 1969 single ”Wild Winds Are Blowing”, joka sekään ei menestynyt. Samoin kävi maaliskuussa 1970 julkaistulle singlelle ”The Shape of Things to Come”,[2] joka julkaistiin lopulliseksi jääneellä Slade-nimellä, ilman the-artikkelia.[3] Jatkuvien floppien vuoksi manageri Chandler siirsi Sladen Fontana Recordsilta Polydor Recordsille. Ajatuksena oli, että isompi levy-yhtiö mahdollistaisi isomman levymyynnin.[2]

Työstö muokkaa

 
Olympic Studios

Sladen toinen albumi Play It Loud äänitettiin kolmessa viikossa Länsi-Lontoon Barnesissa sijaitsevilla Olympic-studioilla[4]. Chandler halusi levylle esikoisalbumia vähemmän lainakappaleita, mutta yhtyeen jäsenet eivät olleet etukäteen miettineet työnjakoa lauluntekoa varten. Studiossa he päättivät jakaa yhtyeen puoliksi kahteen lauluntekijätiimiin. Niistä toisen muodostivat kitaristit Noddy Holder ja Dave Hill ja toisen basisti Jim Lea ja rumpali Don Powell.[5] Kaksikoista työteliäämpi oli Lea ja Powell, sillä lopulliselle albumille ei päätynyt yhtäkään Holderin ja Hillin yhdessä tekemää kappaletta. Holder osallistui Lean ja Powellin kanssa joidenkin kappaleiden tekemiseen.[5] Powellin mukaan hänellä ja Lealla oli toisinaan vaikeuksia saada kappaleita valmiiksi, joten Holder auttoi heitä sanoitusten viimeistelyssä.[6] Dave Hill oli mukana tekemässä ainoastaan kappaletta ”Know Who You Are”,[2] joka ilmestyi ennen albumia singlenä B-puolenaan ”Dapple Rose”.[5]

Don Powell on muistellut, että Olympic Studiosin uusi studio oli albumin äänittämisen aikaan juuri valmistunut. Ykkösstudiossa oli tyypillinen 8-raitanauhuri, mutta Sladen käyttämässä kakkosstudiossa raitoja oli aikakaudelleen mittavat 16.[4]

»Me periaatteessa kastoimme sen studion, koska olimme ensimmäiset, jotka teimme siellä albumin. Ja totta kai sekosimme, koska meillä oli 16 raitaa. Teimme kaikkea: lehmänkelloja, oven paiskomista ja sen sellaista – mitä tahansa vain käyttääksemme raitoja.»
(Don Powell, Sladen rumpali[4])

Powellin mukaan studiossa kului aikaa, koska yhtye harjoitteli siellä kappaleita. Itse nauhoitus sujui sen sijaan nopeasti. Yhtye soitti kappaleiden pohjaraidat samanaikaisesti, ja ne yleensä päätyivät levylle sellaisenaan. Myös solisti-kitaristi Holder lauloi pohjaraidalle samanaikaisesti soittimien kanssa livetunnelman luomiseksi. Samasta syystä hän soitti laulaessaan kitaraa, vaikka sitä ei ollut kytketty, ja hänen kitararaitansa nauhoitettiin myöhemmin päällekkäisäänityksellä. Joskus Holder äänitti vielä erikseen pari lauluraitaa, mutta tuottaja Chandler hyllytti ne turhina, koska laulu oli jo nauhalla. Myöhemmin pohjaraidan päälle äänitettiin vielä joitakin yksittäisiä soittimia, kuten piano.[7]

