Planckin yksiköt

Max Planckin esittämä luonnollinen yksikköjärjestelmä

Planckin yksiköt on Max Planckin vuonna 1899 esittelemä luonnollinen yksikköjärjestelmä, joka perustuu neljään seuraavassa taulukossa esitettyyn luonnonvakioon.

Vakio Symboli Dimensio Suuruus SI-yksikköinä
valonnopeus L T −1 299 792 458 m/s
gravitaatiovakio M−1L3T −2 6,67428 · 10-11 m3 kg−1 s−2
Redusoitu Planckin vakio ML2T −1 1,054571628 · 10-34 Js
Boltzmannin vakio ML2T −2Θ−1 1,380649 · 10-23 J/K

Planckin yksikköjärjestelmässä kaikki nämä luonnonvakiot saavat arvon 1 yksikköjärjestelmän perusyksiköissä esitettynä. Vakiot liittyvät fysiikan perusteorioihin: c suhteellisuusteoriaan, G Newtonin gravitaatioteoriaan ja yleiseen suhteellisuus­teoriaan, ħ kvanttimekaniikkaan ja kB statistiseen mekaniikkaan ja termodynamiikkaan. Teoreettisessa fysiikassa Planckin yksiköillä fysiikan lakeja esittävät yhtälöt voidaan esittää yksin­kertaisimmassa mahdollisessa muodoissa. Erityisen suuri merkitys niillä on kehiteltäessä yhtenäis­teorioita kuten kvanttigravitaation teoriaa.

Planckin yksiköt eivät alkuperäisessä muodossaan sisällä sähkömagneettisia yksiköitä, esimerkiksi varauksen tai sähkövirran yksiköitä. Eräät yksikköjärjestelmän laajennokset määrittelevät sähkömagneettiset yksiköt siten että joko tyhjiön permittiivisyys ε0 tai 4πε0 saa arvon 1.

Perusyksiköt muokkaa

Mittayksikköjärjestelmissä suureet esitetään vertaamalla niitä johonkin referenssisuureeseen eli yksikköön. Esimerkiksi SI-järjestelmässä pituuden referenssisuure on pituuden perusyksikkö metri. Luonnollisissa järjestelmissä, kuten Planckin järjestelmässä luonnonvakioita vastaavien suureiden referenssinä käytetään luonnonvakioita itseään, jolloin luonnonvakiot saavat yksikköjärjestelmän koherenteissa yksiköissä ilmaistuna arvon 1. Muut järjestelmän yksiköt rakennetaan luonnonvakioista peruslaskutoimitusten avulla. Planckin järjestelmän perussuureet ovat pituus, aika, massa ja lämpötila.[1] Järjestelmän mukaista pituuden yksikköä sanotaan Planckin pituudeksi, aika­yksikköä Planckin ajaksi ja niin edelleen.

Perussuureiden Planckin yksiköt
Suure Yksikkö Lauseke perusvakioiden avulla Suuruus SI-järjestelmän yksikköinä ja sen epätarkkuus[2]
Pituus Planckin pituus   1,616252(81) · 10-35 m
Aika Planckin aika   5,39124(27) · 10-44 s
Massa Planckin massa   2,17644(11) · 10-8 kg
Lämpötila Planckin lämpötila   1,415 · 1032 K

Johdannaisyksiköt muokkaa

Perusyksiköistä voidaan johtaa yksiköt myös johdannaissuureille. Muutamien johdannais­suureiden yksiköiksi saadaan Planckin järjestelmässä jokin edellä luetelluista perus­vakioista.

Johdannaissuureiden yksiköitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Suure Yksikkö Lauseke Suuruus SI-yksikköinä
Pinta-ala Planckin pinta-ala   2,61227 · 10-70 m2
Tilavuus Planckin tilavuus   4,22419 · 10-105 m3
Tiheys Planckin tiheys   5,1 · 1096 kg/m3
Nopeus Valonnopeus c 299 792 458 m/s
Liikemäärä Planckin liikemäärä   6,52485 Ns
Pyörimismäärä Redusoitu Planckin vakio   1,054571628 · 10-34 Js
Voima Planckin voima   1,210 · 1044 N
Paine Planckin paine   4,635 · 10113 P
Energia Planckin energia   1,956 · 109 J
Teho Planckin teho   3,629 · 1052 W
Lämpökapasiteetti ja entropia Boltzmannin vakio k 1,380649 · 10-23 J/K

Planckin yksiköt ja fysiikan perusyhtälöt muokkaa

Eri dimensiota olevia fysikaalisia suureita, kuten pituutta ja aikaa, ei voida suoraan verrata toisiaan. Teoreettisessa fysiikassa käytetään kuitenkin usein nondimensionalisaatioksi nimitettyä menetelmää, jolla eri suureet saadaan vertailu­kelpoisiksi ja joka perustuu oleellisesti Planckin yksikköihin. Alla oleva taulukko osoittaa, miten Planckin järjestelmä yksin­kertaistaa monia fysiikan perus­yhtälöitä verrattuna niiden tavan­omaisiin, esi­merkiksi SI-yksiköissä esitettäviin muotoihin.

