Pistesiipi
Pistesiipi (Pelosia muscerda) on hoikka, siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.
| Pistesiipi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Pelosia |
| Laji: | muscerda |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pelosia muscerda |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kapeasiipinen, harmaa perhoslaji. Etusiivet ovat lähes tasaisen vaaleanharmaat, etureunasta usein hieman vaaleammat, pituuteensa nähden kapeat ja kärjestään lähes suorat. Siiven keskivaiheilla on kolmesta neljään mustan pisteen muodostama rivi siiven etureunasta kohti siiven takareunan kärkeä. Lisäksi lähempänä siiven tyveä ja takareunaa on vinottain kaksi mustaa pistettä. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset, etureunastaan vähän tummemmat. Lepäävä perhonen pitää siipiään vaakatasossa osittain päällekkäin, mikä antaa sille lähes suorakaiteen muodon. Siipiväli on koiraalla 23–27 mm ja naaraalla 24–32 mm.[2][3][4][5]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski- ja Pohjois-Euroopan poikki itään aina Japaniin saakka. Suomessa laji on eteläinen tulokas, joka tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1927[4]. Havainnot painottuvat nykyäänkin etelärannikon tuntumaan, mutta hajanaisia löytöjä on suunnilleen Pori–Joensuu-linjalle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä elokuun puoleenväliin.[6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Pistesiipi elää kosteissa lehtimetsissä usein lähellä rantaa ja saattaa sopivalla paikalla olla runsaslukuinen. Perhosilla on myös taipumusta vaellella etsien uusia elinpaikkoja. Perhoset aloittavat lentonsa hämärän laskeutuessa ja jatkavat pimeän aikaan. Molemmat sukupuolet tulevat hyvin valolle sekä syömään makealla nesteellä kostutetulle syötille.[4]
Naaras munii munat ryhmiksi puiden jäkäläisille oksille tai rungolle. Munat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin ja toukat kasvavat hitaasti ennen talvehtimistaan kuorenraoissa. Toukat ovat yöaktiivisia ja viettävät piilottelevaa elämää oleskellen päivät puunkoloissa tai vastaavissa paikoissa. Siksi toukkia tapaa luonnossa harvoin. Ne ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja koteloituvat toukkakarvoilla suojettuun kotelokoppaan kaarnankoloon tai jäkäläkasvuston alle. Kotelovaihe kestää 3–4 viikkoa.[4]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka syö puiden oksilla kasvavia viherleviä ja jäkäliä. Kasvatuksessa se kelpuuttaa myös kuihtuneet kasvinlehdet, mutta niiden kuulumisesta ruokavalioon luonnossa ei ole tietoa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tuhkapistesiipi – Pelosia muscerda Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 338–340
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)