Musiikki muokkaa

Tyyli muokkaa

Play It Loud -albumilla Sladen musiikki kehittyi hard rockin suuntaan, jota yhtyeeltä kuultiin myöhemminkin.[1] Rate Your Music -sivustolla albumin genreiksi määritellään hard rockin lisäksi rock, poprock ja boogierock.[8] Uuden tuottajan Chas Chandlerin tyyli korosti aiempaa enemmän bassokitaraa ja pianoa.[1] Jim Lean mielestä levy ei edustanut yhtyeen konserteille tyypillistä soundia, vaan oli liian kuiva.[2] Albumilla on Sladelle epätyypillinen melankolinen ja nihilistinen tunnelma. Don Powellin mielestä Slade yritti olla albumia tehdessään liian älykäs.[9] Albumilla on huomattavaa myös kappaleiden lyhyys, sillä niistä vain neljä on yli kolme minuuttia pitkiä.[10]

Yhtyeen esikoisalbumi Beginnings oli pitkälti kokoelma yksittäisiä kappaleita, mutta Play It Loud -albumi on musiikillisesti yhtenäinen ja sillä on teema.[11] Sillä on myös covereiden sijaan enemmän yhtyeen itse kirjoittamia kappaleita.[1] Jukka Perttusen ja Keijo Väistön teoksessa Slade – hämmästyttävä rock’n’roll syndrooma (2004) albumia kuvataan ”hengeltään ehkä sen tuntemamme Sladen debyytiksi”. Tätä perustellaan myös vahvalla kappalemateriaalilla.[11]

AllMusic-sivuston Joe Viglione näkee albumilla vaikutteita aikakautensa yhtyeiltä Ten Years After, Black Sabbath, The Move, The Yardbirds, The Beatles, Steppenwolf ja Kaleidoscope. Yllättävänä hän pitää sitä, että vaikutteita ei ole kuitenkaan otettu The Animalsilta ja Jimi Hendrixiltä, joiden kanssa tuottaja Chandler oli joko soittanut tai työskennellyt. Esimerkiksi yhtyeen oma kappale ”Pouk Hill” nojaa enemmän rockiin kuin Hendrixin ja Eric Burdonin kaltaiseen bluesiin.[1]

Kappalemateriaali muokkaa

Ääninäytteet
”Raven” on albumin avauskappale.
Lainakappale ”The Shape of Things to Come” oli albumin ensimmäinen single.
”Pouk Hill” sai innoituksensa yhtyeen esikoisalbumin kylmästä kansikuvaussessiosta.
”Sweet Box” päättää albumin.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Albumin avauskappale on ”Raven”.[2] Joe Viglione näkee siinä vaikutteita Ten Years After -yhtyeeltä.[1] Hidastempoinen ”See Us Here” on aikakaudelleen tyypillinen, hieman Black Sabbath -tyylinen heavykappale. Solisti Noddy Holder huutaa puolustusta yhtyeelle: ”See us here, see us there. Pick us out from anywhere.”[1][12] Jim Lean ja Don Powellin kirjoittama ”Dapple Rose” on tunnelmaltaan rauhallisempi ja surullisempi. Musiikillisesti se on saanut vaikutteita Beatlesilta, ja Lea soittaa siinä viulua.[5] Powellin kirjoittama sanoitus kertoo hevosesta. Inspiraation antoivat hänen nuoruusmaisemissaan leiriytyneiden ihmisten hevoset ja aasit. Niistä ei pidetty huolta, mikä suretti Powellia.[2]

Alun perin Bread-yhtyeen vuonna 1969 levyttämä ”Could I” on ensimmäinen albumin kolmesta lainakappaleesta. Siinä on hieman vaikutteita purukumipopista, mutta Sladen esittämänä se on soundimaailmaltaan rujompi. ”Could I” koostuu kahdesta erilaisesta osasta, joista toinen on kappaleen nimeä toistava rajumpi A-osa ja toinen hidastempoisempi B-osa.[13] Kappaleessa ”One Way Hotel” on albumin monen muun kappaleen tavoin lohduton sanoma. Musiikillisesti se etenee raskaampaan suuntaan ja sisältää myös stemmalaulua.[14] Hieman erilainen versio kappaleesta oli ilmestynyt jo ennen itse albumia ”Wild Winds Are Blowing” -singlen B-puolella. Singleversion kitaroissa on enemmän jazz-vaikutteita.[2] ”The Shape of Things to Come” on cover-versio Barry Mannin ja Cynthia Weilin kirjoittamasta kappaleesta. Sen levytti alun perin vuonna 1968 yhtye Max Frost and the Troopers, ja se kuultiin samanvuotisessa elokuvassa Kadun hurjat.[14]