Planckin yksiköillä yksinkertaistettuja fysiikan yhtälöitä
Tavanomainen muoto Nondimensionalisoitu muoto
Newtonin gravitaatiolaki    
Einsteinin kenttäyhtälöt yleisessä suhteellisuusteoriassa    
Massan ja energian ekvivalenssi suppeassa suhteellisuusteoriassa    
Lämpöenergia hiukkasta ja vapausastetta kohti    
Boltzmannin lauseke entropialle    
Planckin relaatio energian ja kulmataajuuden välillä    
Mustan kappaleen säteilyä koskeva Planckin laki    
Stefanin-Boltzmannin vakio σ (määritelmä)    
BekensteininHawkingin lauseke mustan aukon entropialle[3]    
Schrödingerin yhtälö    
Schrödingerin yhtälö Hamiltonin operaattorin avulla    
Diracin yhtälön kovariantti muoto    

Suuruusluokat muokkaa

Vain muutamat Planckin yksiköt vastaavat suuruudeltaan joitakin arkielämästäkin tuttuja vastaavien suureiden arvoja. Tällaisia ovat:

Lisäksi Planckin varaus on noin 11 kertaa alkeisvarauksen suuruinen (tarkemmin 11,707 alkeis­varausta, mikä luku on sama kuin atomi­fysiikassa tärkeän hienorakennevakion neliö­juuren käänteisluku.)

Suurin osa Planckin yksiköistä kuitenkin on useita suuruusluokkia liian suuria tai liian pieniä mihinkään käytännön tarkoituksiin, minkä vuoksi Planckin järjestelmä soveltuu käytettäväksi ainoastaan teoreettisessa fysiikassa. Itse asiassa monien suureiden Planckin yksiköt vastaavat kyseisen suureen pienintä tai suurinta mahdollista tai nykyisen fysiikan mukaan mielekästä määrää. Esimerkiksi:

  • Nopeuden Planckin yksikkö on valonnopeus, joka suhteellisuusteorian mukaan on suurin mahdollinen signaalinopeus [4]
  • Nykyiset kosmologiset teoriat voivat kuvata vain sitä, mikä tapahtui Planckin epookin jälkeen, jolloin maailmankaikkeus oli yhden Planckin ajan ikäinen ja läpi­mitaltaan Planckin pituuden kokoinen ja sen lämpötila oli Planckin lämpötila. Sen tutkiminen, mitä tätä ennen tapahtui, edellyttäisi kvanttigravitaatiota koskevaa teoriaa, joka yhdistäisi kvanttiteorian ja yleisen suhteellisuus­teorian, mutta sellaista teoriaa ei vielä ole.
  • Planckin lämpötilassa kaikki fysiikan tuntemat symmetriat rikkoutuisivat ja kaikki perus­vuoro­vaikutukset yhdistyisivät yhdeksi voimaksi.

Nykyisen maailman­kaikkeuden koko Planckin yksiköissä on erittäin suuri, kuten seuraava taulukko osoittaa:

Nykyinen maailmankaikkeus Planckin yksiköissä.
Ominaisuus Likimääräinen lukuarvo
Planckin yksiköissä
SI-yksiköissä
Ikä 8,0 · 1060 tP 4,3 · 1017 s
Näkyvän maailmankaikkeuden läpimitta 5.4 · 1061 lP 8.7 · 1026 m
Näkyvän maailmankaikkeuden massa noin 1060 mP 3 · 1052 kg (vain tähdet luettuina)
(1080 protonia, mitä joskus sanotaan Eddingtonin luvuksi)
Kosmisen taustasäteilyn lämpötila 1,9 · 10−32 TP 2,725 K

Se seikka, että näistä luvuista monet ovat lähellä samaa suuruusluokkaa 1060, on mahdollisesti pelkkä yhteen­sattuma mutta on myös antanut muutamille teoreetikoille kuten Paul Diracille ja Arthur Stanley Eddingtonille aiheen kehitellä vaihto­ehtoisia fysikaalisia teorioita. Tällaiset teoriat tunnetaan Diracin suurten lukujen hypoteesin nimellä, mutta valtaosa fyysikoita on hylännyt ne nimittäen niitä vähättelevästi numerologiaksi.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Max Planck: Über irreversible Strahlungsvorgänge. (Planckin alkuperäinen tutkielma, jonka lopussa Planckin yksiköt esiteltiin ensimmäisen kerran) Sitzungsberichte der Königlich Preussischen Akademie der Wissenscafte zu Berlin, 18.5.1899, nro XXV, s. 479–480. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  2. Fundamental Physical Constants from NIST
  3. Also see Roger Penrose (1989) The Road to Reality. Oxford Univ. Press: 714–17. Knopf.
  4. (1963) "The Special Theory of Relativity", The Feynman Lectures on Physics 1 "Mainly mechanics, radiation, and heat". Addison-Wesley, 15–9. LCCN. ISBN 0738200085.