Avaa päävalikko

UlkoasuMuokkaa

Pitkä s on aiemmin kuulunut sekä antiikva- että fraktuuratyyliin. Nykyään pitkää s:ää voi nähdä lähinnä fraktuurassa, jota käytetään yhä silloin tällöin koristeellisuuden vuoksi (esimerkiksi Sisu-pastillin logossa).

Pitkän s:n voi helposti sekoittaa pieneen f-kirjaimeen. Joidenkin fonttien pitkässä s:ssä on jopa samankaltainen poikkiviiva, joka kuitenkin työntyy vain kirjaimen vasemmalle puolelle.

Pitkä s suomen kielessäMuokkaa

 
Esimerkki ſ- ja s-merkkien käytöstä suomen kielessä: "Enſimmäinen Luku. Jukolan talo, eteläiſesſä Hämeesſä..."
 
Pitkä s Yhdys­valtain perustus­lain lisäyksessä.

Suomen kieltä kirjoitettaessa käytettiin ſ-kirjainta ennen tavun alussa. Nykyisen kaltaista s-kirjainta käytettiin puolestaan tavun lopussa.

Pitkä s saksan kielessäMuokkaa

Pitkän ſ:n käyttö saksan kielessä poikkeaa suomen käytännöistä. Seuraavassa on kuvattu saksan perinteiset oikeinkirjoitussäännöt s:n ja ſ:n käytölle.

Pyöreä sMuokkaa

Pyöreä s voi esiintyä vain tavun loppuäänteessä (enimmäkseen suoraan tavun lopussa sanan tai sananosan loppu-s:nä). Pyöreä s ei koskaan esiinny pienellä kirjoitettavan sanan alussa, sananosan alussa tai tavun alussa. Pyöreä s esiintyy:

  • sanan lopussa: das Haus, der Kosmos, des Bundes, das Pils (mutta: im Hauſe, die Häuſer, das Pilſener)
  • etuliitteen lopussa, yhdistävänä s:nä ja sananosan lopussa, myös vaikka seuraava sananosa alkaisi pitkällä ſ:llä: Liebes-brief, Arbeits-amt, Donners-tag, Unterſuchungs-ergebnis, Haus-tür, Dis-poſition, dis-harmoniſch, das-ſelbe, Wirts-ſtube, Aus-ſicht.
  • ennen eräitä konsonantilla alkavia sananjohtimia (-lein, -chen, -bar jne.) mutta ei ennen t:n sisältävää taivutuspäätettä: Wachs-tum, Weis-heit, Häus-lein, Mäus-chen, Bis-tum, nachweis-bar, wohlweis-lich, bos-haft (mutta: er reiſte, das ſechſte, kts. alla ſt).
  • tavun lopussa ilman, että kyseessä on sanan(osan)loppu (usein myös erisnimissä): kos-miſch, brüs-kieren, Realis-mus, les-biſch, Mes-ner; Os-wald, Dres-den, Schles-wig, Os-nabrück. Tästä on kuitenkin poikkeuksia, kts. alla.

Pitkä ſMuokkaa

Pitkää ſ:ää käytetään aina siellä, missä pyöreää s:ää ei käytetä:

  • aina tavun alkuäänteessä (puhutun tavun), siis tavun alussa ja myös tavun keskellä ennen vokaalia: ſauſen, einſpielen, ausſpielen, erſtaunen, ſkandalös, Pſyche, Mi-ſanthrop (puhutut tavut: Mi-san-throp) myös jälkiliitteiden -ſel, -ſal, -ſam alussa: Rätſel, Labſal, ſeltſam.
  • äänneyhdistelmissä ſp ja ſt (vuoden 1901 jälkeen myös ſz), kun s ei ole syntynyt sanojen yhdistämisestä; myös ennen t:tä taivutuspäätteissä: Weſpe, Knoſpe, faſten, faſzinierend, Oſzillograph, Aſt, Haſt, Luſt, einſt, du ſtehſt, meiſtens, beſte, knuſpern; er reiſt, du lieſt, es paſſte [uusi oikeinkirjoitus], ſechſte, Gſtaad
  • kirjainyhdistelmissä, jotka merkitsevät yhtä äännettä (ſch, vierassanoissa ſh, myös kaksoiskonsonantissa ſſ/ſs): Buſch, Eſche, Wunſch, wünſchen, Flaſh, Waſſer, Biſſen, Zeugniſſe, Faſs [uusi oikeinkirjoitus], mutta: Eschatologie. Sääntö koskee myös assimilaation kautta syntyneitä kaksois-s:iä: aſſimiliert, Aſſonanz.
  • ennen kirjaimia l, n ja r, kun välistä on e-kirjain pudonnut pois: unſre, Pilſner mutta: Zuchthäusler, Oslo, Osnabrück.
  • tavutettaessa myös tavun lopussa: Weſpe – Weſ-pe, Waſ-ſer, unſ-re.
  • aina ennen heittomerkkiä: ich laſſ’
  • sanoissa tranſzendieren, tranſzendent jne., joissa jälkiosan -ſzendieren alussa oleva ſ nielaisee trans-etuliitteen lopussa olevan s:n.

Pitkästä s:stä johdetut merkitMuokkaa

 
Saksalainen ß‑ligatuuri on syn­ty­nyt ſ:n ja s:n tai z:n sulau­tu­mana.

Integraalimerkin (∫) esikuvana on kursivoitu pitkä s, ja se viittaa sanaan summa.

Varsin samannäköinen kuin integraalimerkki on esh-kirjain (ʃ), jota käytetään muun muassa kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa soinnittoman postalveolaarisen frikatiivin eli niin sanotun suhu‑s:n merkkinä.

Saksan kielen kaksois‑s eli ß on alkujaan kirjainyhdistelmästä ſs tai ſz muodostettu ligatuuri.

Pitkä s tietokonejärjestelmissäMuokkaa

Merkki Unicode Selite HTML
ſ U+017F latinalainen pienaakkonen pitkä s[1] ſ
ſ

LähteetMuokkaa