B-puolen aloittava ”Know Who You Are” on uusi versio yhtyeen esikoisalbumilla julkaistusta instrumentaalista ”Genesis”. Siihen lisättiin sanat ja falsettistemmat sekä säröä komppikitaraan.[5] Sanoituksen kirjoitti Powell, jonka mukaan osa siitä kertoo Dave Hillistä.[6] ”Know Who You Are” keräsi enemmän huomiota vuonna 1972, jolloin se julkaistiin Slade Alive! -livealbumilla.[2] ”I Remember” on basisti Jim Lean ja rumpali Don Powellin yhdessä kirjoittama kappale, joka alkaa kitaran ja bassokitaran yhdessä soittamalla riffillä ennen kuin lähtee kunnolla liikkeelle. Monitasoinen kappale sisältää progressiivisia vaikutteita.[10] Powellin kirjoittama sanoitus kertoo miehestä, joka menettää muistinsa. Ironisesti Powell joutui vuonna 1973 vakavaan auto-onnettomuuteen, joka aiheutti hänelle itselleen ongelmia muistin kanssa. ”Pouk Hill” kertoo yhtyeen esikoisalbumin kansikuvasessiosta samannimisellä mäellä.[2] Yhtyeen jäsenet palelivat ylävartalot paljaana keskellä talvea: You passed us by / Not a second glance / Bluer than blue / We were froze to the bone.[15] Säe Dick took a shot and he got us viittaa valokuvaaja Richard Stirlingiin.[2]

”Angelina” on cover-versio Neil Innesin kirjoittamasta ja The World -yhtyeen vuonna 1970 julkaisemasta kappaleesta.[2] Siinä tunnustetaan rakkaus Angelina-nimiselle naiselle.[10] Joe Viglione kuvaa kappaletta pop-bluesiksi, joka muistuttaa ZZ Topin 1970-luvun alun tyyliä.[1] Perttusen ja Väistön kirjan mukaan ”Angelina” aloittaa albumin kolmen viimeisen kappaleen muodostaman ketjun, jonka kaikissa kappaleissa on vahva kertosäe. ”Dirty Joker” sisältää jälleen stemmalaulua sekä funk-tyylistä kitaraa ja bassokitaraa. Albumin päättää ”Sweet Box”, jota Perttunen ja Väistö vertaavat falsettistemmojen vuoksi Sweet-yhtyeeseen.[10] Kappale alkaa harmonialaululla, jossa luetellaan yksittäisiä sanoja.

»Kun Chas Chandler ensimmäisen kerran kuuli sen, hän luuli, että alun harmoniat olivat piilotettuja kirosanoja. Todellisuudessa ne olivat peräisin täynnä ompelukaavoja olevan naistenlehden kannesta. Five, shade, six, size, cut, out, girl. Vahdoimme vain loppuun sanan ’patterns’ tilalle sanan ’girl’. Chas oli hieman pettynyt saadessaan sen selville.»
(Jim Lea, yhtyeen basisti[2])

Kansitaide muokkaa

 
Myöhemmän CD-painoksen kansikuva.

Albumin kansikuvan otti Gered Mankowitz ja suunnitteli Hamish & Gustav -yhtiö.[10] Kuvassa Sladen jäsenet ovat kuvattuina kadulla lyhyissä hiuksissaan, mutta skinhead-vaatetuksen sijaan he ovat pukeutuneet pääasiassa tavonomaisempiin asusteisiin. Aiempaa tyyliä on ainoastaan hieman jäljellä Powellissa (kuvassa toinen oikealla) ja Leassa (oikealla).[12] Noddy Holder kertoi vuonna 2005, että Slade sai paljon kritiikkiä skinhead-imagostaan, joten yhtye alkoi pikku hiljaa luopua siitä. Yhtyeen ulkonäkö muuttui värikkäämmäksi ja Dr. Martensin kengät vaihtuivat korkokenkiin.[2]

Albumin alkuperäisen version takakannessa on saman ruskea-valkoisen kuvan negatiiviversio. Alkuperäisen painoksen tunnistaa esimerkiksi kannen Polydor Super -merkinnästä.[12]

Saman kuvaussession kuvia käytettiin lisäksi Sladen useissa tuon ajan singlejulkaisuissa.[16]

Julkaisu ja vastaanotto muokkaa

Myynti ja painokset muokkaa

 
Alkuperäisen Britannian painoksen vinyylietiketti.

Play It Loud -albumin julkaisi Polydor Records 28. marraskuuta 1970. Albumi ei noussut listoille Britanniassa.[2] Polydor julkaisi albumista Euroopassa myös Slade – Startrack Vol. 5 -nimisen version, jossa on erilainen kansi mutta samat kappaleet.[17] Yhdysvalloissa Play It Loud -albumin julkaisi Cotillion Records.[10] Vuonna 1973 albumi saavutti pientä menestystä Kanadassa, jossa se nousi sijalle 40.[18] Seuraavana vuonna 1974 Karussell-yhtiö julkaisi Saksan liittotasavallassa uusintapainoksen, jossa oli erilainen kansi.[8]

Noddy Holder kertoi haastattelussa vuonna 1975:

»Itse asiassa Play It Loud ei menestynyt aluksi lainkaan. Kun se tuli ulos, meillä ei ollut ollenkaan hittejä tai menestystä, ja sitä myytiin hiukan. Sitä myytiin suurin piirtein 10 000 kappaletta, jotain sellaista. Mutta viimeisen neljän vuoden aikana, kun meillä on ollut hittejä, sitä on yhä myyty hiljalleen.[2]»

Albumia mainostaakseen yhtye esiintyi vuoden 1970 aikana kolmesti Britannian television Disco 2 -ohjelmassa ja esitti kappaleet ”The Shape of Things to Come”, ”Know Who You Are” ja ”Sweet Box”. Tallenteita ei ole julkaistu alkuperäisen ajankohdan jälkeen.[2]

Play It Loud julkaistiin ilmestymisvuonnaan 1970 vinyylilevynä, C-kasettina ja 8-raitana. Ensimmäinen CD-versio julkaistiin 1991.[19] Vuonna 2006 se julkaistiin remasteroituna samalla levyllä albumin Beginnings kanssa nimellä Beginnings / Play It Loud. Sillä ovat myös bonuskappaleet ”Wild Winds Are Blowing” ja ”Get Down and Get with It”.[20][21]

Listasijoitukset muokkaa

Valtio Lista Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle
  Kanada[18] Canadian Albums Chart 40. 4 11.8.1973

Kriitikoiden arvioita muokkaa

Kriitikoiden vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic[1]     

Brittiläinen New Musical Express -lehti albumin arvostelussaan kiinnitti huomiota soiton ja laulun aggressiivisuuteen, vaikkakin kirjoittaja mainitsi yhtyeen myös osaavan säädellä äänenvoimakkuutta taidokkaasti. Hän kritisoi solisti Holderia liiasta huutamisesta mutta toisaalta koki hänen äänenkäyttönsä olevan mahdollisesti osa yhtyeen viehätystä. Melodisemmasta kappaleesta hän mainitsi esimerkkinä laulun ”Could I”. Kirjoittaja myös sanoo, että yhtye onnistuu hyvän rytmin ja kättentaputusten luomisessa kappaleessa ”Dirty Joker” ja että kappaleessa ”Sweet Box” yhtye hyökkää raivolla kitaroiden ja laulun kanssa.[2]

Yhdysvaltain Illinoisissa julkaistavan The Dispatch -lehden Dink Lorance kuvasi albumia kehumisen arvoiseksi vaivannäöksi. Yhtyeen erikoisuutena hän piti keskittymistä äänekkääseen rockiin. Lorance näki hittipotentiaalia kappaleissa ”Raven” ja ”One Way Hotel”, koska ne osoittavat yhtyeen kyvyt soittamisessa ja laulamisessa. Sladen versiota kappaleesta ”The Shape of Things to Come” hän kertoi pitävänsä parempana kuin alkuperäistä, mutta suurimmaksi suosikikseen hän nosti kappaleen ”Know Who You Are”. Hyviksi kappaleiksi Lorance listasi myös laulut ”Pouk Hill”, ”I Remember”, ”See Us Here” ja ”Angelina”.[2]

Ohiolaisen Dayton Daily News -lehden John Bryant kirjoitti, että Sladesta saa hyvän käsityksen silloin, kun soittaa sitä lujaa, kuten albumin nimi käskee. Bryant kuvasi yhtyeen rockia hillittömäksi, rytmiä leppymättömäksi ja sanoituksia ylpeiksi mutta puolusteleviksi.[2]

Q-lehti arvioi albumia vuonna 1991. Sen mukaan yhtye esitti levyllä musiikkiaan aiempaa tiukemmalla groovella, mikä kuuluu etenkin kappaleessa ”The Shape of Things to Come”. Lehden mielestä kappale kuulostaa vielä noin 20 vuotta myöhemminkin jännittävältä ja hyökkäävältä, mutta muista kappaleista puuttuu todellinen palo.[2]

AllMusicin Joe Viglione kuvaa Play It Loud -albumia älykkääksi rock-albumiksi ja kirjoittaa, että sillä niin yhtyeen musiikki kuin imagokin kehittyivät. Hän sanoo, että myöhempään Sladeen verrattuna yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia olivat totisempia ja vaativat useita kuuntelukertoja avautuakseen. Viglionen mielestä Play It Loud on kokonaisuudessaan hyvä albumi. Hän antaa albumilla kolme arvostelutähteä viidestä mahdollisesta.[1]

Soundi-lehden numerossa 9/2006 Asko Alanen arvioi samana vuonna ilmestynyttä Beginnings / Play It Loud -yhteisalbumia, jolle hän antoi kaksi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Alasen mukaan skinhead-kantisella Play It Loud -albumilla yhtyeen vahvuudet alkavat paljastua. Yhtyeen omisssa kappaleissa, kuten ”Raven”, ”Dirty Joker” ja ”Sweet Box”, korostuvat melodisen popin rankka kitaravoima ja Noddy Holderin raspiääni. ”Angelina”-coveria hän pitää yllätysvalintana. Ylitse muiden nousee kuitenkin hänen upeaksi kehumansa ”The Shape of Things to Come”.[22] Q-lehden Andy Fyfe kirjoitti saman levyn arvostelussaan, että Sladen glam rock -persoona piti sisällään vakavasti otettavaa syvällisyyttä.[20]

Beginnings / Play It Loud -albumin (2006) kansiteksteissä musiikkitoimittaja Dave Ling kirjoittaa, että huonosta kaupallisesta menestyksestään huolimatta Play It Loud on aliarvostettu palanen Sladen katalogissa. Albumilla Noddy Holderin ääni alkoi osoittaa potentiaaliaan, ja kappaleet ”The Shape of Things to Come”, ”Raven”, ”Dapple Rose” ja ”Know Who You Are” todistivat yhtyeen pystyvän yhdistelemään juonikkuutta ja uhoa.[23]

Kappaleet muokkaa

A-puoli

  1. Raven – 2.37 (säv. Noddy Holder, Jim Lea, Don Powell)
  2. See Us Here – 3.12 (säv. Holder, Lea, Powell)
  3. Dapple Rose – 3.31 (säv. Lea, Powell)
  4. Could I – 2.45 (säv. Jimmy Griffin, Robb Royer)
  5. One Way Hotel – 2.40 (säv. Holder, Lea, Powell)
  6. The Shape of Things to Come – 2.18 (säv. Barry Mann, Cynthia Weil)

B-puoli

  2. Know Who You Are – 2.54 (säv. Holder, Lea, Dave Hill, Powell)
  3. I Remember – 2.56 (säv. Lea, Powell)
  4. Pouk Hill – 2.24 (säv. Holder, Lea, Powell)
  5. Angelina – 2.50 (säv. Neil Innes)
  6. Dirty Joker – 3.27 (säv. Lea, Powell)
  7. Sweet Box – 3.25 (säv. Lea, Powell)

[2]

Singlet muokkaa

”Shape of Things to Come” (6. maaliskuuta 1970[24], Fontana)
  1. Shape of Things to Come – 2.18
  3. C’mon, C’mon – 2.42 [24]

Albumin ensimmäinen single oli ”Shape of Things to Come”. Se oli samalla Sladen viimeinen levytys Fontana Recordsille, sillä kaupallisen epäonnistumisen myötä manageri Chandler siirsi yhtyeen Polydor Recordsille.[24]

”Shape of Things to Come” oli ensimmäinen kappale, jonka Slade pääsi esittämään television Top of the Pops -ohjelmaan. Solisti Holderin mukaan esiintyminen lisäsi kiinnostusta singleä kohtaan, mutta levyä ei ehditty saada kauppoihin riittävästi, mikä edesauttoi sen floppaamista.[24]

Alankomaiden painoksen B-puolella oli poikkeuksellisesti ”Wild Winds Are Blowing”.[14]


”Know Who You Are” (18. syyskuuta 1970[25], Polydor)
  1. Know Who You Are – 2.53
  3. Dapple Rose – 3.31 [25]

”Know Who You Are” ilmestyi ainoastaan Britanniassa. Sekään ei saavuttanut listasijoituksia. Huonon menestyksen vuoksi Polydor veti singlen pian pois myynnistä, minkä vuoksi siitä on sittemmin tullut keräilyharvinaisuus.[25]

Painoksia muokkaa

Formaatti Valtio Albumi Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Britannia Play It Loud Polydor, 2382-026 1970 [8]
LP Ranska Play It Loud Polydor, 2480 073 1970 [8]
LP Yhdysvallat Play It Loud Cotillion, SD 9035 1970 [8]
8-raita Yhdysvallat Play It Loud SDS, Inc. 421 1970 [26]
LP Eurooppa Startrack Vol. 5 Polydor, 2491 504 1970 [8]
MC Alankomaat Startrack Polydor, 3195 111 1970 [27]
MC Ranska Play It Loud Polydor, 3170 119 1971 [28]
LP Kanada Play It Loud Polydor, 2442 116 1973 [8]
8-raita Kanada Play It Loud Polydor, 3820 075 1973 [29]
LP Japani Play It Loud Polydor, MP 2321 1973 [30]
MC Länsi-Saksa Play It Loud Polydor, 3170 114 1973 [31]
LP Taiwan Play It Loud Giant, TD-1290 1973 [32]
LP Länsi-Saksa Play It Loud Karussell, 2499 089 1974 [8]
CD Britannia Play It Loud Polydor, 849 178-2 1991 [8]
CD Britannia ja Eurooppa Play It Loud Polydor, 849 178-2 1999 [33]
CD Japani Play It Loud AMR Archive, AIRAC-1300 2006 [8]
CD Britannia Beginnings / Play It Loud Salvo, SALVOCD001 2006 [21]

Tekijät muokkaa

Soittajat

Muut

  • Chas Chandler – tuottaja
  • George Chkianz – äänittäjä
  • Anton Mathews – miksaaja
  • Gered Mankowitz – valokuvaus
  • Hamish & Gustav – kannen suunnittelu

[2]

Lähteet muokkaa

  • Falkenberg, Lise Lyng & Powell, Don: Look Wot I Dun: Don Powell: My Life in Slade. Omnibus Press, 2019 (1. laitos 2013). ISBN 9781913172114.
  • Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo: Slade – hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma. Tampere: POP-lehti, 2004. ISBN 952-5546-03-9.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j Play It Loud Review by Joe Viglione Allmusic.com. Viitattu 9.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Slade - Play It Loud - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 7.6.2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Slade - Shape of Things to Come - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 24.6.2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Falkenberg & Powell 2019, s. 83.
  5. ↑ a b c d e Perttunen & Väistö 2004, s. 38.
  6. ↑ a b Falkenberg & Powell 2019, s. 85.
  7. ↑ Falkenberg & Powell 2019, s. 83–84.
  8. ↑ a b c d e f g h i j Play It Loud by Slade (Album, Hard Rock) Rateyourmusic.com. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Falkenberg & Powell 2019, s. 86.
  10. ↑ a b c d e f Perttunen & Väistö 2004, s. 40.
  11. ↑ a b Perttunen & Väistö 2004, s. 41.
  12. ↑ a b c Perttunen & Väistö 2004, s. 39.
  13. ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 39–40.
  14. ↑ a b c Perttunen & Väistö 2004, s. 37.
  15. ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 33, 40.
  16. ↑ Perttunen & Väistö 2004, s. 40–41.
  17. ↑ Slade – Startrack Vol.5 (1970, Vinyl) Discogs Discogs.com. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
  18. ↑ a b Results - RPM - Library and Archives Canada Collectionscanada.gc.ca. Arkistoitu 23.10.2012. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Slade - Play It Loud - Releases - Discogs Discogs.com. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  20. ↑ a b Slade – Beginnings / Play It Loud (CD) Unionsquaremusic.co.uk. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  21. ↑ a b Beginnings / Play It Loud by Slade (Compilation, Hard Rock) Rateyourmusic.com. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Alanen, Asko: Slade: Ambrose Slade – Beginnings / Play It Loud Soundi.fi. syyskuu 2006. Viitattu 23.6.2023.
  23. ↑ Ling, Dave: Slade. Beginnings / Play It Loud -CD-albumin kansilehden esittelyteksti (Salvo / Union Square Music, SALVOCD001), 2006.
  24. ↑ a b c d Slade - Shape of Things to Come - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 24.6.2023. Viitattu 8.7.2023. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Slade - Know Who You Are - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Arkistoitu 8.7.2023. Viitattu 8.7.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Slade – Play It Loud (1970, 8-Track) Discogs Discogs.com. Viitattu 22.7.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Slade – Stratrack (1970, Cassette) Discogs Discogs.com. Viitattu 22.7.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Slade – Play It Loud (1971, Cassette) Discogs Discogs.com. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Slade – Play It Loud (1973, 8-track) Discogs Discogs.com. Viitattu 22.7.2023. (englanniksi)
  30. ↑ Slade – Play It Loud (1973, Vinyl) Discogs (Japani) Discogs.com. Viitattu 22.7.2023. (englanniksi)
  31. ↑ Slade – Play It Loud (1973, Cassette) Discogs Discogs.com. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  32. ↑ Slade – Play It Loud (1973, Vinyl) Discogs (Taiwan) Discogs.com. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Slade – Play It Loud (1999, CD) Discogs Discogs.com. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
Slade
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
Singlet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Play_It_Loud&oldid=22097230”